Näytetään tekstit, joissa on tunniste karma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karma. Näytä kaikki tekstit

13.7.2014

Jumalan sormi silmässä - miten elää sietämätöntä elämää?

Elämme voimakkaita aikoja. Monet ihmiset tuntuvat olevan ratkaisujen edessä, vaikka eivät välttämättä tiedosta, että puristava olo, paine, ahdistus ja kummallinen tyhjyyden tunne ovat merkkejä siitä, että muutos on edessä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka keskittävät viimeiset voimansa hakeakseen vastauksia ja helpotusta sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseensa. Harvakseltaan vastaan tulee myös heitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ulkopuolisesta yllättävältä (jopa järjettömältä) tuntuvaa luopumisprosessia, suunnanvaihdosta, irtiottoa ja täyskäännöstä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos mielemme ei kuvittelisi tietävänsä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla. Jos mieli on määritellyt, että työn, ihmissuhteen tai elämämme ylipäätään tulisi olla tietynlaista ja edetä tietyllä tavalla, kaikki siitä poikkeava tuntuu epäonnistumiselta. Kuten vanha viisaus kuuluu, kärsimystä eivät aiheuta itse asiat, vaan käsityksemme niistä. Itse koen tämän ajan tärkeimmän tarkoituksen olevan mielemme tyhjentämisen tietyistä ennakko-odotuksista, määritelmistä ja tulevaisuutta ja meinneisyyttä koskevista mielikuvistamme.

Jumalan sormi eli YOD syntymäkartalla

Omassa elämässäni olen elänyt merkillistä aikaa. Syntymäkartallani komeilee kimurantti ja vähintäänkin haasteellinen YOD eli "Jumalan sormi" -kuvio, jonka muodostavat kaksi kvinkunssia ja kuvion kantana oleva sekstiili. Kaikista leijoista ja kultaisista kolmioista sun muista "herkuista" huolimatta, koen tämän YODin luoneen varjonsa koko elämääni syntymästäni lähtien ja ohjanneen sekä rajoittaneen mahdollisuuksiani valtavasti. (Pakko tarkentaa, etten suinkaan ajattele minkään kartallani olevan tekijän aiheuttaneen mitään. Syntymäkartan aspektit eivät tee elämästäni sitä eivätkä tätä, ne vain peilaavat sitä mikä on. Kyseinen jumalan sormikin on siis vain symboli sille, mikä minussa ohjaa, säätelee ja rajoittaa elämääni - kuvion kärjessä on nimittäin Saturnus 10.h huoneessa.)


Aloin kirjoittaa tätä tekstiä mielessäni halu kertoa kvinkunsseista. Kvinkunssi on astrologisella kartalla oleva aspekti - kontakti kahden tekijän välillä, jotka ovat 150 asteen päässä toisistaan. Laadultaan kvinkunssi on perusaspekteista mystisin, moniulotteisin, vaikeaselkoisin ja hienovaraisin. Se on luonteeltaan hyvin alitajuinen, karmallinen ja hiertävä. Kun kvinkunssit sävyttävät ajankuvaa (transiiteissa ja progressioissa), olemme usein tilanteessa, jolle emme syystä tai toisesta voi mitään. Käytän usein sanoja "kiikkulauta", "ambivalenssi" tai "puun ja kuoren välissä", puhuessani kvinkunssi-ajasta. Kvinkunssi vie meidät vastatusten asioiden kanssa, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja hyväksyä. Käytännössä tämä usein tarkoittaa sitä, että olemme tilanteessa, jossa ei tunnu olevan hyvää ratkaisua, ja epämukavuutta täytyy vain sietää. Suo siellä, vetelä täällä.

