Näytetään tekstit, joissa on tunniste saturnus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste saturnus. Näytä kaikki tekstit

4.8.2015

Siunattu suru (Saturnus neliö Venus/Jupiter)

Jupiter on tänään yhtymässä Venukseen Leijonassa ja sen pohjalta aikaa tulkittaessa ilon pitäisi olla nyt ylimmillään. Näkyvää, prameaa, ylenpalttista, paistattelevaa, kuninkaallista... Olen kuitenkin huomannut, että monelle tämä aika - erityisesti viime päivät - on tuntunut käsittämättömänä väsymyksenä, motivaation puutteena ja alakuloisuutena. Surua ilmassa. Huikea määrä yhtä aikaa perääntyviä taivaankappaleita on nostanut pintaan vanhoja asioita, kesken jääneitä juttuja ja sekä perittyjä että karmallisia latauksia, joista tietoisella mielellä ei todennäköisesti ole mitään käsitystä. Erityisesti tässä ajassa huomio kiinnittyy Saturnukseen. Se on juuri oikaissut suuntansa keväällä alkaneen perääntymisjaksonsa jälkeen ja on päättelemässä noin 2,5 vuoden matkaansa intensiivisessä ja puhdistavassa Skorpionin merkissä. Saturnuksen neliö Skorpionista Jupiter/Venus yhtymälle Leijonassa on ihanan armoton, kuin kristallisäde joka kohdistaa polttopisteensä juuri siihen pimeimpään ja hävettävimpään sisimpämme kolkkaan. Ajan energia vetää monet meistä nyt rajoitustemme ja pelkojemme äärelle oikein isomman kautta. Miksi? Jotta voisimme elää ja kokea sen kaiken ja olla aitoja, ehyitä ja kokonaisia ihmisiä.

Jos kysyt "koska tämä loppuu?" tai "milloin koittavat paremmat ajat?" et ole vielä ymmärtänyt sitä mikä siunaus Saturnus on, et sitä miten jokainen tunne on olemassa siksi, jotta kokisimme sen, ei siksi että juoksisimme sitä pakoon tai "puhdistaisimme" sen. Tämä on loistava hetki pysähtyä, olla rehellisesti sitä mitä on ja pysyä läsnäolevana kaiken sen kanssa, mikä tässä hetkessä on todellista. Emme ole täällä tavoittelemassa jotain mielikuvaa siitä "mitä pitäisi olla" vaan kokemassa täydesti sitä "mikä on". Hyväksyen, tarkastellen, uteliaana... ja ellei vielä nyt, ehkä jonain päivänä, täynnä kiitollisuutta.

Puhuin eilen illalla englantilaisen parantajaystäväni kanssa masennuksesta. Kerroin omista kokemuksistani (okei, Jupiter on parhaillaan oppositiossa Merkuriukseeni ja sanoin että "tiedän siitä kaiken") ja siitä miten menetin sille isäni ensimmäisen elinvuoteni aikana, siitä miten masennus kaikissa sen eri muodoissaan on kutonut syviä sävyjä elämäni kudelmaan, kerta toisensa jälkeen. Hän sanoi, että se on tehnyt minusta vahvemman. Vastasin siihen ei. Se on tehnyt minusta ihmisen.

"It made me human. It made me deeper. And compassionate. And real."



Tila surulle

Surusi ei sano: "Ole kiltti ja paranna minut tai vapaudu minusta". Se ei sano: "Ole kiltti ja hankkiudu minusta eroon, turruta itsesi minulle, teeskentele etten ole täällä." Se ei todellakaan sano: "Ole kiltti ja valaistu, jotta voin kadota!"

Suru ei tule rankaisemaan sinua tai paljastamaan sinulle mikä "henkinen epäonnistuja" oletkaan. Suru ei ole merkki siitä että olet kehittymätön ja kaukana parantumisesta, heräämisestä, valaistumisesta tai rauhasta. Surun läsnäolo ei ole merkki siitä että olet tehnyt jotain väärin.
Suru vain kuiskaa: "Saanko tulla sisään? Olen väsynyt, kaipaan lepoa."
Ja sinä vastaat: "Mutta suru, en tiedä miten osaisin päästää sinut sisään."
Ja suru vastaa: "Ei haittaa, ei sinun tarvitse tietää. Minä olen jo täällä."
Ja silloin me kumarramme surulle, me tunnistamme miten sen saapuminen on jo hyväksytty, miten meissä on riittävästi tilaa surulle, miten emme ole "surullinen tapaus", emme surun saastuttamia vaan tila surulle, sen huone, sen koti, sen pelastus, sen rakastava syleily: ei niin että se olisi päämäärä, vaan niin kuin se olisi meidän luontomme - tietoisuus itse, joka on jo ennestään vapaa.

Älä paranna itseäsi surusta, anna surun parantaa sinut. Anna sen näyttää tietä kun olet unohtanut. Anna sen paljastaa rakkauden mysteerit. Anna sen muistuttaa sinua mittaamattoman laajasta sydämestäsi, siitä ettet suostu leikkaamaan pois mitään osaa muinaisesta itsestäsi.

Anna surun auttaa sinua muistamaan se suurempi Onnellisuus jota tanssit kun olit nuori.

(Jeff Foster)

Room for Sadness

Your sadness doesn’t say, “Please fix me, heal me, or release me”. It doesn’t say, “Please get rid of me, numb yourself to me, pretend I’m not here”. It certainly doesn’t say, “Please get enlightened so I can die!”.

Sadness does not come to punish you, or reveal to you what a ‘spiritual failure’ you are. Sadness is not a sign that you are unevolved or far from healing, awakening, enlightenment, peace.
The presence of sadness is not an indication that you’ve done something wrong.
Sadness only whispers, “May I come in? I am tired, I long for rest”.
And you reply, “But sadness, I don’t know how to allow you in!”
And sadness replies, “It’s okay. You don’t need to know. I’m already in”.
And we bow to sadness then, we recognise how it’s already allowed in, how there’s enough room in us for sadness, how we are not ‘the sad one’, not contained within sadness, but the room for sadness, its space, its home, its salvation, its loving embrace; not as a goal, but as our nature – consciousness itself, already free.

Don’t heal yourself from sadness; let sadness heal you. Let it show you the way when you have forgotten. Let it reveal to you the mysteries of love. Let it remind you of your vast heart, your refusal to split off from any part of your ancient Self.

Let sadness help you remember that bigger Happiness you danced when you were young.

(Jeff Foster)

13.7.2014

Jumalan sormi silmässä - miten elää sietämätöntä elämää?

Elämme voimakkaita aikoja. Monet ihmiset tuntuvat olevan ratkaisujen edessä, vaikka eivät välttämättä tiedosta, että puristava olo, paine, ahdistus ja kummallinen tyhjyyden tunne ovat merkkejä siitä, että muutos on edessä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka keskittävät viimeiset voimansa hakeakseen vastauksia ja helpotusta sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseensa. Harvakseltaan vastaan tulee myös heitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ulkopuolisesta yllättävältä (jopa järjettömältä) tuntuvaa luopumisprosessia, suunnanvaihdosta, irtiottoa ja täyskäännöstä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos mielemme ei kuvittelisi tietävänsä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla. Jos mieli on määritellyt, että työn, ihmissuhteen tai elämämme ylipäätään tulisi olla tietynlaista ja edetä tietyllä tavalla, kaikki siitä poikkeava tuntuu epäonnistumiselta. Kuten vanha viisaus kuuluu, kärsimystä eivät aiheuta itse asiat, vaan käsityksemme niistä. Itse koen tämän ajan tärkeimmän tarkoituksen olevan mielemme tyhjentämisen tietyistä ennakko-odotuksista, määritelmistä ja tulevaisuutta ja meinneisyyttä koskevista mielikuvistamme.

