Näytetään tekstit, joissa on tunniste traditionaalinen astrologia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste traditionaalinen astrologia. Näytä kaikki tekstit

23.10.2014

Hurraa huuto pimennyksille!

Olemme eläneet viime viikot pimennysten aikaa, ja samaan soppaan on mahtunut myös pitkään pohjakuviona kyntänyt Uranus-Pluto neliö sekä Skorpioni-Vaaka linjalla perääntynyt Merkurius. Pimennysten ajoitukset ovat olleet kuunpimennys 8.10.14 Oinaassa 15º05' ja sen kumppanina auringonpimennys 24.10.14 Skorpionissa  0º24'. Sen sijaan että keskittyisin avaamaan sen enempää näiden taivaallisten tapahtumien symboloimia tunnelmia ajassa, haluan kirjoittaa jostakin, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään. Ajanlaatua tulkitsen postilistalaisilleni huomenna ilmestyvässä ystäväpostikirjeessä. Voit liittyä postilistalleni turvallisesti ja maksuttomasti täällä: http://kirsihallaseppala.fi/ystavapostilista/ Postilista on syntynyt halusta hemmotella teitä työstäni aidosti kiinnostuneita ihania ihmisiä, ja se on siis ilmainen palvelu kaikille, jotka haluavat saada minulta kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen, joka sisältää kuvauksen kuukauden energioista ja ajanlaadusta, sekä erilaisia etuja, jotka ovat tarjolla vain rekisteröityneille ystäväpostilistalaisille.

Ja sitten asiaan. Kuten moni teistä tietääkin, olen käynyt läpi reilun vuoden mittaista henkilökohtaista transformaatioprosessia, jolla on ollut suuret vaikutukset myös siihen mitä, miten ja miksi teen työtäni. Vaikka olen edelleen täysipäiväisesti toimiva ammattiastrologi, se mitä tulkinnoissa tapahtuu on muuttunut suuresti. Tiedättehän, että astrologia on kieli. Jos olette olleet tekemisissä astrologiaa harjoittavien ihmisten kanssa, tiedätte myös, että astrologian kieltä tuntevat myös mielellään puhuvat sitä. Esimerkiksi tähän tapaan: "Niin koska mulla on nyt tää Uranus DC:llä ja progekuu meni just kolmoseen, niin jotenkin tuntuu että kauheesti tapahtuu... Ja kun mulla on se Mars-Pluto yhtymä nataalilla seiskassa, niin ymmärrät varmaan..." Kuulostaako tutulta? Aivan täysin ymmärrettävä ja valtavasti informaatiota sisältävä lause astrologiaa puhuvalle, mutta kieltä tuntematon ei ymmärrä sanaakaan. Maallikoille astrologisia tulkintoja tekevät eivät tietenkään puhu näin asiakkaalle (eiväthän?!), vaan avaavat symboleja suomeksi. Astrologista riippuen joku käyttää enemmän, joku vähemmän termistöä, joku ehkä vain heittää Uranuksen (=äkkimuutokset, irtiotot, uudistuminen) sinne ja Jupiterin (=kasvu, laajentuminen, runsaus) tänne muun puheen sekaan.

Yksi tulkinnoissani tapahtuneista muutoksista on ollut se, että en käytä enää astrologista sanastoa lainkaan. Paitsi silloin, jos kyseessä on astrologian harrastaja joka niin toivoo, koska haluaa tietää mistä kuviosta vedin tulkinnalliset johtopäätökset. Tai siis, näin toimin vielä hetki sitten, vaan en enää... Asiaan on kolme syytä. Ensimmäinen on se, että en pidä astrologisesta puheesta. Liian usein kyseessä on kätevä keino irrottaa itsensä aidoista tunteista kääntämällä kokemuksensa kliinisen ja analyyttisen symbolikielen muotoon. Toinen syy astrokielen välttämiseen asiakastilanteissa on se, että suuri osa tulkinnastani tulee selvännäköisesti asiakkaan ja ajan energiaa lukemalla (toki kaikki sama on nähtävissä myös astrologisella kartalla, mutta niiden kaivaminen ja asioiden yhdistäminen tulkintaan hidastaisi ja tukkisi tulkintaprosessia, joka on välillä melkoista tykitystä). Kolmas syy on asia, joka tuon viime kuunpimennyksen aikaan kirkastui minulle ennenkokemattomalla tavalla: jos tulkinnassa on astrologiaan perehtynyt henkilö, jonka maailmankatsomus on hyvin erilainen kuin omani, hän pahimmillaan vetää käyttämistäni astrologisista termeistä omat johtopäätöksensä, eikä ole enää vastaanottavainen sille mitä minä siitä kerron.

