Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsimys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kärsimys. Näytä kaikki tekstit

23.10.2014

Hurraa huuto pimennyksille!

Olemme eläneet viime viikot pimennysten aikaa, ja samaan soppaan on mahtunut myös pitkään pohjakuviona kyntänyt Uranus-Pluto neliö sekä Skorpioni-Vaaka linjalla perääntynyt Merkurius. Pimennysten ajoitukset ovat olleet kuunpimennys 8.10.14 Oinaassa 15º05' ja sen kumppanina auringonpimennys 24.10.14 Skorpionissa  0º24'. Sen sijaan että keskittyisin avaamaan sen enempää näiden taivaallisten tapahtumien symboloimia tunnelmia ajassa, haluan kirjoittaa jostakin, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään. Ajanlaatua tulkitsen postilistalaisilleni huomenna ilmestyvässä ystäväpostikirjeessä. Voit liittyä postilistalleni turvallisesti ja maksuttomasti täällä: http://kirsihallaseppala.fi/ystavapostilista/ Postilista on syntynyt halusta hemmotella teitä työstäni aidosti kiinnostuneita ihania ihmisiä, ja se on siis ilmainen palvelu kaikille, jotka haluavat saada minulta kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen, joka sisältää kuvauksen kuukauden energioista ja ajanlaadusta, sekä erilaisia etuja, jotka ovat tarjolla vain rekisteröityneille ystäväpostilistalaisille.

Ja sitten asiaan. Kuten moni teistä tietääkin, olen käynyt läpi reilun vuoden mittaista henkilökohtaista transformaatioprosessia, jolla on ollut suuret vaikutukset myös siihen mitä, miten ja miksi teen työtäni. Vaikka olen edelleen täysipäiväisesti toimiva ammattiastrologi, se mitä tulkinnoissa tapahtuu on muuttunut suuresti. Tiedättehän, että astrologia on kieli. Jos olette olleet tekemisissä astrologiaa harjoittavien ihmisten kanssa, tiedätte myös, että astrologian kieltä tuntevat myös mielellään puhuvat sitä. Esimerkiksi tähän tapaan: "Niin koska mulla on nyt tää Uranus DC:llä ja progekuu meni just kolmoseen, niin jotenkin tuntuu että kauheesti tapahtuu... Ja kun mulla on se Mars-Pluto yhtymä nataalilla seiskassa, niin ymmärrät varmaan..." Kuulostaako tutulta? Aivan täysin ymmärrettävä ja valtavasti informaatiota sisältävä lause astrologiaa puhuvalle, mutta kieltä tuntematon ei ymmärrä sanaakaan. Maallikoille astrologisia tulkintoja tekevät eivät tietenkään puhu näin asiakkaalle (eiväthän?!), vaan avaavat symboleja suomeksi. Astrologista riippuen joku käyttää enemmän, joku vähemmän termistöä, joku ehkä vain heittää Uranuksen (=äkkimuutokset, irtiotot, uudistuminen) sinne ja Jupiterin (=kasvu, laajentuminen, runsaus) tänne muun puheen sekaan.

Yksi tulkinnoissani tapahtuneista muutoksista on ollut se, että en käytä enää astrologista sanastoa lainkaan. Paitsi silloin, jos kyseessä on astrologian harrastaja joka niin toivoo, koska haluaa tietää mistä kuviosta vedin tulkinnalliset johtopäätökset. Tai siis, näin toimin vielä hetki sitten, vaan en enää... Asiaan on kolme syytä. Ensimmäinen on se, että en pidä astrologisesta puheesta. Liian usein kyseessä on kätevä keino irrottaa itsensä aidoista tunteista kääntämällä kokemuksensa kliinisen ja analyyttisen symbolikielen muotoon. Toinen syy astrokielen välttämiseen asiakastilanteissa on se, että suuri osa tulkinnastani tulee selvännäköisesti asiakkaan ja ajan energiaa lukemalla (toki kaikki sama on nähtävissä myös astrologisella kartalla, mutta niiden kaivaminen ja asioiden yhdistäminen tulkintaan hidastaisi ja tukkisi tulkintaprosessia, joka on välillä melkoista tykitystä). Kolmas syy on asia, joka tuon viime kuunpimennyksen aikaan kirkastui minulle ennenkokemattomalla tavalla: jos tulkinnassa on astrologiaan perehtynyt henkilö, jonka maailmankatsomus on hyvin erilainen kuin omani, hän pahimmillaan vetää käyttämistäni astrologisista termeistä omat johtopäätöksensä, eikä ole enää vastaanottavainen sille mitä minä siitä kerron.