Jumalan sormi eli YOD syntymäkartalla

Omassa elämässäni olen elänyt merkillistä aikaa. Syntymäkartallani komeilee kimurantti ja vähintäänkin haasteellinen YOD eli "Jumalan sormi" -kuvio, jonka muodostavat kaksi kvinkunssia ja kuvion kantana oleva sekstiili. Kaikista leijoista ja kultaisista kolmioista sun muista "herkuista" huolimatta, koen tämän YODin luoneen varjonsa koko elämääni syntymästäni lähtien ja ohjanneen sekä rajoittaneen mahdollisuuksiani valtavasti. (Pakko tarkentaa, etten suinkaan ajattele minkään kartallani olevan tekijän aiheuttaneen mitään. Syntymäkartan aspektit eivät tee elämästäni sitä eivätkä tätä, ne vain peilaavat sitä mikä on. Kyseinen jumalan sormikin on siis vain symboli sille, mikä minussa ohjaa, säätelee ja rajoittaa elämääni - kuvion kärjessä on nimittäin Saturnus 10.h huoneessa.)


Aloin kirjoittaa tätä tekstiä mielessäni halu kertoa kvinkunsseista. Kvinkunssi on astrologisella kartalla oleva aspekti - kontakti kahden tekijän välillä, jotka ovat 150 asteen päässä toisistaan. Laadultaan kvinkunssi on perusaspekteista mystisin, moniulotteisin, vaikeaselkoisin ja hienovaraisin. Se on luonteeltaan hyvin alitajuinen, karmallinen ja hiertävä. Kun kvinkunssit sävyttävät ajankuvaa (transiiteissa ja progressioissa), olemme usein tilanteessa, jolle emme syystä tai toisesta voi mitään. Käytän usein sanoja "kiikkulauta", "ambivalenssi" tai "puun ja kuoren välissä", puhuessani kvinkunssi-ajasta. Kvinkunssi vie meidät vastatusten asioiden kanssa, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja hyväksyä. Käytännössä tämä usein tarkoittaa sitä, että olemme tilanteessa, jossa ei tunnu olevan hyvää ratkaisua, ja epämukavuutta täytyy vain sietää. Suo siellä, vetelä täällä.

Syntymäkartalla voimakkaat kvinkunssit näyttäytyvät usein niin, että elämässä toistuu tietty epäonnistumisen tai menettämisen teema. Olet juuri saavuttamaisillasi jotain, kun se yllättäen otetaankin pois. Omassa elämässäni tämä "matto jalkojen alta" -tematiikka on enemmän kuin tuttu, yleensä terveydellisistä syistä johtuen (syntymäkartan kvinkunssin laatu: sen planeetat, merkit ja huoneet kertovat tarkemmin mistä kenenkin kohdalla on kyse). On hyvä muistaa, että erityisesti kvinkunssien kohdalla sillä on suuri merkitys onko kyseessä avautuva vai sulkeutuva kvinkunssi. Avautuvassa on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun taas sulkeutuva näyttäytyy usein ns. "kiinteänä pisteenä" sielun suunnitelmassa, eli karmallisena olosuhteena, johon ei itsessään pysty paljoa vaikuttamaan.

Miten kohdata kvinkunssien edustamaa karmaa?

Kvinkunssit ovat epämukavia. Oli kyseessä sitten syntymäkartan tai ajankuvan kvinkunssit, ne laittavat meidät kasvotusten asioiden kanssa, jotka on pakko kohdata. Koska kvinkunssit kuvaavat asioita joiden juuret ovat niin syvällä ja niin kaukana, että meidän on äärettömän vaikea ymmärtää älyllisesti mistä on kysymys ja miksi. Siksi analysointi on turha (ja turhauttava) lähestymistapa kvinkunssien kanssa elämiseen. Kun kohtaamme jotain latautunutta karmallista materiaalia (jota kvinkunssit siis edustavat) yleisimmät reaktiot ovat "miksi?!" ("miksi minä" ja varsinkin "miksi aina minä?") sekä "epäreilua!". Monen sisimmästä kumpuaa tuskainen vastalause, sillä tilanteessa näyttää toteutuvan huutava vääryys. Näistä tunteista käsin on helppo lähteä syyttelemisen, katkeruuden, kaunan ja vihan polulle. Kvinkunssit voivat ilmentyä raha-asioissa - käsittämättöminä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvina menetyksinä tai asioina jotka eivät vain järjesty. Ne voivat ilmetä ihmissuhteissa, petetyksi tai jätetyksi tulemisena, hyväksikäyttönä tai jonain muuna asiana, joka tuntuu menevän ihan väärin. Kvinkunssit kovin usein toteutuvat myös pitkäaikaisina, kroonisina ja usein selittämättöminä sairauksina. Yhteistä kaikelle on se, että tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, ja siitä tulee tunne, että pitää taistella, pitää saada oikeutta ja korjata vääryys. Itsensä puolustaminen, rajojen vetäminen ja omaan voimaansa kytkeytyminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta kvinkunssien ollessa kyseessä, taistoon ryhtyminen vain pahentaa asioita. Tiedän kuulostavani jyrkältä ja yksioikoiselta kun sanon, että kvinkunssien kanssa on vain yksi oikea suhtautumistapa. Koe kaikki tilanteeseen liittyvät tunteet arvostelematta, hakematta syyllisiä tai selityksiä ja hyväksy tilanne juuri sellaisena kuin se on. Luovuta, antaudu, anna olla. Pysy siinä mikä on. Hengitä.

Mystinen kvinkunssi - sen saat mistä luovut

Olen huomannut mystisen ilmiön kvinkunsseista. Kun tunnet menettäneesi kaiken (ehkä viidennen kerran elämässäsi), kun tunnet elämäsi pohjan pudonneen ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä, kun tunnet olevasi jonkin pahantahtoisen kirouksen uhri - ja olet täysin läsnä näissä tunteissa, arvostelematta tai tuomitsematta, kun hyväksyt tilanteen olevan se mikä se on ja ettei asioita voi muuksi muuttaa - jotain ihmeellistä tapahtuu. Rauha saapuu. Tunnet todella irtautuvasi asiasta siten, että huomaat ettei sillä loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä, se ei vain enää kosketa sinua TAI yllättäen saatkin takaisin sen, tai jotain vielä paljon parempaa, mistä luulit joutuneesi luopumaan. Mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun olet antautunut tilanteelle, hyväksynyt sen täydellisesti ja päästänyt irti.