Syntymäkartalla voimakkaat kvinkunssit näyttäytyvät usein niin, että elämässä toistuu tietty epäonnistumisen tai menettämisen teema. Olet juuri saavuttamaisillasi jotain, kun se yllättäen otetaankin pois. Omassa elämässäni tämä "matto jalkojen alta" -tematiikka on enemmän kuin tuttu, yleensä terveydellisistä syistä johtuen (syntymäkartan kvinkunssin laatu: sen planeetat, merkit ja huoneet kertovat tarkemmin mistä kenenkin kohdalla on kyse). On hyvä muistaa, että erityisesti kvinkunssien kohdalla sillä on suuri merkitys onko kyseessä avautuva vai sulkeutuva kvinkunssi. Avautuvassa on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun taas sulkeutuva näyttäytyy usein ns. "kiinteänä pisteenä" sielun suunnitelmassa, eli karmallisena olosuhteena, johon ei itsessään pysty paljoa vaikuttamaan.

Miten kohdata kvinkunssien edustamaa karmaa?

Kvinkunssit ovat epämukavia. Oli kyseessä sitten syntymäkartan tai ajankuvan kvinkunssit, ne laittavat meidät kasvotusten asioiden kanssa, jotka on pakko kohdata. Koska kvinkunssit kuvaavat asioita joiden juuret ovat niin syvällä ja niin kaukana, että meidän on äärettömän vaikea ymmärtää älyllisesti mistä on kysymys ja miksi. Siksi analysointi on turha (ja turhauttava) lähestymistapa kvinkunssien kanssa elämiseen. Kun kohtaamme jotain latautunutta karmallista materiaalia (jota kvinkunssit siis edustavat) yleisimmät reaktiot ovat "miksi?!" ("miksi minä" ja varsinkin "miksi aina minä?") sekä "epäreilua!". Monen sisimmästä kumpuaa tuskainen vastalause, sillä tilanteessa näyttää toteutuvan huutava vääryys. Näistä tunteista käsin on helppo lähteä syyttelemisen, katkeruuden, kaunan ja vihan polulle. Kvinkunssit voivat ilmentyä raha-asioissa - käsittämättöminä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvina menetyksinä tai asioina jotka eivät vain järjesty. Ne voivat ilmetä ihmissuhteissa, petetyksi tai jätetyksi tulemisena, hyväksikäyttönä tai jonain muuna asiana, joka tuntuu menevän ihan väärin. Kvinkunssit kovin usein toteutuvat myös pitkäaikaisina, kroonisina ja usein selittämättöminä sairauksina. Yhteistä kaikelle on se, että tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, ja siitä tulee tunne, että pitää taistella, pitää saada oikeutta ja korjata vääryys. Itsensä puolustaminen, rajojen vetäminen ja omaan voimaansa kytkeytyminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta kvinkunssien ollessa kyseessä, taistoon ryhtyminen vain pahentaa asioita. Tiedän kuulostavani jyrkältä ja yksioikoiselta kun sanon, että kvinkunssien kanssa on vain yksi oikea suhtautumistapa. Koe kaikki tilanteeseen liittyvät tunteet arvostelematta, hakematta syyllisiä tai selityksiä ja hyväksy tilanne juuri sellaisena kuin se on. Luovuta, antaudu, anna olla. Pysy siinä mikä on. Hengitä.

Mystinen kvinkunssi - sen saat mistä luovut

Olen huomannut mystisen ilmiön kvinkunsseista. Kun tunnet menettäneesi kaiken (ehkä viidennen kerran elämässäsi), kun tunnet elämäsi pohjan pudonneen ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä, kun tunnet olevasi jonkin pahantahtoisen kirouksen uhri - ja olet täysin läsnä näissä tunteissa, arvostelematta tai tuomitsematta, kun hyväksyt tilanteen olevan se mikä se on ja ettei asioita voi muuksi muuttaa - jotain ihmeellistä tapahtuu. Rauha saapuu. Tunnet todella irtautuvasi asiasta siten, että huomaat ettei sillä loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä, se ei vain enää kosketa sinua TAI yllättäen saatkin takaisin sen, tai jotain vielä paljon parempaa, mistä luulit joutuneesi luopumaan. Mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun olet antautunut tilanteelle, hyväksynyt sen täydellisesti ja päästänyt irti.