Otetaan esimerkiksi vaikka kuunpimennys. Voisi kuvitella, että kyseessä on itsessään aivan neutraali sana. Astrologisesti puhuen kuunpimennys voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Pimennyksillä on vanhastaan, traditionaalisen astrologian mukaan melko kolkko maine. Mutta emme elä enää keskiajalla, ja siinä missä Saturnus ei enää tarkoita viikatemiestä ja katovuotta, on pimennyksilläkin laajempi, moniulotteisempi ja syvempi merkitys kuin silloin, kun suoneniskentä ja iilimadot olivat lääketieteen kuuminta hottia.

Aikoinaan, satoja vuosia sitten, auringon- ja kuunpimennykset ovat olleet pelottava ilmiö, koska taivaallinen valo on tullut mystisesti nielaistuksi, eikä syytä ole osattu selittää. Pimennyksethän tapahtuvat aina joko uudenkuun tai täydenkuun aikaan. Jo pelkästään uudella- ja täydelläkuulla on ollut pelottava vaikutus - uusikuu pimensi ilman sähköä eläneen ihmiskunnan elinympäristön ja täysikuu valaisi kaiken pahaenteisen kelmeällä valollaan. Pohjimmiltaan pimennys ei ole muuta kuin poikkeuksellisen intensiivinen uusi- tai täysikuu. Näin ollen tulkinnan pohjana voi käyttää näihin kuunvaiheisiin pohjautuvaa symboliikkaa potenssiin 10. On myös muistettava, että jokainen pimennys on luonteeltaa erilainen, riippuen siitä millaisia muita kuvioita on aktiivisena ajassa, sekä siitä mihin Saros-perheeseen pimennys kuuluu. On vielä muistettava sekin, että kaikki pimennykset eivät ole merkittäviä kaikille. Pimennyksen merkitys yksilön elämässä riippuu kaikkein eniten siitä, mihin se sijoittuu suhteessa henkilön omaan syntymäkarttaan, sekä siitä millaisessa tietoisuuden tilassa hän elämäänsä elää.

Näin ollen sana "kuunpimennys" ei itsessään tarkoita vielä mitään (paitsi tuota taivaallista ilmiötä, jossa maan varjo pimentää kuun), koska sen seikkaperäinen tulkinta riippuu niin monista eri asioista. Itselleni pimennykset ovat inspiroiva, puoleensavetävä ja aktivoiva ilmiö. Olen huomannut että ne liittyvät usein aloituksiin tai lopetuksiin. Jotain käynnistetään tai sammutetaan, avataan tai suljetaan. Astrologisesti omalle kartalle kopsahtaessa pimennyksellä on taipumus alleviivata sitä asiaa tai elämänaluetta, johon pimennys syntymäkartalla osuu. Riippuen tilanteesta, esiin voi vyöryä vuosia maton alle lakaistut möröt, kaappeihin kätketyt luurangot ja pitkään laiminlyödyt tilanteet. Jos jokin on jäänyt menneisyydessä kesken, tai jotain ei ole haluttu kohdata, pimennysaika on omiaan nostamaan nämä asiat eteen. No mitä ajattelette? Onko se hyvä vai paha?