Omassa elämässäni elän Saturnuksen ja Pluton kvinkunsseja syntymäkarttani kvinkunssien lisäksi. Kaikki suunnitelmat, kuvitelmat ja mielikuvat tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Jumalallinen pyyhekumi heiluu elämäni kirjan yllä, ja sivu toisensa jälkeen muuttuu tyhjäksi. Taas uusi, merkillinen geneettinen poikkeavuus kehossani on ilmoittanut itsestään ja silmieni sarveiskalvo repeilee öisin. Huvitan itseäni miettimällä mitä metaforia siitä voisi kehittää, että silmäni pinta kuoriutuu, luo nahkansa kerta toisensa jälkeen, täysin ennakoimatta ja yllättäen. Makaan päivä toisensa jälkeen liikkumatta, lappu silmällä, lähes hengittämättä, ettei kipu yltyisi yhtään pahemmaksi. Kipu tuntuu siltä, kuin palava hiilihanko lävistäisi silmäni (sarveiskalvossa on enemmän tuntosoluja kuin koko kehossa yhteensä), ja aina rullalle menneen sarveiskalvon (silmälääkärin runollisin sanoin se on "rytyssä kuin räsymatto liukkaalla lattialla") poistamisen jälkeen pari vuorokautta kestävä tunne siitä, kuin syövyttävää happoa kaadettaisi silmään. Siinä sitten olen enkä muuta voi.

Mutta kipu on vain kokemus. Olen tottunut siihen. Kokemuksena kipu voi olla tila johon sukeltaa ja olla sen sisällä ihan onnellinen. Se mikä on vaikeaa, on epävarmuuden sietäminen. Se ettei koskaan voi tietää mitä ja milloin. Olen iloinen siitä, että astrologina olen vuosien saatossa kasvanut niin paljon, että sen sijaan että yrittäisin hakea selitystä tai vastaavuutta tähdistä ("Mikä kuvio, mikä asteroidi, mikä kiintotähti, mikä keskipiste... mikä edustaa silmiä, mikä syntymäkartalla kertoo tästä, mikä ajassa sai tämän alkamaan nyt...") olen vaan ja annan elämän olla. Niin hienoa ja arvokasta kuin astrologia onkin, se saattaa toisinaan harhauttaa meidät eksymään tunteesta ja kokemuksesta älyllisen rationalisoinnin ja analysoinnin turviin. Mieli ei halua hukkua kokemukseen, se haluaa kuvitella hallitsevansa tilanteen ja ymmärtävänsä mitä, miksi ja milloin. Mutta kuten Oneness Universityssä sanotaan: "Elämä on mysteeri elettäväksi, ei ongelma ratkaistavaksi."

Tästäpä tulikin pitkä ja niin henkilökohtainen kirjoitus, että pohdin voiko tätä edes julkaista. Samalla jokin sisälläni sanoo, että jollekulle joka tätä lukee on tästä hyötyä ja ehkä jopa apua. Siispä julkaisen. Sinulle, joka tunnistat tämän itsessäsi, joka tunnet että kirjoitin tämän sinun vuoksesi.

PS. Maailmankaikkeus on ihana. Suuressa viisaudessaan se pitää huolta siitä, että menemme oikeaan suuntaan tai pysymme paikoillamme, vaikka kuinka itsepäisesti yrittäisimme pyristellä vastaan. Sen lisäksi että olen saanut viettää suurimman osan ajastani sängyssä silmät kiinni maaten, universumin syvä viisaus hajotti myös tietokoneeni ja autoni. Tietokonetta voin käyttää joinakin päivinä vähän aikaa, kunnes koko kone pimenee eikä enää käynnisty - kunnes sitten taas joskus toimiikin, kun on sen aika. Auton moottorin ohjauselektroniikassa on häiriö, eikä sitä voi käyttää lainkaan. Eli jos tämä onkin elämässäni "liikkumatta, paikoillanne" -vaihetta, niin eiköhän se "hep!" liikkeellelähtökäskykin sieltä vielä jossain vaiheessa kajahda. Sillä jos jotain olen oppinut elämästä, niin sen, että This Too Shall Pass. Kaikki on ohimenevää. Kaikki.

1.7.2013

Säännöt rakkaudelle: Saturnus ja Venus


Eilen ajellessani kotiin laitoin poikkeuksellisesti autoradion päälle ja sieltä kajahti ilmoille Anna Puun kauniisti tulkitsema "Säännöt rakkaudelle". Mietin siinä ajellessa sanoja ja sitä miten laulussa kiteytyi oikein mainiosti eräs Saturnus/Venus teemoista. Sitten kotiin tultua unohdin koko jutun. Aamulla heräsin siihen, että kyseinen laulu kaikui korvissani niin kuin vain joskus herätessä, puoliksi unen rajamailla, jotkut asiat voivat soida. Aamun ensimmäinen ajatus oli, että kirjoitanpa blogiin Saturnuksen ja Venuksen katkeran suloisesta suhteesta. Ja jotta voisi taas hekumoida synkronisiteetilla, niin tänään, juuri tällä hetkellä Venus (5° Leijonaa) on neliössä Saturnukseen (5° Skorpionia). Tarvitseeko vielä mainita, että Saturnus myös tekee koko vuoden neliötransiittia oman syntymäkarttani Venukseen. 

Syntymäkartalla Venuksen ja Saturnuksen kontakti liittyy usein voimakkaaseen velvollisuudentunteeseen ihmissuhteissa. Henkilöllä saattaa olla vakava asenne rakkautta ja ystävyyttä kohtaan, hän saattaa ottaa helposti vastuunkantajan roolin ja uupua ja jopa katkeroitua myllynkiviltä tuntuvien ihmissuhteiden alla. Kyse voi usein olla siitä, että Venus-Saturnus ihminen ei ole tottunut jakamaan vastuuta ja kahmaistessaan kaiken omille harteilleen ei toiselle jää muuta kuin vapaamatkustajan rooli. Tämä aiheuttaa herkästi pettymyksiä ja sisuuntumista ihmissuhteissa. Venus-Saturnus ihminen saattaakin kokea ihmissuhteet niin kuluttavina ja vaikeina, että pysyttelee mieluummin yksin. Kokemus siitä, että muut hyväksikäyttävät omaa kiltteyttä, on tuttu tunne näissä aspekteissa. Kuvio liitetään yksinäisyyteen, mutta kaikissa tapauksissa yksinäisyys ei ole tietoinen valinta, vaan mahdollinen ujous, sosiaaliset pelot tai muut rajoitteet tuntuvat estävän läheisten ihmissuhteiden syntymistä. 

Saturnuksen aspektit Venukseen liittyvät naisille myös omaan feminiiniseen identiteettiin - joka yllättävää kyllä ei usein olekaan karu ja askeettinen, mitä voisi äkkiseltään kuvitella. Toki myös itsen laiminlyöntiä ja kauneudenhoidossa pihistelyä voi esiintyä joidenkin kohdalla, mutta Saturnus saattaa myös korostuneesti saada rakentamaan omaa Venustaan ja sitä kautta esteettistä olemustaan. Ihmisillä jotka tekevät paljon töitä naisellisen ulkomuotonsa eteen tai joiden tyylitaju on (ehkä pelkistetty, mutta) pettämätön, voi nimenomaan olla Saturnus tuomassa halua panostaa ja tietoisella vaivannäöllä rakentaa ja ylläpitää omaa kauneuttaan. Jopa niin että he hiovat tyylinsä niin tarkkaan, että päätyvät muodin kuolemattomiksi ikoneiksi. Esimerkkinä mainittakoon Jackie Kennedy, Grace Kelly ja Katie Holmes. 