Omassa elämässäni elän Saturnuksen ja Pluton kvinkunsseja syntymäkarttani kvinkunssien lisäksi. Kaikki suunnitelmat, kuvitelmat ja mielikuvat tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Jumalallinen pyyhekumi heiluu elämäni kirjan yllä, ja sivu toisensa jälkeen muuttuu tyhjäksi. Taas uusi, merkillinen geneettinen poikkeavuus kehossani on ilmoittanut itsestään ja silmieni sarveiskalvo repeilee öisin. Huvitan itseäni miettimällä mitä metaforia siitä voisi kehittää, että silmäni pinta kuoriutuu, luo nahkansa kerta toisensa jälkeen, täysin ennakoimatta ja yllättäen. Makaan päivä toisensa jälkeen liikkumatta, lappu silmällä, lähes hengittämättä, ettei kipu yltyisi yhtään pahemmaksi. Kipu tuntuu siltä, kuin palava hiilihanko lävistäisi silmäni (sarveiskalvossa on enemmän tuntosoluja kuin koko kehossa yhteensä), ja aina rullalle menneen sarveiskalvon (silmälääkärin runollisin sanoin se on "rytyssä kuin räsymatto liukkaalla lattialla") poistamisen jälkeen pari vuorokautta kestävä tunne siitä, kuin syövyttävää happoa kaadettaisi silmään. Siinä sitten olen enkä muuta voi.

Mutta kipu on vain kokemus. Olen tottunut siihen. Kokemuksena kipu voi olla tila johon sukeltaa ja olla sen sisällä ihan onnellinen. Se mikä on vaikeaa, on epävarmuuden sietäminen. Se ettei koskaan voi tietää mitä ja milloin. Olen iloinen siitä, että astrologina olen vuosien saatossa kasvanut niin paljon, että sen sijaan että yrittäisin hakea selitystä tai vastaavuutta tähdistä ("Mikä kuvio, mikä asteroidi, mikä kiintotähti, mikä keskipiste... mikä edustaa silmiä, mikä syntymäkartalla kertoo tästä, mikä ajassa sai tämän alkamaan nyt...") olen vaan ja annan elämän olla. Niin hienoa ja arvokasta kuin astrologia onkin, se saattaa toisinaan harhauttaa meidät eksymään tunteesta ja kokemuksesta älyllisen rationalisoinnin ja analysoinnin turviin. Mieli ei halua hukkua kokemukseen, se haluaa kuvitella hallitsevansa tilanteen ja ymmärtävänsä mitä, miksi ja milloin. Mutta kuten Oneness Universityssä sanotaan: "Elämä on mysteeri elettäväksi, ei ongelma ratkaistavaksi."

Tästäpä tulikin pitkä ja niin henkilökohtainen kirjoitus, että pohdin voiko tätä edes julkaista. Samalla jokin sisälläni sanoo, että jollekulle joka tätä lukee on tästä hyötyä ja ehkä jopa apua. Siispä julkaisen. Sinulle, joka tunnistat tämän itsessäsi, joka tunnet että kirjoitin tämän sinun vuoksesi.

PS. Maailmankaikkeus on ihana. Suuressa viisaudessaan se pitää huolta siitä, että menemme oikeaan suuntaan tai pysymme paikoillamme, vaikka kuinka itsepäisesti yrittäisimme pyristellä vastaan. Sen lisäksi että olen saanut viettää suurimman osan ajastani sängyssä silmät kiinni maaten, universumin syvä viisaus hajotti myös tietokoneeni ja autoni. Tietokonetta voin käyttää joinakin päivinä vähän aikaa, kunnes koko kone pimenee eikä enää käynnisty - kunnes sitten taas joskus toimiikin, kun on sen aika. Auton moottorin ohjauselektroniikassa on häiriö, eikä sitä voi käyttää lainkaan. Eli jos tämä onkin elämässäni "liikkumatta, paikoillanne" -vaihetta, niin eiköhän se "hep!" liikkeellelähtökäskykin sieltä vielä jossain vaiheessa kajahda. Sillä jos jotain olen oppinut elämästä, niin sen, että This Too Shall Pass. Kaikki on ohimenevää. Kaikki.