Mielestäni se riippuu elämänasenteesta ja suhtautumisesta omaan henkilökohtaiseen kasvuun. Moni kokee ajatuksen pimennyksestä innostavana ja uutta toivoa luovana, jännittävänäkin. Sehän korostaa sitä elämänaluetta minkä aktivoi ja kuvaa muutoksen tarpeellisuutta sekä mahdollisuutta. Mutta mikäli haluat pitää luurangot kiltisti rivissä kaapissa ja jatkaa mätäpaiseen kätkemistä laastarin alle, niin silloin se voi olla katastrofi. Oma valinta. Sinut voidaan laittaa vastatusten epämiellyttäviä tunteita herättävien asioiden kanssa, koska todellisuuden kieltämisen tilassa ei vain ole mahdollista elää loputtomiin. (Onneksi!) On myös tärkeä muistaa, että mikään pimennys tai transiitti ei saa mitään tapahtumaan kenenkään elämässä, ne vain kuvaavat sitä mikä jo on. Eli vaikka pimennysaikana saattaa sattua yllätyksiä, niiden juuret ovat syvällä menneisyydessä, ja asia itsessään on jo läsnä elämässäsi. On ollut jo pitkään. Echart Tollea lainatakseni:
"Life will give you whatever experience is most helpful for the evolution of your consciousness. How do you know this is the experience you need? Because this is the experience you are having at the moment."
"Some changes look negative on the surface but you will soon realize that space is being created in your life for something new to emerge."
"Whatever the present moment contains, accept it as if you had chosen it. Always work with it, not against it."
Oma käsitykseni pimennyksistä on se, että ne ovat aina mahdollisuus! Jos haluat todella ymmärtää itseäsi, saada suuria oivalluksia, puhdistaa vanhaa kuonaa, luopua keinotekoisesti ylläpidetystä tilanteesta tai kasvaa ihmisenä, pimennykset voivat olla juuri se aika kun läpimurto tapahtuu. Saatat saada upean tilaisuuden kohdata pelkosi. Saatat päästä kasvotusten oman itsepetoksesi kanssa. Saatat saada sysäyksen muutokseen, joka kääntää elämäsi suunnan oikeille raiteille. Kukapa ei haluaisi elää rehellistä, autenttista ja pelotonta elämää? Pimennykset ovat matkalippu siihen suuntaan.

Itse olen näiden kahden pimennyksen aikana saanut kätellä vanhoja pelkojani. Joku yrittää tehdä haittaa, selän takana panettelua ja vireille pantuja vihamielisiä asioita on paljastunut suureksi hämmästyksekseni. Tämä on itselleni ihan uusi juttu elämässä. En ymmärrä miten ketään kiinnostaa tai miten kukaan jaksaa vaivautua, mutta tunnemuistissa inkvisiittorin rovion lieskat nuolevat pohkeita, niin kuin ennen vanhaan. Jotain mitä joskus pelkäsin sanomattoman paljon aktivoidaan, katsotaan missä nyt seison tämän asian suhteen. Riittääkö että on puhtaita jauhoja pussissa, vai voittavatko väärät valat. Se jää nähtäväksi. Ensin olin tyrmistynyt, sitten olin järkyttynyt, sitten vähän vapisutti, sitten alkoi huvittaa ja nyt sanon että no jopas oli. Kaikenlaista. Kiitos.

Joten tässä hienoisessa jälkitutinassa ja huterassa, joskin sisäisesti lempeän levollisessa olossa sanon vieläkin, että pimennykset ovat yksi upeimpia kasvun mahdollisuuksia, mitä astrologinen symboliikka voi kuvata. Ne aktivoivat, nostavat esiin, toimivat katalysaattoreina, vapauttavat, innostavat, kuohuttavat, sytyttävät, käynnistävät merkittäviä sisäisiä tai ulkoisia prosesseja ja tekevät sinusta enemmän sen kuka olet ja antavat mahdollisuuden muuttaa elämääsi sellaiseksi, mikä sinulle kuuluu.

Joten hurraa huuto pimennyksille! Nuo voimassaan väkevät, kaiken näkevät. Älkää yrittäkö vältellä niitä, älkää toivoko "pääsevänne vähällä", toivokaa pimennysten lahjaa ja rohkeutta sekä viisautta niiden kohtaamiseen, Pimennykset ovat parhaimmillaan tulikaste, vihkimys ja siunaus. Älkää menkö luokittelemaan asioita tietoisen mielenne rajallisen käsityskyvyn mukaan hyviksi ja huonoiksi. Älkää antako pelkonne sanella teille mikä on toivottavaa ja mikä ei. Pimennykset on tehty elettäväksi ja ne ovat parhaimmillaan uuden alku, voitokas fanfaari, joka kajahtaa kun kuljet pois päin vanhoista rajoituksista. Pimennysaika on tietoisuuden laajentumisen lahja sille joka sen osaa ottaa vastaan, ja suuri siunaus sille, joka osaa olla siitä kiitollinen.