Transiittina Saturnuksen kulmat Venukselle liittyvät perinteisesti tunteiden viilenemiseen, etääntymiseen, välirikkoihin ja avioeroihin, siihen että järki ja käytännön asiat alkavat painaa tunteita enemmän. Jos suhteessa on kituutettu pitkään jo pelkällä sitkeydellä, Saturnuksen transiitti voi puuduttaa tunteita siihen malliin että ero on mahdollinen. Hyvää ja elinkelpoista suhdetta Saturnuksen transiitit Venukselle vahvistavat. Pientä testausta ja mahdollisia viivästyksiä tai esteitä voi olla polulla, mutta kaikki se on sellaista mikä pidemmän päälle lujittaa suhdetta ja vahvistaa yhteenkuuluvaisuuden, turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. Monesti (yllättäen!) Saturnus-Venus transiitti voi myös tuoda uuden ihmissuhteen elämään, mikäli sellaiselle on ollut tilausta ja käytännön seikat sen mahdollistavat. Saturnus transiitti Venukselle saa meidät vakavoitumaan rakkauden edessä. Mitä se sitten kenenkin elämässä tarkoittaa. Se voi olla sitoutumisen paikka. Tällaisena aikana alkava ihmissuhde voi olla poikkeuksellisen realistinen, kyseessä voi olla vanha tuttu, kenties ystävä aikojen takaa. Suhdetta voi sävyttää vahva kohtalonomaisuus ja tunne että "tämä on tässä". Eikä suhteeseen sännätä päätä pahkaa, ruusunpunaiset silmälasit päässä, vaan harkiten, kenties alkuun jopa hieman vastahakoisesti. Ja sitten, menneisyyden pettymysten kouluttamana, laaditaan niitä sääntöjä rakkaudelle. 

Alla lista erilaisista Saturnus-Venus teemoja sisältävistä lauluista. Te joilla parivaljakko on syntymäkartalla tai transiitteina tekemisissä keskenään voitte kenties samastua joihinkin näistä. Minä ainakin. 

Littlest Things - Lily Allen 
Romance is Dead - Paloma Faith 
Fine Romance - Billie Holiday 
When I Fall in Love - Celine Dion 
Our Love is Here to Stay - Frank Sinatra 
I Will Always Love You - Whitney Houston 
Stand by Your Man - Tammy Wynette 

29.4.2013

Terveisiä Saturnukselta


Onko elämä tuntunut raskaalta viime aikoina? Onko ollut taloudellisesti tiukkaa? Reistaako terveys, paukkuvatko luut tai nivelet, kivistääkö ja kolottaako? Onko mieli maassa? Tuntuuko kuin koko maailman paino olisi harteillasi? Vievätkö velvollisuudet kaiken ilon elämästä? Saturnus - tuo suuri pahantuoja, karman herra, kohtalon ruoska, astrotaivaan orjapiiskuri ja kosminen juurihoitaja - on nyt erityisen aktiivinen ja ajankohtainen aihe. Ja kenellä on sen lisäksi henkilökohtaisesti Saturnusaika päällä, saattaa tuntea sen yllämainituilla tavoilla nahoissaan.

Saturnus on tällä hetkellä lähimpänä maata ja näkyy siksi paljaalla silmälläkin kirkkaana taivaankannella. Saturnuksen oppositio Auringolle oli tarkkana eilen sunnuntaina 28.4., ja sen oppositio Marsille tulee tarkaksi ensi keskiviikkona. Venustakin se ehti jo opponoimaan 22.4. maanantaina, joten kiirettä pitää tuolla viikatemiehenäkin tunnetulla planeettaparalla. (Ja pakko mainita, vaikken aihetta tässä enempää käsittelekään, että tämän kevään kuun- ja auringonpimennykset ovat osaltaan vahvistamassa, syventämässä ja kärjistämässä ajan muita teemoja.) Tämä Saturnuksen vastakkaisuus muille planeetoille näyttäytyy tyypillisesti "hiekkaa rattaissa" ilmiön muodossa. Ilmassa voi olla jännitteitä, esteitä ja hidasteita. Erityisesti Marsin kanssa haasteellisissa kuvioissa Saturnus näyttäytyy hillitsijän ja kontrolloijan roolissa. Mars on nyt Härässä, ja kun oppositio keskiviikkona tarkentuu, on Marsin sijainnin saabinen symboli paljon puhuva "Reki vailla lunta" (A sleigh without snow). Haiskahtaa turhauttavalta toiminnalta.

En saa mielestäni kuvaa härkätaistelusta, jossa höyryäväturpaisen härän yritykset seivästää sarvillaan sitä härnäävä ja sen etenemissuuntaa häiritsevä mustiin pukeutunut matador menevät jatkuvasti pieleen. Paitsi joskus. Koko homma on kuitenkin härälle äärimmäisen turhauttavaa kidutusta ja matadorille vaarallista leikkiä omalla ja toisen hengellä. Koska joskus kontrollin ote pettää ja härkä yllättää. Marsin ja Saturnuksen haastellisiin kuvioihin voi toisinaan liittyä tukahdutetun raivon purkautuessa syntyvä väkivalta. Ja kuka olikaan kuvion julmuri? Härkä vai matador?

Poikkeuksellisen synkkää tekstiä meikäläiseltä? On nimittäin muutama Saturnus -transiitti päällä. Elämässäni on ollut Saturnus -jaksoja, jolloin en ole huomannut mitään sen kummempaa saturnustematiikkaa aktivoituvan, koska päällä on ollut yhtäaikaa isompia kuvioita. Pluton, Uranuksen tai Neptunuksen transiitit saattavat käynnistää niin isoja prosesseja, että statistin rooliin joutunut Saturnus on vain yksi sävy sopassa. Vaan arvatkaapa mitä kuuluu ja kuka käskee kun päällä ei ole mitään muuta mainitsemisen arvoista transiittia kuin Saturnuksen neliö, Saturnuksen kvinkunssi ja Saturnuksen puolineliö - kartan tärkeimmille henkilökohtaisille planeetoille tietenkin. 

Olen aina pitänyt Saturnuksesta ja Kauris -energia on tuntunut viehättävältä, vaikka merkin edustajia ei juuri lähipiirissäni ole ollutkaan. Suhteeni tähän saturniseen laatuun on ollut kaihoisan ihaileva, ja olen toivonut että sitä olisi itsessäni enemmän. Olen joskus epäillyt, että elämän alussa, maailmankaikkeuden perusenergioita jaettaessa ja muiden saadessa annokset Saturnusta, taisin olla pihalla puhaltelemassa saippuakuplia. Mutta kun nyt tuli ja jysähti tämä henkilökohtainen saturnusaika, niin samalla tuli myös ymmärrys (että sitä ihminen voikin olla TYHMÄ ja itselleen sokea!) siitä, että vaikka peruslaadultani neptuninen olenkin ja Kauriin merkistä kartallani ei löydy kuin pari asteroidia, niin kaikista kymmenestä syntymäkarttani planeetasta yhdeksän on saturnisesti sävyttyneitä joko huoneen tai Saturnuksen aspektin kautta. Kauriissa on myös Auringon ja Kuun keskipiste, joka näin ollen yhdistää kaksi tärkeintä olemuspuolta (tietoisuus ja elinvoima + tunteet ja vaistomaailma) ja kanavoi niiden yhteisenergian ilmentymään Kauriin tavalla. Ilmankos on usein tuntunut siltä että olen eleetön ja lakoninen Ihaa herkästi innostuvan ja isoon ääneen iloitsevan Tikrumaisen ystäväni rinnalla. Ja mitä enemmän asiaa aloin ajatella, sitä enemmän Saturnusta/Kaurista itsessäni tunnistin, en vain ollut nähnyt sitä itsessäni, koska se ei joko ollut sitä riittävästi tai riittävän ilmeisellä tavalla. Vaan nyt kun sitä näin Saturnuksen kirkastamin uusin silmin katsoo, niin aika ilmeiseltähän se näyttää.