Otetaan esimerkiksi vaikka kuunpimennys. Voisi kuvitella, että kyseessä on itsessään aivan neutraali sana. Astrologisesti puhuen kuunpimennys voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Pimennyksillä on vanhastaan, traditionaalisen astrologian mukaan melko kolkko maine. Mutta emme elä enää keskiajalla, ja siinä missä Saturnus ei enää tarkoita viikatemiestä ja katovuotta, on pimennyksilläkin laajempi, moniulotteisempi ja syvempi merkitys kuin silloin, kun suoneniskentä ja iilimadot olivat lääketieteen kuuminta hottia.

Aikoinaan, satoja vuosia sitten, auringon- ja kuunpimennykset ovat olleet pelottava ilmiö, koska taivaallinen valo on tullut mystisesti nielaistuksi, eikä syytä ole osattu selittää. Pimennyksethän tapahtuvat aina joko uudenkuun tai täydenkuun aikaan. Jo pelkästään uudella- ja täydelläkuulla on ollut pelottava vaikutus - uusikuu pimensi ilman sähköä eläneen ihmiskunnan elinympäristön ja täysikuu valaisi kaiken pahaenteisen kelmeällä valollaan. Pohjimmiltaan pimennys ei ole muuta kuin poikkeuksellisen intensiivinen uusi- tai täysikuu. Näin ollen tulkinnan pohjana voi käyttää näihin kuunvaiheisiin pohjautuvaa symboliikkaa potenssiin 10. On myös muistettava, että jokainen pimennys on luonteeltaa erilainen, riippuen siitä millaisia muita kuvioita on aktiivisena ajassa, sekä siitä mihin Saros-perheeseen pimennys kuuluu. On vielä muistettava sekin, että kaikki pimennykset eivät ole merkittäviä kaikille. Pimennyksen merkitys yksilön elämässä riippuu kaikkein eniten siitä, mihin se sijoittuu suhteessa henkilön omaan syntymäkarttaan, sekä siitä millaisessa tietoisuuden tilassa hän elämäänsä elää.

Näin ollen sana "kuunpimennys" ei itsessään tarkoita vielä mitään (paitsi tuota taivaallista ilmiötä, jossa maan varjo pimentää kuun), koska sen seikkaperäinen tulkinta riippuu niin monista eri asioista. Itselleni pimennykset ovat inspiroiva, puoleensavetävä ja aktivoiva ilmiö. Olen huomannut että ne liittyvät usein aloituksiin tai lopetuksiin. Jotain käynnistetään tai sammutetaan, avataan tai suljetaan. Astrologisesti omalle kartalle kopsahtaessa pimennyksellä on taipumus alleviivata sitä asiaa tai elämänaluetta, johon pimennys syntymäkartalla osuu. Riippuen tilanteesta, esiin voi vyöryä vuosia maton alle lakaistut möröt, kaappeihin kätketyt luurangot ja pitkään laiminlyödyt tilanteet. Jos jokin on jäänyt menneisyydessä kesken, tai jotain ei ole haluttu kohdata, pimennysaika on omiaan nostamaan nämä asiat eteen. No mitä ajattelette? Onko se hyvä vai paha?