13.7.2014

Jumalan sormi silmässä - miten elää sietämätöntä elämää?

Elämme voimakkaita aikoja. Monet ihmiset tuntuvat olevan ratkaisujen edessä, vaikka eivät välttämättä tiedosta, että puristava olo, paine, ahdistus ja kummallinen tyhjyyden tunne ovat merkkejä siitä, että muutos on edessä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka keskittävät viimeiset voimansa hakeakseen vastauksia ja helpotusta sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseensa. Harvakseltaan vastaan tulee myös heitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ulkopuolisesta yllättävältä (jopa järjettömältä) tuntuvaa luopumisprosessia, suunnanvaihdosta, irtiottoa ja täyskäännöstä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos mielemme ei kuvittelisi tietävänsä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla. Jos mieli on määritellyt, että työn, ihmissuhteen tai elämämme ylipäätään tulisi olla tietynlaista ja edetä tietyllä tavalla, kaikki siitä poikkeava tuntuu epäonnistumiselta. Kuten vanha viisaus kuuluu, kärsimystä eivät aiheuta itse asiat, vaan käsityksemme niistä. Itse koen tämän ajan tärkeimmän tarkoituksen olevan mielemme tyhjentämisen tietyistä ennakko-odotuksista, määritelmistä ja tulevaisuutta ja meinneisyyttä koskevista mielikuvistamme.

Jumalan sormi eli YOD syntymäkartalla

Omassa elämässäni olen elänyt merkillistä aikaa. Syntymäkartallani komeilee kimurantti ja vähintäänkin haasteellinen YOD eli "Jumalan sormi" -kuvio, jonka muodostavat kaksi kvinkunssia ja kuvion kantana oleva sekstiili. Kaikista leijoista ja kultaisista kolmioista sun muista "herkuista" huolimatta, koen tämän YODin luoneen varjonsa koko elämääni syntymästäni lähtien ja ohjanneen sekä rajoittaneen mahdollisuuksiani valtavasti. (Pakko tarkentaa, etten suinkaan ajattele minkään kartallani olevan tekijän aiheuttaneen mitään. Syntymäkartan aspektit eivät tee elämästäni sitä eivätkä tätä, ne vain peilaavat sitä mikä on. Kyseinen jumalan sormikin on siis vain symboli sille, mikä minussa ohjaa, säätelee ja rajoittaa elämääni - kuvion kärjessä on nimittäin Saturnus 10.h huoneessa.)


Aloin kirjoittaa tätä tekstiä mielessäni halu kertoa kvinkunsseista. Kvinkunssi on astrologisella kartalla oleva aspekti - kontakti kahden tekijän välillä, jotka ovat 150 asteen päässä toisistaan. Laadultaan kvinkunssi on perusaspekteista mystisin, moniulotteisin, vaikeaselkoisin ja hienovaraisin. Se on luonteeltaan hyvin alitajuinen, karmallinen ja hiertävä. Kun kvinkunssit sävyttävät ajankuvaa (transiiteissa ja progressioissa), olemme usein tilanteessa, jolle emme syystä tai toisesta voi mitään. Käytän usein sanoja "kiikkulauta", "ambivalenssi" tai "puun ja kuoren välissä", puhuessani kvinkunssi-ajasta. Kvinkunssi vie meidät vastatusten asioiden kanssa, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja hyväksyä. Käytännössä tämä usein tarkoittaa sitä, että olemme tilanteessa, jossa ei tunnu olevan hyvää ratkaisua, ja epämukavuutta täytyy vain sietää. Suo siellä, vetelä täällä.