27.10.2013

Solmut auki

Piti julkaista tämä kuunsolmuja käsittelevä kirjoitus vasta ensi viikolla, mutta en malta enää pihdata sitä, kun eräässä facebookin astroryhmässä käydään juuri parhaillaan keskustelua kuunsolmuista. Aihe on itselleni varsin rakas. Niin paljon, että osallistuin keskusteluun. Ja huomasin samantien, että tämä lyhyiden lauseiden, pikaisten vastausten ja nopeiden näkemysten maailma (some) ei ole itselleni oikea ympäristö toimia. Silti sinne aina ajoittain eksyy. Kun kurkkaa karttaani pintaa syvemmälle, tämä on itsestäänselvyys. Kaikkein syvimmin siitä kertovat kuunsolmut. 


Olen pitänyt kymmenen vuoden aikana monia kuunsolmuihin keskittyviä kursseja ja luentoja, silti edelleen löydän niistä jatkuvasti jotain uutta. Sekä omalla kartallani, että yleisesti. Kadotin aiemmin laatimani kuunsolmuja käsittelevän luentomateriaalin juuri ennen viime viikonlopun Turun Osaava Nainen -messuja. Sain sitten tehdä kaiken uudestaan luentoa edeltävänä yönä. Minulla on tapana suoltaa arkkitolkulla (aina käsin kirjoittaen, pettämättömällä yhdistelmällä: minä + Parker-kynä +  kynttilänvalo + yrttitee) materiaalia, jota en sitten vilkaisekaan itse luennon aikana. En oikeastaan enää ymmärrä miksi ne on oltava, kun todellisuudessa virta vie ja minä lastuna laineilla. Tai no, ei ihan niinkään, kutsutaan sitä vaikka astroflowksi, jonka tuollaiset tilat avaavat. Jälleen kerran, tämä on aivan selkeästi nähtävissä kuunsolmuissani. 

Siinä tulikin esiteltyä käytännön esimerkein ensin alasolmuni ja sitten yläsolmuni. Kuka arvaa? Alasolmuni on Kaksosissa ja yläsolmuni Jousimiehessä. 

Kuunsolmut ovat kuitenkin paljon moniulotteisempi juttu, kuin pelkät merkit ja huoneet tai planeettayhtymät solmuille. Myös muut aspektit ovat oleellisia kuunsolmujen kertoman tarinan kannalta, mutta saamme vielä mukaan kerrassaan herkullisia yksityiskohtia ja juonenkäänteitä, kun huomioimme solmujen hallitsijaplaneettojen sijainnit kartalla (merkit, huoneet ja aspektit). Niin kovin tärkeä juttu, että ilman niitä voivat solmut jäädä loppuiäksi avaamatta.

Toinen oleellisen tärkeä juttu solmujen avautumisessa on oivaltaa, että kyseessä ei ole kaksi erillistä pistettä, vaan akseli, joka on yksi kokonaisuus. Kuunsolmut ovat akseli aivan samalla tavalla kuin nousuakseli, MC-IC -akseli tai Vertex. Ja yleisesti ottaen, akselien vastakkaisilla päillä on tapana olla symboliikaltaan toisistaan eroavia ja toisiaan täydentäviä. Kyseessä on kruuna ja klaava ilmiö. Voit keskittää huomiosi klaavaan, mutta et voi käsitellä kolikkoa ilman kruunaa, koska silloin koko kolikko lakkaa olemasta. 