Saturnuksesta voisi toisinaan käyttää nimitystä ilonpilaaja. Masennus tai muu matalapaine liittyvät usein haasteellisiin Saturnus -transiitteihin. Jos Saturnusaika panee meidät polvilleen, johtuu se yleensä siitä, että siellä ollessamme on hyvä tilaisuus tarkastaa elämämme perusrakenteet. Jos rakenteita ei ole, se näkyy ja tuntuu niin kovalla kädellä, että niitä on alettava rakentaa. Homeopatisen periaatteen mukaisesti saturnusvaivan parantaa Saturnus. Säännöllinen arki ja rutiinit suojaavat psyykeä masennukselta. Kun mieli mustenee, vanhojen tuttujen rutiinien toistaminen voi auttaa uppoamasta kokonaan. Pidä yllä unirytmiä, syö säännöllisesti, ravitsevasti ja kohtuudella, ulkoile tai harrasta muuta liikuntaa tietyn kaavan mukaan ja pidä huolta kodin siisteydestä ja omasta hygieniasta. Masentunut ei tuohon pysty, mutta näitä ylläpitämällä voi ainakin jossain määrin ehkäistä masennusta asettumasta taloksi.

Itse olen aina ollut täysin rutiiniton ihminen. Minulle on aina tuottanut suuria vaikeuksia toistaa jotakin asiaa samanlaisena tai samana ajankohtana useammin kuin kaksi tai kolme kertaa peräkkäin. Olen myös jo lapsesta asti ollut altis masentumaan. Nyt olosuhteiden pakosta ja vakavoitumisesta oman hyvinvointini edessä olen pureutunut arkielämäni rakenteisiin entistä armottomammalla perusteellisuudella. Joten se hyvä puoli kurinalaisessa, suorastaan ankeassa, perusasioihin keskittyvässä ja rakenteita luovassa (ja kyseenalaistavassa) ajassa on, että olen oppinut syömään puuroa joka aamu. Rutiini elämässä on virkistävää vaihtelua.

Saturnus Skorpionissa on ilmentänyt itseään elämässäni nostamalla remppatarvetta plutonisille alueille. Työhuoneellani alkoi viemäriremontti samaan aikaan kun itse olin sairaalassa paksunsuolen leikkauksessa ja autoni meni käyttökieltoon koska pakoputkessa oli pään kokoinen reikä. Hommat eivät ole tuntuneet onnistuvan tai etenevän niin kuin olisi voinut toivoa. (Tosin se mitä muut pitävät toivona, on Saturnukselle itsepetosta, ja se mikä Saturnukselle on realismia on muille pessimismiä. Näin ollen takapakit eivät tunnu missään, kun niitä on jo etukäteen osattu odottaa - vrt. Ihaan elämänasenne Nalle Puhissa.)

Saturnus tyypillisesti liitetään tukirakenteisiin, luustoon, niveliin, rustoihin, ihoon, hiuksiin ja hampaisiin, ja saturnusaikana jokin näihin liittyvä ongelma saattaakin pulpahtaa pinnalle. Itselläni alkoivat tänä keväänä yllättäen myös sorminivelet kipeytyä, ja tällä hetkellä vaiva on levinnyt jo ranteeseen niin että arkiaskareet sängynpetaamisesta hampaiden pesemiseen tuottavat kipua. Kyseessä lienee nivelrikko. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut mitään ongelmia minkään luustoon tai niveliin liittyvän asian kanssa, ja ihmettelinkin miten Saturnus nyt sitäkin kautta kolkuttelee. Saturnus toki on kolmannessa huoneessani (Kaksosten huone -> Kaksoset hallitsevat käsiä), mutta se tuntui jotenkin hieman liian kaukaa haetulta. Kunnes muistin, että aina jonkin planeetan energian tullessa aktiiviseksi elämässä jonkin merkittävän transiitin myötä, se myös aktivoi tämän planeetan syntymäkartallamme, merkkeineen, huoneineen ja aspekteineen. Omalla syntymäkartallani Saturnus on Kaksosissa. Saturnusaika siis aktivoi nyt tätäkin sitten näin perin konkreettisessa muodossa. Mahtavaa.

Mutta ei saturnusajan tarkoitus ole antaa ihmisen kitua ja kärvistellä ja hajota atomeiksi odottaessa ikuisuudelta tuntuvan raskaan ajan päättymistä. Halki elämän olen onnistunut säilyttämään uskoni siihen, että kärsimys ei ole koskaan itsetarkoitus. Se on tie. Saturnus voi viedä meidät pohjalle, mutta vain siksi jotta näkisimme mikä siellä on vialla. Missä on mätää? Mikä ei ole kestävää ja todellista? Missä on yritetty vilunkipeliä ja mennä sieltä missä aita on matalin? Mitä ei ole haluttu kohdata? 

Harvoin saturnusaikana aktivoituvat asiat ovat yllätys. Tyypillisesti kyseessä ovat asiat, jotka ovat ilmoitelleet itsestään erilaisin hienovaraisin tavoin jo pidemmän aikaa, mutta emme ole halunneet kiinnittää niihin huomiota. Periaatteessa kyse on samasta asiasta, kuin että kannattaa mennä hammaslääkäriin silloin kun tuntuu ajoittain pientä vihlontaa, eikä odottaa että tuska on niin sietämätön ettei sitä voi kestää enää hetkeäkään. Koska silloin on juurihoidon paikka, ja lääkärinä itse Saturnus - ei puudutusta. Yleensä pienet merkit ovat kertoneet meille jo pitkän aikaa mikä elämässämme vaatii oikaisua, korjaamista tai luopumista kokonaan. Se voi olla ihmissuhteiden, työn, asumisen tai terveyden alueella, missä hyvänsä. Saturnus vie meidän perusrakenteiden äärelle, jotta voisimme korjata mikä niissä on vikana, jotta voisimme kohdata epämieluisat asiat joita olemme halunneet vältellä ja jotta voisimme vihdoinkin nähdä totuuden rakennelmistamme - millä elämänalueella hyvänsä ne sitten ovatkin.

Happamuudestaan huolimatta Saturnus on sitkeä, perusteellinen, keskittyvä, ahkera, vähäeleinen, kohtuullinen, käytännöllinen, rakentava ja raadollisen rehellinen. Kun pääsemme pois itsesäälistä ja saturnusdraamamme emotionaalisista syvänteistä voimme löytää jotain todella oleellista. Jotain sellaista joka on totta, aitoa, kestävää ja arkisuudessaan elintärkeää. Kohtaamalla Saturnuksen paljastamat heikot kohdat, suostumalla nöyrtymään ja näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat ja olemalla valmis työskentelemään sen eteen mikä on tärkeää, alkaa saturnusprosessi edistyä ja tilalle rakentuu uusi ja entistä arvokkaampi elämä.

Loppukevennykseksi mainittakoon, että Suomen astrologisella seuralla oli ainakin jossain vaiheessa myynnissä monistetta nimeltä "Niin makaat kuin petaat", johon oli kerätty Saturnukseen liittyviä sananlaskuja. Niitä tässä kulttuurissa riittää! Tähän tapaan:

"Itku pitkästä ilosta."
"Kasvaa se mies räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta."
"Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää."
"Aika aikaa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin." (Kauris-mummoni suosikki.)

Keksi itse lisää...