Syntymäkartalla voimakkaat kvinkunssit näyttäytyvät usein niin, että elämässä toistuu tietty epäonnistumisen tai menettämisen teema. Olet juuri saavuttamaisillasi jotain, kun se yllättäen otetaankin pois. Omassa elämässäni tämä "matto jalkojen alta" -tematiikka on enemmän kuin tuttu, yleensä terveydellisistä syistä johtuen (syntymäkartan kvinkunssin laatu: sen planeetat, merkit ja huoneet kertovat tarkemmin mistä kenenkin kohdalla on kyse). On hyvä muistaa, että erityisesti kvinkunssien kohdalla sillä on suuri merkitys onko kyseessä avautuva vai sulkeutuva kvinkunssi. Avautuvassa on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun taas sulkeutuva näyttäytyy usein ns. "kiinteänä pisteenä" sielun suunnitelmassa, eli karmallisena olosuhteena, johon ei itsessään pysty paljoa vaikuttamaan.

Miten kohdata kvinkunssien edustamaa karmaa?

Kvinkunssit ovat epämukavia. Oli kyseessä sitten syntymäkartan tai ajankuvan kvinkunssit, ne laittavat meidät kasvotusten asioiden kanssa, jotka on pakko kohdata. Koska kvinkunssit kuvaavat asioita joiden juuret ovat niin syvällä ja niin kaukana, että meidän on äärettömän vaikea ymmärtää älyllisesti mistä on kysymys ja miksi. Siksi analysointi on turha (ja turhauttava) lähestymistapa kvinkunssien kanssa elämiseen. Kun kohtaamme jotain latautunutta karmallista materiaalia (jota kvinkunssit siis edustavat) yleisimmät reaktiot ovat "miksi?!" ("miksi minä" ja varsinkin "miksi aina minä?") sekä "epäreilua!". Monen sisimmästä kumpuaa tuskainen vastalause, sillä tilanteessa näyttää toteutuvan huutava vääryys. Näistä tunteista käsin on helppo lähteä syyttelemisen, katkeruuden, kaunan ja vihan polulle. Kvinkunssit voivat ilmentyä raha-asioissa - käsittämättöminä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvina menetyksinä tai asioina jotka eivät vain järjesty. Ne voivat ilmetä ihmissuhteissa, petetyksi tai jätetyksi tulemisena, hyväksikäyttönä tai jonain muuna asiana, joka tuntuu menevän ihan väärin. Kvinkunssit kovin usein toteutuvat myös pitkäaikaisina, kroonisina ja usein selittämättöminä sairauksina. Yhteistä kaikelle on se, että tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, ja siitä tulee tunne, että pitää taistella, pitää saada oikeutta ja korjata vääryys. Itsensä puolustaminen, rajojen vetäminen ja omaan voimaansa kytkeytyminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta kvinkunssien ollessa kyseessä, taistoon ryhtyminen vain pahentaa asioita. Tiedän kuulostavani jyrkältä ja yksioikoiselta kun sanon, että kvinkunssien kanssa on vain yksi oikea suhtautumistapa. Koe kaikki tilanteeseen liittyvät tunteet arvostelematta, hakematta syyllisiä tai selityksiä ja hyväksy tilanne juuri sellaisena kuin se on. Luovuta, antaudu, anna olla. Pysy siinä mikä on. Hengitä.

Mystinen kvinkunssi - sen saat mistä luovut

Olen huomannut mystisen ilmiön kvinkunsseista. Kun tunnet menettäneesi kaiken (ehkä viidennen kerran elämässäsi), kun tunnet elämäsi pohjan pudonneen ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä, kun tunnet olevasi jonkin pahantahtoisen kirouksen uhri - ja olet täysin läsnä näissä tunteissa, arvostelematta tai tuomitsematta, kun hyväksyt tilanteen olevan se mikä se on ja ettei asioita voi muuksi muuttaa - jotain ihmeellistä tapahtuu. Rauha saapuu. Tunnet todella irtautuvasi asiasta siten, että huomaat ettei sillä loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä, se ei vain enää kosketa sinua TAI yllättäen saatkin takaisin sen, tai jotain vielä paljon parempaa, mistä luulit joutuneesi luopumaan. Mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun olet antautunut tilanteelle, hyväksynyt sen täydellisesti ja päästänyt irti.