Kuunsolmut eivät ole luonteeltaan positiivisia eivätkä negatiivisia. Traditionaalinen sekä vedalainen (intialainen) astrologia antavat solmuille kuitenkin melko negatiiviset merkitykset. Mielestäni näissä tulkinnoissa on kyse kulttuurista, sekä ajasta jossa elämme (esim. onko itsen kehittäminen ja oman kohtalon haltuun ottaminen mahdollista), kuin myös näkökulmasta ja viitekehyksestä jonka valitsemme. Toki, koska solmupari kertoo karmallisesta saldosta, kesken jääneistä asioista sekä elämämme keskeisimmästä kehitystehtävästä, kyseessä tuskin ovat asiat, jotka ovat kepeitä ja leppoisia kuin kesäinen picnic puistossa. Kuunsolmut ovat syviä teemoja sisältävä, intensiivinen voimalinja. Niihin liittyy voimakkaita tunteita, pään hakkaamista seinään, raastavia epäonnistumisia, turhautuneisuutta, pelkoja ja ihmissuhteita, jotka ravistavat sielua - joko hyvässä tai pahassa. Niin kuka sanoi, että yläsolmuun liittyvät asiat ovat kuin iloinen polku halki kukkaniityn? En minä ainakaan. Tai että alasolmu on helppo, koska se on tuttu ja osaamme jo siihen liittyvät asiat? Kyllä vaan, yhtä helppo kuin suohon uppoaminen. Lämmin ja pehmeä.

Intialaisessa perinteessa solmut ovat demonipari Rahu (demonikäärmeen pää) ja Ketu (demonikäärmeen häntä). Länsimaisessa perinteessä puhutaan lohikäärmeistä. Alunperin Egyptistä peräisin oleva Ouroboros -myytti häntäänsä syövän käärmeen symboleineen kuvaa syvällisesti kuunsolmujen länsimaalaistunutta mytologiaa. Tähän haluaisin palata vielä myöhemmin, omassa artikkelissaan, sillä tällä kertaa joudun kiteyttämään solmujen mytologisen taustan lauseeseen: "Vanhan täytyy kuolla, jotta uutta voi syntyä."

Alasolmu - eteläinen solmu - laskusolmu

Alasolmu pitää sisällään alitajuiset ja automaattiset käyttäytymismallit ja toimintatavat, jotka juontavat juurensa menneisyyteen. Identiteettimme voi olla voimakkaasti sidoksissa alasolmun luonteeseen, ja siellä ovat myös ne taidot ja kyvyt, jotka auttavat meitä pärjäämään elämässä. Alasolmu vetää meitä puoleensa kuin lämmin, mukava vuode kylmän koleana aamuna. Voimme jäädä sinne lepäämään, mutta silloin emme tiedä mitä seikkailuja olisimme voineet uloslähtiessä kohdata. HUOM! Alasolmu ei liity "lepäämiseen" tai "passiivisuuteen" siinä mielessä, että se olisi jokaisen alasolmun luonne. Jos alasolmusi on esimerkiksi Oinaassa 10. huoneessa, sinun turvasatamasi ja lepopaikkasi voi löytyä hektisestä työnteosta ja kiivastahtisesta kilpailemisesta. Alasolmun merkki, huone ja aspektit, sekä solmun hallitsijan sijainti osoittavat mukavuusvyöhykkeemme laadun ja luonteen. Alasolmuun liittyy tietty vaivattomuus ja automaatio. Se on samalla suurin kykymme, että heikkoutemme. Pahimmillaan alasolmu on kuin suo, johon jäädessämme elämän energian virta pysähtyy ja elämämme muuttuu tyhjäksi, ja tarkoituksettomuuden ja turhautuneisuuden tunteet kalvavat sisintämme kysyen: "Tässäkö tämä sitten oli?"

alasolmun lahja
Alasolmun osoittamalla alueella olemme omilla vesillämme. Sen toteuttaminen luo turvallisuuden tunnetta ja voimme kokea itsevarmuutta tyyliin: "tämän minä osaan". Alasolmu pitää sisällään loppuunsa hiottua lahjakkuutta ja kykyjä, joita ilman emme pärjäisi tässä maailmassa. Ei ole tarkoitus luopua alasolmun toteuttamisesta. Se on olennainen osa meitä. On vain pidettävä huoli, että alasolmun toteuttaminen ei estä kasvuamme, eikä ole uuden oppimisen tiellä.

alasolmun kirous
Alasolmun toteuttaminen voi olla niin alitajuista ja ohjelmoitua, että jäämme siihen jumiin, emmekä uskalla tarttua uusien puolien kehittämisen haasteisiin. Alasolmu on mukavuusvyöhyke, jolta poistuminen on epämiellyttävää. Ellemme tule tietoiseksi alasolmustamme, se dominoi meitä pysäyttäen elämän luonnollisen virran ja kasvun kohti uusia ulottuvuuksia.