6.6.2012

Mato ei kaadu


Tämän blogin aloittamisen myötä olen pohtinut paljon ihmisten alitajuisia odotuksia siitä, miten he tulevat vastaanotetuiksi. Monella taitavalla ja älykkäällä henkilöllä on syvälle juurtunut oletus siitä, että heidän yrityksensä torjutaan, että se mitä he tekevät ei kelpaakaan ja että heille nauretaan. Toiset taas mennä porskuttavat ja ryhtyvät monenlaisiin projekteihin, aloittavat yrityksiä ja tarttuvat toimeen sen kummempia miettimättä tietäen että kaikki sujuu, että heidän toimensa vastaanotetaan lämpimästi ja ihmiset tukevat ja kannustavat heitä. Ja kummallista kyllä, usein käykin juuri niin. Mielemme on kuin hakukone, joka työskentelee taukoamatta löytääkseen todistusaineistoa uskomuksilleen. Kun uskomme että maailma torjuu tekemisemme vaikka kuinka yrittäisimme, se on juuri se mitä havaitsemme tapahtuvan. Sitä saa mitä tilaa.

Kuu syntymäkartallamme kertoo varhaisen vuorovaikutuksen kokemuksistamme.
Se kertoo siitä miten olemme lapsena tulleet vastaanotetuksi ja miten meihin ja tekemisiimme on suhtauduttu. Vaikka Kuu kertoo niistä kokemuksistamme miten äiti (tai sen henkilön joka meidät on lapsena hoitanut ja ruokkinut) on antanut meille hyväksyntää ja huolenpitoa, se ei kuitenkaan kuvaa konkreettista äitiämme vaan niin sanottua "sisäistä äitiämme". Kuu on siis on sisäistetty äitikuva ja se on latautunut niillä tulkinnoilla, joita lapsuudessamme olemme äidistämme tai huolenpitäjästämme tehneet. Tämän filtterin kaltaisen kuvan läpi olemme häntä havainnoineet, ja edelleen se toimii sisällämme muokaten kokemuksiamme ja havaintojamme todellisuudesta.

Omalla kartallani Kuu on Skorpionissa - tuossa epäluuloisessa ja varautuneessa merkissä, joka on taipuvainen synkistelemään ja suojautumaan. Näin kerrotaan. Se tekee myös yhden karttani tarkimmista ja haasteellisimmista aspekteista Saturnuksen kanssa, mikä on omiaan kuvaamaan pelkoa ja epävarmuutta siitä, että kun yrittää jotain, niin tuleekin torjutuksi, hylätyksi ja nolatuksi. Ettei koskaan kelpaa. Olen viime aikoina tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, miten huolissani olen ollut omien tekemiseni tai sanomiseni vastaanotosta. Tajuan että tuo pelko on ollut suurin ja ehkä jopa ainoa este monen ideani toteuttamisen tiellä. Ehkäpä olin vasta nyt valmis murtautumaan tuosta itse luomastani vankilasta ja aloittamaan pitkään lykkäämieni ideoiden toteuttamisen käytännön tasolla. Haluaisinkin kiittää sydämeni pohjasta kaikkia teitä tämän blogin lukijoita, jotka olette soittaneet tai lähettäneet minulle kannustavaa palautetta kirjoituksistani. Olen ollut äimistynyt sekä tästä lukijamäärästä (parissa viikossa lähes 4000 kävijää!) että saamastani lämpimästä vastaanotosta. On aina yhtä ihanaa huomata olevansa väärässä, ja että ne omat pelot ja epäluulot olivatkin vain hataria heijastumia jostakin, mikä on tapahtunut ikuisuuksia sitten.

Kun mietimme työasioita astrologisesti, Kuun merkitys jää herkästi Auringon, Marsin ja MC:n varjoon. Itse kuitenkin ajattelen, että Kuu (kuten varhaisen vuorovaikutuksen vaikutukset persoonassamme) on kaiken sen pohjalla mitä teemme. Haasteellisesti sijoittunut Kuu voi kertoa sellaisesta lannistuneisuudesta ja epäonnistumisen pelosta, ettei koskaan tule yrittäneeksi mitään. Kyse on turvallisuudesta. Kun ei mitään yritä, ei voi epäonnistua. Mato ei kaadu.

Kuu kertoo alitajuisista asenteistamme ja odotuksistamme ihan kaikissa elämämme asioissa. Esimerkiksi Kuun ja Saturnuksen haasteellinen suhde voi kertoa armottomasta itsekritiikistä, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemuksesta. Siitä saattaa seurata ylikompensaatiota, joka ilmenee usein ahkerana yrittämisenä, velvollisuudentuntoisuutena ja ylivastuullisuutena. Tällöin hyväksytyksitulemisen tunnetta yritetään ostaa olemalla mahdollisimman hyvä ja kiltti ja tunnollinen, vaikka sisäinen todellisuus väittää muuta. Siksi raadannasta saatu kiitos ei koskaan riitä, eikä tuo aidosti koskettavaa mielihyvää, sillä kuten kannettu vesi ei pysy kaivossa, ei ulkoapäin tuleva kiitoskaan voi lopulta paikata pohjalla olevaa huonommuuden tunnetta. Ellei ole siitä valmis luopumaan. Tämän vuoksi Saturnus-Kuu -haaste on usein hyvin uuvuttava kuvio ja alitajuiseksi käyttäytymismalliksi muuttuneena yksi elämän energiavarkaista.

Miten Kuun sijainti (merkki, huone, aspektit) omalla kartallasi kertoo siitä miten odotat tulevasi vastaanotetuksi - hyväksytyksi tai torjutuksi? Mikäli sinulla on haasteellinen Kuu kartallasi, miten olet työskennellyt rakentaaksesi luottamustasi ja päästäksesi turvallisuudentunnetta uhkaavista peloistasi?

3.6.2012

Askelmia haaveiden tiellä


Kun jokin planeetta pysähtyy vaihtaakseen suuntaa, sen katsotaan olevan erityisen intensiivisesti läsnä ajan tunnelmassa. Venus perääntyy parhaillaan Kaksosissa kesäkuun loppupuolelle saakka, Saturnus ja Pluto jurnuttavat takaperoisesti vielä jonkin aikaa Vaa'assa ja Kauriissa, ja Neptunus Kaloissa liittyy aivan pian tähän joukkoon iloiseen. Tällä hetkellä Neptunus on pysähtyneenä ja ikään kuin kaivautumassa lähtökuoppiinsa, jotta olisi torstaina valmis perääntymisjaksonsa aloittamiseen. Totuus kuitenkin on, että eivät ne planeetat oikeasti mitään suuntaa vaihda, eivätkä yhtäkkiä ala pakittaa pitkin kiertorataansa. Näin maasta katsottuna niiden kulku vain vaikuttaa siltä, ja siitä käytämme nimitystä retrograde eli perääntyminen.