Omassa elämässäni elän Saturnuksen ja Pluton kvinkunsseja syntymäkarttani kvinkunssien lisäksi. Kaikki suunnitelmat, kuvitelmat ja mielikuvat tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Jumalallinen pyyhekumi heiluu elämäni kirjan yllä, ja sivu toisensa jälkeen muuttuu tyhjäksi. Taas uusi, merkillinen geneettinen poikkeavuus kehossani on ilmoittanut itsestään ja silmieni sarveiskalvo repeilee öisin. Huvitan itseäni miettimällä mitä metaforia siitä voisi kehittää, että silmäni pinta kuoriutuu, luo nahkansa kerta toisensa jälkeen, täysin ennakoimatta ja yllättäen. Makaan päivä toisensa jälkeen liikkumatta, lappu silmällä, lähes hengittämättä, ettei kipu yltyisi yhtään pahemmaksi. Kipu tuntuu siltä, kuin palava hiilihanko lävistäisi silmäni (sarveiskalvossa on enemmän tuntosoluja kuin koko kehossa yhteensä), ja aina rullalle menneen sarveiskalvon (silmälääkärin runollisin sanoin se on "rytyssä kuin räsymatto liukkaalla lattialla") poistamisen jälkeen pari vuorokautta kestävä tunne siitä, kuin syövyttävää happoa kaadettaisi silmään. Siinä sitten olen enkä muuta voi.

Mutta kipu on vain kokemus. Olen tottunut siihen. Kokemuksena kipu voi olla tila johon sukeltaa ja olla sen sisällä ihan onnellinen. Se mikä on vaikeaa, on epävarmuuden sietäminen. Se ettei koskaan voi tietää mitä ja milloin. Olen iloinen siitä, että astrologina olen vuosien saatossa kasvanut niin paljon, että sen sijaan että yrittäisin hakea selitystä tai vastaavuutta tähdistä ("Mikä kuvio, mikä asteroidi, mikä kiintotähti, mikä keskipiste... mikä edustaa silmiä, mikä syntymäkartalla kertoo tästä, mikä ajassa sai tämän alkamaan nyt...") olen vaan ja annan elämän olla. Niin hienoa ja arvokasta kuin astrologia onkin, se saattaa toisinaan harhauttaa meidät eksymään tunteesta ja kokemuksesta älyllisen rationalisoinnin ja analysoinnin turviin. Mieli ei halua hukkua kokemukseen, se haluaa kuvitella hallitsevansa tilanteen ja ymmärtävänsä mitä, miksi ja milloin. Mutta kuten Oneness Universityssä sanotaan: "Elämä on mysteeri elettäväksi, ei ongelma ratkaistavaksi."

Tästäpä tulikin pitkä ja niin henkilökohtainen kirjoitus, että pohdin voiko tätä edes julkaista. Samalla jokin sisälläni sanoo, että jollekulle joka tätä lukee on tästä hyötyä ja ehkä jopa apua. Siispä julkaisen. Sinulle, joka tunnistat tämän itsessäsi, joka tunnet että kirjoitin tämän sinun vuoksesi.

PS. Maailmankaikkeus on ihana. Suuressa viisaudessaan se pitää huolta siitä, että menemme oikeaan suuntaan tai pysymme paikoillamme, vaikka kuinka itsepäisesti yrittäisimme pyristellä vastaan. Sen lisäksi että olen saanut viettää suurimman osan ajastani sängyssä silmät kiinni maaten, universumin syvä viisaus hajotti myös tietokoneeni ja autoni. Tietokonetta voin käyttää joinakin päivinä vähän aikaa, kunnes koko kone pimenee eikä enää käynnisty - kunnes sitten taas joskus toimiikin, kun on sen aika. Auton moottorin ohjauselektroniikassa on häiriö, eikä sitä voi käyttää lainkaan. Eli jos tämä onkin elämässäni "liikkumatta, paikoillanne" -vaihetta, niin eiköhän se "hep!" liikkeellelähtökäskykin sieltä vielä jossain vaiheessa kajahda. Sillä jos jotain olen oppinut elämästä, niin sen, että This Too Shall Pass. Kaikki on ohimenevää. Kaikki.

8.6.2012

Just keep breathing, babe!