Mielestäni se riippuu elämänasenteesta ja suhtautumisesta omaan henkilökohtaiseen kasvuun. Moni kokee ajatuksen pimennyksestä innostavana ja uutta toivoa luovana, jännittävänäkin. Sehän korostaa sitä elämänaluetta minkä aktivoi ja kuvaa muutoksen tarpeellisuutta sekä mahdollisuutta. Mutta mikäli haluat pitää luurangot kiltisti rivissä kaapissa ja jatkaa mätäpaiseen kätkemistä laastarin alle, niin silloin se voi olla katastrofi. Oma valinta. Sinut voidaan laittaa vastatusten epämiellyttäviä tunteita herättävien asioiden kanssa, koska todellisuuden kieltämisen tilassa ei vain ole mahdollista elää loputtomiin. (Onneksi!) On myös tärkeä muistaa, että mikään pimennys tai transiitti ei saa mitään tapahtumaan kenenkään elämässä, ne vain kuvaavat sitä mikä jo on. Eli vaikka pimennysaikana saattaa sattua yllätyksiä, niiden juuret ovat syvällä menneisyydessä, ja asia itsessään on jo läsnä elämässäsi. On ollut jo pitkään. Echart Tollea lainatakseni:
"Life will give you whatever experience is most helpful for the evolution of your consciousness. How do you know this is the experience you need? Because this is the experience you are having at the moment."
"Some changes look negative on the surface but you will soon realize that space is being created in your life for something new to emerge."
"Whatever the present moment contains, accept it as if you had chosen it. Always work with it, not against it."
Oma käsitykseni pimennyksistä on se, että ne ovat aina mahdollisuus! Jos haluat todella ymmärtää itseäsi, saada suuria oivalluksia, puhdistaa vanhaa kuonaa, luopua keinotekoisesti ylläpidetystä tilanteesta tai kasvaa ihmisenä, pimennykset voivat olla juuri se aika kun läpimurto tapahtuu. Saatat saada upean tilaisuuden kohdata pelkosi. Saatat päästä kasvotusten oman itsepetoksesi kanssa. Saatat saada sysäyksen muutokseen, joka kääntää elämäsi suunnan oikeille raiteille. Kukapa ei haluaisi elää rehellistä, autenttista ja pelotonta elämää? Pimennykset ovat matkalippu siihen suuntaan.

Itse olen näiden kahden pimennyksen aikana saanut kätellä vanhoja pelkojani. Joku yrittää tehdä haittaa, selän takana panettelua ja vireille pantuja vihamielisiä asioita on paljastunut suureksi hämmästyksekseni. Tämä on itselleni ihan uusi juttu elämässä. En ymmärrä miten ketään kiinnostaa tai miten kukaan jaksaa vaivautua, mutta tunnemuistissa inkvisiittorin rovion lieskat nuolevat pohkeita, niin kuin ennen vanhaan. Jotain mitä joskus pelkäsin sanomattoman paljon aktivoidaan, katsotaan missä nyt seison tämän asian suhteen. Riittääkö että on puhtaita jauhoja pussissa, vai voittavatko väärät valat. Se jää nähtäväksi. Ensin olin tyrmistynyt, sitten olin järkyttynyt, sitten vähän vapisutti, sitten alkoi huvittaa ja nyt sanon että no jopas oli. Kaikenlaista. Kiitos.

Joten tässä hienoisessa jälkitutinassa ja huterassa, joskin sisäisesti lempeän levollisessa olossa sanon vieläkin, että pimennykset ovat yksi upeimpia kasvun mahdollisuuksia, mitä astrologinen symboliikka voi kuvata. Ne aktivoivat, nostavat esiin, toimivat katalysaattoreina, vapauttavat, innostavat, kuohuttavat, sytyttävät, käynnistävät merkittäviä sisäisiä tai ulkoisia prosesseja ja tekevät sinusta enemmän sen kuka olet ja antavat mahdollisuuden muuttaa elämääsi sellaiseksi, mikä sinulle kuuluu.

Joten hurraa huuto pimennyksille! Nuo voimassaan väkevät, kaiken näkevät. Älkää yrittäkö vältellä niitä, älkää toivoko "pääsevänne vähällä", toivokaa pimennysten lahjaa ja rohkeutta sekä viisautta niiden kohtaamiseen, Pimennykset ovat parhaimmillaan tulikaste, vihkimys ja siunaus. Älkää menkö luokittelemaan asioita tietoisen mielenne rajallisen käsityskyvyn mukaan hyviksi ja huonoiksi. Älkää antako pelkonne sanella teille mikä on toivottavaa ja mikä ei. Pimennykset on tehty elettäväksi ja ne ovat parhaimmillaan uuden alku, voitokas fanfaari, joka kajahtaa kun kuljet pois päin vanhoista rajoituksista. Pimennysaika on tietoisuuden laajentumisen lahja sille joka sen osaa ottaa vastaan, ja suuri siunaus sille, joka osaa olla siitä kiitollinen.