Yläsolmu - pohjoinen solmu - noususolmu

Yläsolmu on niin sanottu "kasvun polku", itseksi kasvamisen tie, jolle meidän tulisi suunnata voidaksemme edistyä ja kehittyä elämässämme. Se edustaa uutta tapaa olla, toimia ja ilmaista itseä. Yläsolmun toteuttamiseen liittyy syvää tyydytyksen tunnetta, tunnetta siitä että on kokonainen, eikä tarvitse ulkoisia asioita määrittämään itseään tai tuomaan täyttymystä elämäänsä. Intialainen astrologia liittää valaistumisen yläsolmun (Ketu) toteuttamiseen. Yläsolmu vetää puoleensa suurella voimalla, mutta sen kutsu on erilainen kuin alasolmun. Se ilmenee toiveena olla olla enemmän se, kuka haluaisi olla, ja tehdä jotain sellaista, jonka kokee kutsuvan, jonka kokee omakseen, mutta ei ole vielä saanut mahdollisuutta kokeilla. Kun mietimme yläsolmuun liittyviä asioita, vatsanpohjassa tuntuu perhosia. Yläsolmun toteuttaminen on usein jännittävää, koska se edustaa niitä alueita, joilla emme ennen ole olleet ja niitä asioita, joita emme ennen ole tehneet.

yläsolmun lahja
Yläsolmu osoittaa meille ne asiat, jotka lopulta vievät elämäämme eteenpäin ja antavat meille suurimman tyydytyksen ja täyttymyksen tunteen. Yläsolmu näyttää potentiaalimme, piilevät lahjamme ja kykymme, joita emme vielä ole ottaneet käyttöön, ja jotka vaativat tietoista panostusta ja kehittämistä. Yläsolmun suurin lahja on ykseyden ja eheyden kokemus, joka syntyy siitä, että uskaltaa vastata sielunsa kutsuun ja tulla siksi kuka on.

yläsolmun kirous
Yläsolmua kohti kulkeminen on toisinaan epämiellyttävää. Se vaatii tietoista vaivannäköä ja ponnistelua, koska se on jotain sellaista, joka ei tule meiltä luonnostaan. Yläsolmuun liittyvät asiat voivat tuntua vierailta ja pelottavilta, tai pelkästään itsekkäiltä. Yläsolmun suurin kirous taitaa kuitenkin olla se tyhjyys ja tyytymättömyys, joka meidät valtaa, kun hylkäämme sen (eli itsemme) toteuttamisen. Silloin sielu suree, koska se tietää, että olisi ollut jotain muutakin, kuin vain tämä alasolmun dominoima elämä.

On tärkeä huomioida, että solmujen merkitys ei välttämättä liity lainkaan työhön, tekemiseen tai jonkin asian konkreettiseen toteuttamiseen. Solmuja toteutetaan aina ensisijaisesti sisäisesti olemalla, ei tekemällä, vaikka joskus tietoisuuden lisääntyminen ja uudet oivallukset saattavatkin saada ulkoisen muodon ja ilmentyä myös esimerkiksi ammatinvaihtona.

Kaikkein yksinkertaisin tapa tulla tietoiseksi omien solmujen toimimisesta elämässä, on tarkkailla tilanteita joissa herää toive, joka samalla hiljennetään. Kutsun tätä "Olisipa ihanaa - kyllä mutta..." -syndroomaksi. Yläsolmu voi olla kuin unelma, joka ei koskaan tunnu toteutuvan. Se elämänalue, jota yläsolmu hallitsee (usein tämän osoittaa jo pelkkä huonesijainti, vaikka merkki ja solmuun yhtymässä olevat planeetatkin tulee huomioida), voi olla pitkäaikainen päämäärä tai työmaa, joka ei vain koskaan tunnu alkavan ja/tai valmistuvan. Yläsolmu sanoo: "Tämän vielä joskus teen, olisipa ihanaa jos..." mihin alasolmu järkeilee: "kyllä mutta... ei ole rahaa, ei ole aikaa, olet liian vanha, et sinä osaa, et uskalla, ei se ole mahdollista" ja muita loputtomia versioita perusteluista, miksi vanhassa vara parempi. "Koskaan et muuttua saa" on laulu, jota alasolmu laulaa. Mitä laulua sinun yläsolmusi laulaa?