Keskustelin viime viikolla erään asiakkaani kanssa, jolla on meneillään isot transiitit ja iso elämänmuutos. Hänen ajankohtaiset transiittinsa sopivat kuvaamaan tilannetta erinomaisesti. Pluton oppositio Venukselle, Uranuksen neliö Kuulle ja Saturnuksen oppositio Marsille. Kovat ajat ravistelivat pitkää parisuhdetta, kotielämää sekä työkuvioita. Terveyskin oli vaakalaudalla. Mutta se mikä teki tästä keskustelusta niin mieleenpainuvan oli tämän henkilön asenne, sekä se miten hän oli onnistunut kaiken sen musertavan kaaoksen keskellä keskittymään siihen, mikä toi hänelle voimia jaksaa.

Näiden mainitsemieni vahvojen ja haasteellisten transiittien lisäksi transitoiva Saturnus teki kolmiota hänen Venukselleen. Ja siihen hän (astrologiaa sen enempää tuntematta, vain sisimpäänsä kuunnellen) keskittyi täysillä. Vaikean erotilanteen ja kokonaisvaltaisesti ravistelevan suuren muutoksen keskellä yllättävä apu voi tulla joltakin vähemmän tärkeältä vaikuttavalta transiitilta. Myrskyisten transiittiensa keskellä hän tarttui siihen mihin pystyi, ja toteutti kaunista Saturnuksen kolmiota Venukselleen rakentamalla tietoisesti omanarvontuntoaan ja itsensä rakastamista.

Tässä muutama lause siitä miten hän kuvaili tilannettaan: "Ensin meinasin hajota ja tuntui siltä että on niin paljon kaikkea mitä täytyy muistaa ja jaksaa ja hoitaa - ja sitten päätin että ei ole mitään muuta tärkeää kuin se, että omistan itselleni tunnin joka aamu. Kuukaudessa se on 30 tuntia ja vuodessa jo toinen luonto. Tähän tuntiin sisältyy metsäkävely, rakastamisharjoitukset peilin edessä ja jooga. Siinä on elämäni ja hyvinvointini pohja. Kun sen vaan muistan, pysyn kasassa ja kaikki hoituu. Elämä on lopulta niin yksinkertaista. Mä en tarvitse mitään muuta kuin mun juoksukengät, joogamaton, tehosekoittimen ja raakaruokatarvikkeet. Mä en tarvitse muuta kuin sen että rakastan itseäni niin paljon, että rakennan itselleni hyvän elämän, että sitoudun siihen rakkauteen ja itsestäni välittämiseen niin, että teen jotain konkreettista sen eteen joka päivä."

Niin moni vastaavassa tilanteessa keskittyy siihen mitä on menettänyt (kannattaa kysyä itseltään että jos sen kerran voi menettää, niin oliko se koskaan sinun alunperinkään?), niin moni keskittyy siihen miten saisi sen miehen takaisin, työtilanteen entiselleen, miten voisi mennä ajassa taaksepäin tai ajassa eteenpäin. He kysyvät: "kauan tämä helvetti kestää, kerro milloin se kamala transiitti joka saa tämän aikaan päättyy?", sen sijaan että keskittyisivät itseensä, panostaisivat siihen mihin pystyvät ja tekisivät siitä mitä heillä on niin hyvää kuin mahdollista.

Olette varmaan jo ihan kypsinä televisiosarjaviittauksiini, mutta ei voi mitään, ammennan ideoita ja inspiraatiota vaikka Aku Ankasta jos niikseen tulee. Suuret viisaudet saapuvat välillä mitä merkillisimmissä paketeissa. Eilisessa True Blood -jaksossa nimittäin eräs sarjan päähenkilöistä menetti rakastettunsa varsin rajulla tavalla, ja kun hän tuskissaan sängynpohjalle käpertyneenä kysyi miten jatkaa elämäänsä siitä eteenpäin, miten kestää se kaikki kipu ja tuska, niin vastaus tuli viestinä tältä kuolleelta rakastetulta: "Just keep breathing babe, it's so simple." (Jatka vain hengittämistä, kulta, se on niin yksinkertaista.)