27.10.2013

Solmut auki

Piti julkaista tämä kuunsolmuja käsittelevä kirjoitus vasta ensi viikolla, mutta en malta enää pihdata sitä, kun eräässä facebookin astroryhmässä käydään juuri parhaillaan keskustelua kuunsolmuista. Aihe on itselleni varsin rakas. Niin paljon, että osallistuin keskusteluun. Ja huomasin samantien, että tämä lyhyiden lauseiden, pikaisten vastausten ja nopeiden näkemysten maailma (some) ei ole itselleni oikea ympäristö toimia. Silti sinne aina ajoittain eksyy. Kun kurkkaa karttaani pintaa syvemmälle, tämä on itsestäänselvyys. Kaikkein syvimmin siitä kertovat kuunsolmut. 


Olen pitänyt kymmenen vuoden aikana monia kuunsolmuihin keskittyviä kursseja ja luentoja, silti edelleen löydän niistä jatkuvasti jotain uutta. Sekä omalla kartallani, että yleisesti. Kadotin aiemmin laatimani kuunsolmuja käsittelevän luentomateriaalin juuri ennen viime viikonlopun Turun Osaava Nainen -messuja. Sain sitten tehdä kaiken uudestaan luentoa edeltävänä yönä. Minulla on tapana suoltaa arkkitolkulla (aina käsin kirjoittaen, pettämättömällä yhdistelmällä: minä + Parker-kynä +  kynttilänvalo + yrttitee) materiaalia, jota en sitten vilkaisekaan itse luennon aikana. En oikeastaan enää ymmärrä miksi ne on oltava, kun todellisuudessa virta vie ja minä lastuna laineilla. Tai no, ei ihan niinkään, kutsutaan sitä vaikka astroflowksi, jonka tuollaiset tilat avaavat. Jälleen kerran, tämä on aivan selkeästi nähtävissä kuunsolmuissani. 

Siinä tulikin esiteltyä käytännön esimerkein ensin alasolmuni ja sitten yläsolmuni. Kuka arvaa? Alasolmuni on Kaksosissa ja yläsolmuni Jousimiehessä. 

Kuunsolmut ovat kuitenkin paljon moniulotteisempi juttu, kuin pelkät merkit ja huoneet tai planeettayhtymät solmuille. Myös muut aspektit ovat oleellisia kuunsolmujen kertoman tarinan kannalta, mutta saamme vielä mukaan kerrassaan herkullisia yksityiskohtia ja juonenkäänteitä, kun huomioimme solmujen hallitsijaplaneettojen sijainnit kartalla (merkit, huoneet ja aspektit). Niin kovin tärkeä juttu, että ilman niitä voivat solmut jäädä loppuiäksi avaamatta.

Toinen oleellisen tärkeä juttu solmujen avautumisessa on oivaltaa, että kyseessä ei ole kaksi erillistä pistettä, vaan akseli, joka on yksi kokonaisuus. Kuunsolmut ovat akseli aivan samalla tavalla kuin nousuakseli, MC-IC -akseli tai Vertex. Ja yleisesti ottaen, akselien vastakkaisilla päillä on tapana olla symboliikaltaan toisistaan eroavia ja toisiaan täydentäviä. Kyseessä on kruuna ja klaava ilmiö. Voit keskittää huomiosi klaavaan, mutta et voi käsitellä kolikkoa ilman kruunaa, koska silloin koko kolikko lakkaa olemasta. 

Kuunsolmut eivät ole luonteeltaan positiivisia eivätkä negatiivisia. Traditionaalinen sekä vedalainen (intialainen) astrologia antavat solmuille kuitenkin melko negatiiviset merkitykset. Mielestäni näissä tulkinnoissa on kyse kulttuurista, sekä ajasta jossa elämme (esim. onko itsen kehittäminen ja oman kohtalon haltuun ottaminen mahdollista), kuin myös näkökulmasta ja viitekehyksestä jonka valitsemme. Toki, koska solmupari kertoo karmallisesta saldosta, kesken jääneistä asioista sekä elämämme keskeisimmästä kehitystehtävästä, kyseessä tuskin ovat asiat, jotka ovat kepeitä ja leppoisia kuin kesäinen picnic puistossa. Kuunsolmut ovat syviä teemoja sisältävä, intensiivinen voimalinja. Niihin liittyy voimakkaita tunteita, pään hakkaamista seinään, raastavia epäonnistumisia, turhautuneisuutta, pelkoja ja ihmissuhteita, jotka ravistavat sielua - joko hyvässä tai pahassa. Niin kuka sanoi, että yläsolmuun liittyvät asiat ovat kuin iloinen polku halki kukkaniityn? En minä ainakaan. Tai että alasolmu on helppo, koska se on tuttu ja osaamme jo siihen liittyvät asiat? Kyllä vaan, yhtä helppo kuin suohon uppoaminen. Lämmin ja pehmeä.