*

Piti pätkäistä lopputeksti pois tästä kohtaa, ettei artikkeli veny liian pitkäksi, joten seuraava osa tässä kuunsolmuja valoittavassa sarjassa ilmestyy luettavaksenne tuonnempana, ja se käsittelee solmujen aktivoitumista ja ihmissuhteita. 

Voit myös lukea viime syksynä kirjoittamani "Kuunsolmut perustietopaketin" täältä, jossa käyn lyhyesti läpi solmut eri merkeissä.

31.5.2012

Aarretta etsimässä


Onnenpiste on varmaan tunnetuin arabialaisista pisteistä, joita astrologian runsaudensarvessa riittää monia. Historiaani tuntevat tietävätkin, että aloitin aikoinaan (1989) astrologian opiskelun (pikaisten perusteiden jälkeen) arabialaisista pisteistä, keskipisteistä, asteroideista ja kiintotähdistä. Uraaniselle Merkuriukselleni kaikki muu oli tylsää, mikä tietysti kertoi vain kypsymättömyydestäni ymmärtää sitä mikä syvyys ja voima piilee pelkästään planeetoissa ja eläinradan symboleissa. Jännittävistä astrologisista pisteistä on siis kuljettu pitkä matka takaisin alkuun. Vähän samaan tapaan kuin Paulo Coelhon Alkemisti.

Vaan eipä mennä äärimmäisyydestä toiseen. Vaikka monesti pisteet sun muut pikkuhärpäkkeet saattavat sumentaa kokonaiskuvan ja pitää astrologian harrastuksen turvallisesti mielen tasolla poissa oman sielun syvyyksistä, jolloin kartan tutkimisesta voi tulla pelkkä mieltä kiehtova turistimatka erilaisten yksityiskohtien ja tekniikoiden huvipuistoon, niin ei niitä suinkaan ole syytä kokonaan hylätä. On hyvä huomata että kiintotähdet, keskipisteet ja arabialaiset pisteet ovat oleellinen osa keskiaikaista, tranditionaalista ennustavaa astrologiaa, joten syvälliseen itsetuntemukseen tähtäävässä psykologisessa astrologiassa niiden asema ja merkitys on toinen. Mutta nämä perinteisen astrologian laskennalliset pisteet ja muut pikantit yksityiskohdat saattavat toisinaan tuoda antoisan lisänsä itsetuntemuksenkin polulle. Ja mielestäni onnenpiste on yksi niistä antoisimmista. Onhan se kuitenkin kartan kolmen keskeisimmän tekijän yhteispelillä laadittu piste.

Nykyiset tietokoneohjelmat antavat onnenpisteen ja monta kymmentä muuta hassusti nimettyä arabialaista pistettä napin painalluksella, mutta yllättävän suurta tyydytystä voi saada myös siitä, että laskee pisteen itse. Vaikkei tarvitsisi. Onnenpisteen laskutapa on nimittäin melkoisen yksinkertainen. Laske ensin kuinka monta astetta Auringostasi on Askendentille. Mikäli Aurinkosi on nousussa (eli olet syntynyt auringonnousun aikaan) ja Askendentin alapuolella, matka Askendentille voi olla peräti 359° (karttaympyrä kun on 360°), mutta alla olevassa esimerkissäni se on vain noin 120°. Sitten siirrät mielessäsi Kuutasi saman verran eteenpäin. Muistathan että "eteenpäin" astrologisella kartalla tarkoittaa aina vastapäivään. Tämä Kuun uusi asema kertoo onnenpisteesi sijainnin. Sille miksi onnenpiste lasketaan juuri näistä tekijöistä ja juuri näin on omat syynsä, mutta jottei tästä(kin) kirjoituksesta tulisi aivan liian pitkä jätän sen jutun tuonnemmaksi.