Herkän haaveelliset tunnelmat ovat siis Neptunuksen alkavan perääntymisen ja Kaloissa kulkemisen vuoksi nyt hyvinkin ajankohtaisia ja voimakkaammin pinnassa kuin yleensä. Itse ainakin olen pohdiskellut viime aikoina monia neptunisia teemoja ja erityisesti unelmia ja niiden vaikutusta elämään. Kaikki alkoi oikeastaan noin kuukausi sitten, kun erään oman unelmani suhteen tapahtui jotain merkillistä. Niin kuin useimmilla, minulla on muutamia unelmia joita olen vaalinut lähes koko elämäni ajan. Kenties olen syntynyt niiden kanssa. Mutta unelmalla on unelman luonne, ja niillä on taipumus jäädä unelmiksi. Jotkut unelmat ovat niin suuria, että koko elämä voi kulua ensimmäistä askelta aikoessa. Jotkut unelmat taas on valjastettu onnen kuvitelmaan, jolloin koko elämä voi olla pelkkää valmistautumista siihen, että oikea elämä alkaa "sitten kun" unelma on toteutunut. Mitä ei yleensä koskaan tapahdu. Tai jos se "sitten kun" päivä koittaakin, saatamme huomata että ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Neptunuksen luonteen mukaisesti, unelman kääntöpuolella häämöttää pettymys.

Tein joitakin vuosia sitten aarrekartan, jonka keskellä komeili lehdestä leikattu, ties kenenkä julkkiksen viisaasti tokaisema lause: "Muutin villit unelmani päämääriksi." Unelma on ensimmäinen askel, sen myötä saamme tietää mitä todella haluamme, mutta se ei pidä sisällään kykyä toteuttaa itseään. Siihen tarvitaan apua muilta jumalilta kuin Neptunukselta. Parhaassa tapauksessa apuun saapuvat Jupiter ja Saturnus. Jupiter yksinään saattaisi paisuttaa unelmaa niin, että siinä ei olisi enää realismin häivääkään. Se saattaisi ajaa arvioimaan omia mahdollisuuksia aivan liian optimistisesti ja ottamaan ylimitoitettuja riskejä. Tai toisella päällä ollessaan se saattaisi asettaa Unelmoijan lepotuoliin odottelemaan onnekasta sattumaa, joka toteuttaisi haaveen hannuhanhimaisesti ilman mitään omaa panostusta.

Jos sen sijaan Saturnus saapuisi yksin Haaveilijan luo, se katsoisi unelmaa niin kriittisellä silmällä, että se saattaisi säikähtää ja silkasta häpeästä kutistua olemattomaksi ja hävitä pian kokonaan Haaveilijan mielestä. Saturnus sanoisi vakuuttavasti, että eihän sinulla ole tuohon lahjoja, olet liian vanha, liian köyhä, liian tyhmä ja kaiken lisäksi sinulla ei ole tuohon aikaa. Tekisit jotain hyödyllisempää. Unelmoija tajuaisi heti miten paljon Saturnuksen sanoissa on järkeä, ja menisi kuorimaan perunoita perheelleen saadakseen typerät hupsutukset pian pois mielestään.

Mutta jos Saturnus ja Jupiter tulisivat yhtä aikaa Unelmoijan avuksi, siitä voisi syntyä jotain konkreettista. Ensin Jupiter loisi uskoa ja toivoa: kyllä tästä hyvä tulee, upea juttu, hieno tilaisuus, ajattele mitkä kasvun mahdollisuudet, tämä homma onnistuu varmasti. Saturnus puuttuisi puheeseen ja sanoisi että se kuitenkin vaatii työtä, keskittymistä, sitkeyttä, panostamista ja selkeän toimintasuunnitelman.

Jos haluat toteuttaa unelmasi, luovu unelmastasi. Tee siitä suunnitelma. Tämän siis ymmärsin joitakin viikkoja sitten kun puhuin hyvän ystäväni kanssa. Yhtäkkiä huomasin että se vanha ja toisteltu lause "olisipa ihanaa toteuttaa se juttu" ja sen kaveri "mä niin toivoisin että joskus voisin toteuttaa sen jutun" olivatkin muuttuneet muotoon "minä teen sen". Jokin tuntui erilaiselta sisällä. Jokin oli muuttunut. Ja siinä samalla kun sanoin sen ääneen, tiesin vailla epäilyksen häivääkään, että se ei vain tapahdu, vaan minä todella toteutan sen, olen jo aloittanut! Ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. Paremmalta kuin mikään haaveilu ikinä.

Ensin on unelma. Täytyy tietää mitä haluaa. Sitten tarvitaan suunnitelma. Täytyy tietää mitä pitää tehdä ensimmäiseksi. Ei tarvitse nähdä koko polkua unelman toteutumiseen saakka, ensimmäinen askel riittää. Sitten täytyy uskoa siihen. Täytyy avata ovia, olla valppaana ja antaa maailmakaikkeudelle mahdollisuus auttaa. (Jonkun jääkaapin ovessa oli lappu: "Maailmankaikkeus on salaliitossa toteuttaakseen toiveeni." Ehkäpä niin, mutta se että sinulla on suunnitelma ja olet talkoissa mukana, ei varmasti haittaa yhtään.) On myös tärkeää odottaa oikeaa ajankohtaa. Se ei tarkoita sitä, että lykkää suunnitelmansa toteuttamisen aloittamista siihen kunnes on riittävän laiha tai kunnes kuopus on ylioppilas tai kunnes on enemmän rahaa tai mitä ikinä ne tekosyyt ovatkaan, joilla lykkäämme itsellemme tärkeiden asioiden toteuttamista. Se tarkoittaa sitä, että olet kuulolla itsesi ja ajanlaadun suhteen, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan.

On myös tärkeää että uskot itseesi. Tunne siitä että tiedät suunnitelmasi toteutuvan on taikaa joka siirtää vuoria. (Jos se sattuisi olemaan unelmasi.) Tarvitaan myös sitoutumista, paneutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Ja oikeastaan uskon että näiden eväiden kanssa mikä tahansa on mahdollista. Richard Bachin sanoin: "Meille ei anneta sydämeemme toivetta, ellei meillä samalla ole voimaa toteuttaa sitä." Ja hyvänä lisänä tuohon tämä tuntemattoman ajattelijan viisaus: "You can have what you want. But not your second choice too."

Aivan selkeästi tämä neptuninen unelma-teema on elänyt muidenkin ihmisten mielissä juuri tänä aikana, blogimaailmassa sen ainakin voi huomata. Muun muassa Jutta kirjoittaa Kaunis päivä tänään -blogissa unelmista niin kauniisti, että halusin lainata siitä pienen pätkän.
Muutos alkaa haaveilusta, siitä hetkestä jolloin sydän huomaa, että jo olemassa olevan lisäksi saattaa sittenkin olla jokin entistä houkuttelevampi todellisuus. Haaveen tunnistamisen jälkeen vanha todellisuus ei yksinkertaisesti enää riitä, ja valinta tekee itse itsensä. Uusi polku alkaa muotoutua totutun tien viereen ja alkaa sentti sentiltä kasvaa siitä erilleen. Ensimmäiset askeleet tuntuvat tieltä poikkeamiselta, mutta kun niitä ottaa useamman, omia jalanjälkiään alkaa uskaltaa kutsua uudeksi reitiksi. Tieksi, jota kuljetaan jostakin erityisestä syystä.
Ja Jutan tavoin haluaisin myös kysyä teiltä:

"Jos sinulla olisi rajattomasti rohkeutta, minkä haaveen toteuttaisit ensimmäiseksi?"

27.5.2012

Astrologi asevyössä


Kuka muistaa ohjelman nimeltä Astro-TV? Se oli astrologia-aiheinen interaktiivinen televisio-ohjelma, jossa viisi astrologia vuorottelivat suorassa lähetyksessä parhaimmillaan kuutena päivänä viikossa, ja sitä näytettiin MTV3 -kanavalla vuosina 2009-2010. Voit lukea enemmän aiheesta kotisivultani (https://uudentietoisuudenastrologia.blogspot.fi/search/label/ASTRO-TV), jonne olen taltioinut kaikki omia lähetyksiäni koskeneet tiedot ja paljon muutakin Astro-TV asiaa. Jos käyt tutustumassa noihin arkistoni aarteisiin, niin muista että tiedot ovat vanhentuneet. Vanhoja lähetyksiä ei ole enää mahdollista nähdä netissä, eivätkä Astro-TV:n aikaiset puhelinumerot ole tietenkään enää käytössä.