Intialaisessa perinteessa solmut ovat demonipari Rahu (demonikäärmeen pää) ja Ketu (demonikäärmeen häntä). Länsimaisessa perinteessä puhutaan lohikäärmeistä. Alunperin Egyptistä peräisin oleva Ouroboros -myytti häntäänsä syövän käärmeen symboleineen kuvaa syvällisesti kuunsolmujen länsimaalaistunutta mytologiaa. Tähän haluaisin palata vielä myöhemmin, omassa artikkelissaan, sillä tällä kertaa joudun kiteyttämään solmujen mytologisen taustan lauseeseen: "Vanhan täytyy kuolla, jotta uutta voi syntyä."

Alasolmu - eteläinen solmu - laskusolmu

Alasolmu pitää sisällään alitajuiset ja automaattiset käyttäytymismallit ja toimintatavat, jotka juontavat juurensa menneisyyteen. Identiteettimme voi olla voimakkaasti sidoksissa alasolmun luonteeseen, ja siellä ovat myös ne taidot ja kyvyt, jotka auttavat meitä pärjäämään elämässä. Alasolmu vetää meitä puoleensa kuin lämmin, mukava vuode kylmän koleana aamuna. Voimme jäädä sinne lepäämään, mutta silloin emme tiedä mitä seikkailuja olisimme voineet uloslähtiessä kohdata. HUOM! Alasolmu ei liity "lepäämiseen" tai "passiivisuuteen" siinä mielessä, että se olisi jokaisen alasolmun luonne. Jos alasolmusi on esimerkiksi Oinaassa 10. huoneessa, sinun turvasatamasi ja lepopaikkasi voi löytyä hektisestä työnteosta ja kiivastahtisesta kilpailemisesta. Alasolmun merkki, huone ja aspektit, sekä solmun hallitsijan sijainti osoittavat mukavuusvyöhykkeemme laadun ja luonteen. Alasolmuun liittyy tietty vaivattomuus ja automaatio. Se on samalla suurin kykymme, että heikkoutemme. Pahimmillaan alasolmu on kuin suo, johon jäädessämme elämän energian virta pysähtyy ja elämämme muuttuu tyhjäksi, ja tarkoituksettomuuden ja turhautuneisuuden tunteet kalvavat sisintämme kysyen: "Tässäkö tämä sitten oli?"

alasolmun lahja
Alasolmun osoittamalla alueella olemme omilla vesillämme. Sen toteuttaminen luo turvallisuuden tunnetta ja voimme kokea itsevarmuutta tyyliin: "tämän minä osaan". Alasolmu pitää sisällään loppuunsa hiottua lahjakkuutta ja kykyjä, joita ilman emme pärjäisi tässä maailmassa. Ei ole tarkoitus luopua alasolmun toteuttamisesta. Se on olennainen osa meitä. On vain pidettävä huoli, että alasolmun toteuttaminen ei estä kasvuamme, eikä ole uuden oppimisen tiellä.

alasolmun kirous
Alasolmun toteuttaminen voi olla niin alitajuista ja ohjelmoitua, että jäämme siihen jumiin, emmekä uskalla tarttua uusien puolien kehittämisen haasteisiin. Alasolmu on mukavuusvyöhyke, jolta poistuminen on epämiellyttävää. Ellemme tule tietoiseksi alasolmustamme, se dominoi meitä pysäyttäen elämän luonnollisen virran ja kasvun kohti uusia ulottuvuuksia.