Onnenpiste syntymäkartalla

Onnenpiste kertoo syntymäkartalla siitä, mikä tai millainen on se asia, joka tuo henkilölle kaikkein suurimman ilon ja tyytyväisyyden elämässä.
Jos syntymäkartta olisi aarrekartta (mitä se tietysti onkin) onnenpiste olisi se iso X joka merkkaa aarteen sijainnin. Jatkaaksemme aarteenmetsästysmetaforalla, monien elämän alkupuolisko on aikaa jolloin taistellaan vaikeuksia vastaan, kerätään resursseja, tehdään omalta kannaltamme kestämättömiä valintoja, kriisiydytään kun yritämme päästä eroon valinnoistamme ja yritetään elättää itseämme ja mahdollista perhettämme. Harvalla on siis nuorena aikaa tai ymmärrystä todellisen aarteen etsimiseen. Ja vaikka saatamme sitä etsiäkin, etsimme sitä ulkomaailmasta, materiasta, statuksesta, toisista ihmisistä ja sen semmoisesta, mistä se ei koskaan voi löytyä. Tämän vuoksi onnenpiste avautuu usein vasta vähän vanhemmalla iällä.

Onnenpiste kuvaa sitä kohtaa itsessämme ja sitä aluetta elämässämme jossa ei kannata tehdä kompromisseja, vaan on seurattava järkähtämättömästi omia ihanteitaan ja sitä minkä tuntee omakseen. Onnenpisteen "avautuminen" on parhaimmillaan sitä, että henkilö pääsee kosketuksiin sisimpänsä kanssa sillä tavalla, että hän alkaa toteuttaa omaa henkilökohtaista "kutsumustaan" (mikä ei useinkaan liity työhön millään tavalla). Hän ikään kuin virittyy sille taajuudelle, jolla menestyminen on hänelle kaikkein luonnollisinta.


Karma-astrologit tulkitsevat onnenpisteen kuvaavan "saatavia menneisyydestä". Yleistyksenä voi ajatella, että mikäli onnenpiste sijaitsee syntymäkartalla horisontin alapuolella, henkilön suurin täyttymys liittyy antamiseen. Onnenpisteen ollessa horisontin yläpuolella, henkilön onni ja menestys liittyvät siihen mitä hän saa vastaanottaa. Karmallisesti ajateltuna kyseessä olisi niin sanotusti palkan maksun aika aiemmista palveluksista. Muutoin onnenpistettä tulkitaan melko samalla tavalla kuin muitakin syntymäkartan tekijöitä. Merkkisijainti kertoo miten onnenpisteen kuvaama onni ja täyttymys saavutetaan, samalla kun se kertoo itse aarrearkun sisällöstä. Huonesijainti kertoo elämänalueesta ja niistä kokemuksista, joihin onnenpisteemme toteuttaminen meidät käytännössä vie. Ilmentämällä onnenpisteen merkin sekä huoneen energiaa mahdollisimman puhtaasti omassa elämässään ollaan jo pitkällä aarteenmetsästyksessä.

Onnenpisteen oivaltaminen ja toteutuminen käytännössä edellyttävät kuitenkin sitä, että toteutamme Aurinkoamme mahdollisimman täysipainoisesti ja vapaasti. Kuten kaikkien muidenkin astrologisten tekijöiden kohdalla, myös onnenpiste voi jäädä löytymättä ja aarrearkku avaamatta. Toisinaan taas se on kyllä löydetty, mutta sitä ei uskalleta syystä tai toisesta käyttää. Istutko sinä oman aarrearkkusi päällä ja valitat miten epätyydyttävää elämäsi on? Vai oletko ottanut käyttöösi tämän ehtymättömän onnen lähteen, mikä se sitten kohdallasi onkaan?