Olipa muuten todella kaunis päivä eilen. Pikkukissani Merlin metsästi pihalla tuntikausia leikkihiirtä ja vanharouva Muusa lekotteli raparperin jättimäisten lehtien varjossa. Minä istuin koko päivän sisällä juuri ostamani videonkäsittelyohjelman kanssa ja hinkkasin tätä alla olevaa videonpätkää esittelykuntoon. Tai edes etäisesti sellaiseksi, että se ei olisi liian pitkä ja soittokehoitukset sekä katsojapuhelut olisi poistettu. Kahdentoista tunnin juttu nousuneitsyelle, jousimiehempi tai oinaampi tyyppi olisi selvinnyt puolessa tunnissa.

Itselläni on siis tallessa joitakin Astro-TV jaksoja, kiitos erään omistautuneen harrastajan, ja koska näiden perään on kyselty niin paljon, voin joitakin pätkiä tänne välillä postailla. Nyt omiin korviin jutut tuntuvat vähän hassuiltakin, vaikka toki paljon hyvää asiaakin on joukossa. Lähetys kun oli kuitenkin aina suorapläjäys ilman käsikirjoitusta, esivalmisteluja tai edes muistiinpanoja. (Nousuneitsyt taas selittää, koska kaikki ei ole täydellistä.)

Mutta tässä pieni videonpätkä Saturnuksesta ja iso annos Astro-TV nostalgiaa. Juontajana seurassani Katja Nukari. Pakko korjata alkukeskustelussa esiintynyt kommentti, sillä metsästyshän ei liity Saturnuksen eikä Kauriin teemaan, eikä pukukoodina ollut tarkoitus sellaista jäljitelläkään. Sen sijaan tarkoituksena oli olla maanläheisesti, ryhdikkäästi ja pelkistetysti (lue: karusti) asustettuna armeijan asevyö vatsaa puristamassa, ja kaikki tämä siis Saturnuksen symboliikkaa korostamassa. Videolla puhutaan yleisesti Saturnuksesta ja siihen liittyvistä teemoista ja mielikuvista. Esimerkkeinä kerron Saturnuksen ja Merkuriuksen, sekä Saturnuksen ja Auringon välisistä aspekteista syntymäkartalla. Kerron myös lyhyesti siitä miten Saturnus liittyy syyllisyydentunteisiin, alemmuuskomplekseihin ja sisäisiin estoihin. Paljon puhutaan myös Saturnuksen hyvistä puolista ja siitä miksi se on tällä hetkellä trendikäs planeetta. Mukana myös tarina jäniksestä ja kilpikonnasta. Seurasitko sinä aikoinaan Astro-TV:tä, ja onko jokin tietty jakso tai aihe joka sinulle jäi erityisesti mieleen? Olisiko sinulla esittää toiveita siitä minkä videon tänne seuraavaksi väkertäisin?

24.5.2012

Oikea aika


Aamun ensimmäinen asiakas soitti ja oli turhautunut elämäntilanteeseensa. Kuten niin monet tällä hetkellä, hänkin oli tyytymätön asioihin, mutta kasvavasta paineesta huolimatta mikään ei tuntunut muuttuvan. Katsoin hänen karttaansa, ja ainoina isompina transiitteina olivat pari Saturnuksen kvinkunssia ja joukko Jupiterin pehmeitä kulmia. Selvä juttu. Sanoin että vielä ei ole muutoksen aika. Kvinkunssit, erityisesti Saturnukselta, tuppaavat olemaan kuin hiekkaa rattaissa. Hiertävä tai puristava tunne, kuin olisi puun ja kuoren välissä, eikä pysty tilannetta muuksi muuttamaan, ovat tämän kulman tyypillisimpiä tunnelmia. Tarkista asenteesi, jousta, hyväksy ja ole kärsivällinen - näitä sanoja kvinkunssitransiitit kuiskailevat korviimme. Väkisin vääntämällä silloin kun aika ei ole kypsä ei tilannetta viedä yhtään parempaan suuntaan. Vaikka senkin vaihtoehdon voi toki halutessaan valita.

Puhuin asiakkaani kanssa vielä jonkin aikaa, ja oli ihana huomata miten energia alkoi keventyä ja selvä helpotus kuului hänen äänestään. Suuri osa ongelmasta ratkesi sillä oivalluksella, että kaikki on nyt niin kuin pitääkin. Ei tarvitse väkisin vääntää ja pakottaa itseään toimimaan, kun ei millään tunnu siltä että pystyisi tai jaksaisi. Vielä ei ole oikea aika.

Aika on merkillinen asia. Sen lisäksi että sillä on määrä, sillä on myös laatu. Ja sen kulkukin on suhteellista, kysy vaikka keneltä joka on odottanut jotain malttamattomasti tai jolla ei ole ollut mitään tekemistä - aika matelee. Rakastetun läheisyydessä tai innostavassa harrastuksessa aika kiitää ohi - nytkö se jo meni? Tämä on havaittavissa myös astrologisten tulkintojen aikana. Tunti kiitää ohi huomaamatta. Lähes jokainen tulkintapöytäni ääreen istunut ihmettelee ajan päätyttyä, että näin nopeastiko se hujahti. Ja joskus myös toisin päin. Puhelintulkinnoissa yllätyn usein itsekin. Kun tulkinta virtaa ja tuntuu että on kiinni jossakin oleellisessa ja asiakas on mukana tässä energeettisessä vuorovaikutuksessa, aika venyy ja paisuu. Äskeisen tulkinnan jälkeen kurkistin kelloani. Puhelu kesti alle kuusi minuuttia. Luulin että olin puhunut ainakin kaksikymmentä. Aika on suhteellista. Se venyy ja paisuu kun olemme asian ytimessä, aidosti tärkeiden asioiden äärellä. Pienellä hetkellä voi olla iso sydän. Muutamaan minuuttiin voi mahtua paljon.

Astrologina työskentelen ajan kanssa. Tulkitsen ajan laatua, sillä syntymäkarttakin on pysäytetty hetki. Kerron ajoituksista ja kartoitan ajan teemoja. Ajalla on laatu, ja tiettynä hetkenä tapahtuu sen laadulle ominaisia asioita. Voimme etsiä oikeaa hetkeä (itsekin olisin halunnut paremman syntymäkartan tälle uudelle blogilleni, pikkumainen kun olen), voimme yrittää antaa uusille yrityksillemme mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuutta varten. Voimme valita avioliiton solmimiselle sellaisen päivän, jonka energia vastaa mahdollisimman paljon sitä mitä liitolta toivomme, voimme suunnitella kirjanjulkistamistilaisuutta tai jalkaleikkausta ajankohtaan, joka takaisi mahdollisimman suuren menestyksen. Ja saman aikaisesti asioita vain tapahtuu, vauvoja syntyy, kirjoja julkaistaan, blogeja aloitetaan ja parisuhteita solmitaan - ihan sattumalta jonain tiettynä hetkenä. Ei, vaan aina oikeaan aikaan.