Yläsolmu - pohjoinen solmu - noususolmu

Yläsolmu on niin sanottu "kasvun polku", itseksi kasvamisen tie, jolle meidän tulisi suunnata voidaksemme edistyä ja kehittyä elämässämme. Se edustaa uutta tapaa olla, toimia ja ilmaista itseä. Yläsolmun toteuttamiseen liittyy syvää tyydytyksen tunnetta, tunnetta siitä että on kokonainen, eikä tarvitse ulkoisia asioita määrittämään itseään tai tuomaan täyttymystä elämäänsä. Intialainen astrologia liittää valaistumisen yläsolmun (Ketu) toteuttamiseen. Yläsolmu vetää puoleensa suurella voimalla, mutta sen kutsu on erilainen kuin alasolmun. Se ilmenee toiveena olla olla enemmän se, kuka haluaisi olla, ja tehdä jotain sellaista, jonka kokee kutsuvan, jonka kokee omakseen, mutta ei ole vielä saanut mahdollisuutta kokeilla. Kun mietimme yläsolmuun liittyviä asioita, vatsanpohjassa tuntuu perhosia. Yläsolmun toteuttaminen on usein jännittävää, koska se edustaa niitä alueita, joilla emme ennen ole olleet ja niitä asioita, joita emme ennen ole tehneet.

yläsolmun lahja
Yläsolmu osoittaa meille ne asiat, jotka lopulta vievät elämäämme eteenpäin ja antavat meille suurimman tyydytyksen ja täyttymyksen tunteen. Yläsolmu näyttää potentiaalimme, piilevät lahjamme ja kykymme, joita emme vielä ole ottaneet käyttöön, ja jotka vaativat tietoista panostusta ja kehittämistä. Yläsolmun suurin lahja on ykseyden ja eheyden kokemus, joka syntyy siitä, että uskaltaa vastata sielunsa kutsuun ja tulla siksi kuka on.

yläsolmun kirous
Yläsolmua kohti kulkeminen on toisinaan epämiellyttävää. Se vaatii tietoista vaivannäköä ja ponnistelua, koska se on jotain sellaista, joka ei tule meiltä luonnostaan. Yläsolmuun liittyvät asiat voivat tuntua vierailta ja pelottavilta, tai pelkästään itsekkäiltä. Yläsolmun suurin kirous taitaa kuitenkin olla se tyhjyys ja tyytymättömyys, joka meidät valtaa, kun hylkäämme sen (eli itsemme) toteuttamisen. Silloin sielu suree, koska se tietää, että olisi ollut jotain muutakin, kuin vain tämä alasolmun dominoima elämä.

On tärkeä huomioida, että solmujen merkitys ei välttämättä liity lainkaan työhön, tekemiseen tai jonkin asian konkreettiseen toteuttamiseen. Solmuja toteutetaan aina ensisijaisesti sisäisesti olemalla, ei tekemällä, vaikka joskus tietoisuuden lisääntyminen ja uudet oivallukset saattavatkin saada ulkoisen muodon ja ilmentyä myös esimerkiksi ammatinvaihtona.

Kaikkein yksinkertaisin tapa tulla tietoiseksi omien solmujen toimimisesta elämässä, on tarkkailla tilanteita joissa herää toive, joka samalla hiljennetään. Kutsun tätä "Olisipa ihanaa - kyllä mutta..." -syndroomaksi. Yläsolmu voi olla kuin unelma, joka ei koskaan tunnu toteutuvan. Se elämänalue, jota yläsolmu hallitsee (usein tämän osoittaa jo pelkkä huonesijainti, vaikka merkki ja solmuun yhtymässä olevat planeetatkin tulee huomioida), voi olla pitkäaikainen päämäärä tai työmaa, joka ei vain koskaan tunnu alkavan ja/tai valmistuvan. Yläsolmu sanoo: "Tämän vielä joskus teen, olisipa ihanaa jos..." mihin alasolmu järkeilee: "kyllä mutta... ei ole rahaa, ei ole aikaa, olet liian vanha, et sinä osaa, et uskalla, ei se ole mahdollista" ja muita loputtomia versioita perusteluista, miksi vanhassa vara parempi. "Koskaan et muuttua saa" on laulu, jota alasolmu laulaa. Mitä laulua sinun yläsolmusi laulaa?

*

Piti pätkäistä lopputeksti pois tästä kohtaa, ettei artikkeli veny liian pitkäksi, joten seuraava osa tässä kuunsolmuja valoittavassa sarjassa ilmestyy luettavaksenne tuonnempana, ja se käsittelee solmujen aktivoitumista ja ihmissuhteita. 

Voit myös lukea viime syksynä kirjoittamani "Kuunsolmut perustietopaketin" täältä, jossa käyn lyhyesti läpi solmut eri merkeissä.