Näytetään tekstit, joissa on tunniste jupiter. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jupiter. Näytä kaikki tekstit

4.8.2015

Siunattu suru (Saturnus neliö Venus/Jupiter)

Jupiter on tänään yhtymässä Venukseen Leijonassa ja sen pohjalta aikaa tulkittaessa ilon pitäisi olla nyt ylimmillään. Näkyvää, prameaa, ylenpalttista, paistattelevaa, kuninkaallista... Olen kuitenkin huomannut, että monelle tämä aika - erityisesti viime päivät - on tuntunut käsittämättömänä väsymyksenä, motivaation puutteena ja alakuloisuutena. Surua ilmassa. Huikea määrä yhtä aikaa perääntyviä taivaankappaleita on nostanut pintaan vanhoja asioita, kesken jääneitä juttuja ja sekä perittyjä että karmallisia latauksia, joista tietoisella mielellä ei todennäköisesti ole mitään käsitystä. Erityisesti tässä ajassa huomio kiinnittyy Saturnukseen. Se on juuri oikaissut suuntansa keväällä alkaneen perääntymisjaksonsa jälkeen ja on päättelemässä noin 2,5 vuoden matkaansa intensiivisessä ja puhdistavassa Skorpionin merkissä. Saturnuksen neliö Skorpionista Jupiter/Venus yhtymälle Leijonassa on ihanan armoton, kuin kristallisäde joka kohdistaa polttopisteensä juuri siihen pimeimpään ja hävettävimpään sisimpämme kolkkaan. Ajan energia vetää monet meistä nyt rajoitustemme ja pelkojemme äärelle oikein isomman kautta. Miksi? Jotta voisimme elää ja kokea sen kaiken ja olla aitoja, ehyitä ja kokonaisia ihmisiä.

Jos kysyt "koska tämä loppuu?" tai "milloin koittavat paremmat ajat?" et ole vielä ymmärtänyt sitä mikä siunaus Saturnus on, et sitä miten jokainen tunne on olemassa siksi, jotta kokisimme sen, ei siksi että juoksisimme sitä pakoon tai "puhdistaisimme" sen. Tämä on loistava hetki pysähtyä, olla rehellisesti sitä mitä on ja pysyä läsnäolevana kaiken sen kanssa, mikä tässä hetkessä on todellista. Emme ole täällä tavoittelemassa jotain mielikuvaa siitä "mitä pitäisi olla" vaan kokemassa täydesti sitä "mikä on". Hyväksyen, tarkastellen, uteliaana... ja ellei vielä nyt, ehkä jonain päivänä, täynnä kiitollisuutta.

Puhuin eilen illalla englantilaisen parantajaystäväni kanssa masennuksesta. Kerroin omista kokemuksistani (okei, Jupiter on parhaillaan oppositiossa Merkuriukseeni ja sanoin että "tiedän siitä kaiken") ja siitä miten menetin sille isäni ensimmäisen elinvuoteni aikana, siitä miten masennus kaikissa sen eri muodoissaan on kutonut syviä sävyjä elämäni kudelmaan, kerta toisensa jälkeen. Hän sanoi, että se on tehnyt minusta vahvemman. Vastasin siihen ei. Se on tehnyt minusta ihmisen.

"It made me human. It made me deeper. And compassionate. And real."



Tila surulle

Surusi ei sano: "Ole kiltti ja paranna minut tai vapaudu minusta". Se ei sano: "Ole kiltti ja hankkiudu minusta eroon, turruta itsesi minulle, teeskentele etten ole täällä." Se ei todellakaan sano: "Ole kiltti ja valaistu, jotta voin kadota!"

Suru ei tule rankaisemaan sinua tai paljastamaan sinulle mikä "henkinen epäonnistuja" oletkaan. Suru ei ole merkki siitä että olet kehittymätön ja kaukana parantumisesta, heräämisestä, valaistumisesta tai rauhasta. Surun läsnäolo ei ole merkki siitä että olet tehnyt jotain väärin.
Suru vain kuiskaa: "Saanko tulla sisään? Olen väsynyt, kaipaan lepoa."
Ja sinä vastaat: "Mutta suru, en tiedä miten osaisin päästää sinut sisään."
Ja suru vastaa: "Ei haittaa, ei sinun tarvitse tietää. Minä olen jo täällä."
Ja silloin me kumarramme surulle, me tunnistamme miten sen saapuminen on jo hyväksytty, miten meissä on riittävästi tilaa surulle, miten emme ole "surullinen tapaus", emme surun saastuttamia vaan tila surulle, sen huone, sen koti, sen pelastus, sen rakastava syleily: ei niin että se olisi päämäärä, vaan niin kuin se olisi meidän luontomme - tietoisuus itse, joka on jo ennestään vapaa.

Älä paranna itseäsi surusta, anna surun parantaa sinut. Anna sen näyttää tietä kun olet unohtanut. Anna sen paljastaa rakkauden mysteerit. Anna sen muistuttaa sinua mittaamattoman laajasta sydämestäsi, siitä ettet suostu leikkaamaan pois mitään osaa muinaisesta itsestäsi.

Anna surun auttaa sinua muistamaan se suurempi Onnellisuus jota tanssit kun olit nuori.

(Jeff Foster)

Room for Sadness

Your sadness doesn’t say, “Please fix me, heal me, or release me”. It doesn’t say, “Please get rid of me, numb yourself to me, pretend I’m not here”. It certainly doesn’t say, “Please get enlightened so I can die!”.

Sadness does not come to punish you, or reveal to you what a ‘spiritual failure’ you are. Sadness is not a sign that you are unevolved or far from healing, awakening, enlightenment, peace.
The presence of sadness is not an indication that you’ve done something wrong.
Sadness only whispers, “May I come in? I am tired, I long for rest”.
And you reply, “But sadness, I don’t know how to allow you in!”
And sadness replies, “It’s okay. You don’t need to know. I’m already in”.
And we bow to sadness then, we recognise how it’s already allowed in, how there’s enough room in us for sadness, how we are not ‘the sad one’, not contained within sadness, but the room for sadness, its space, its home, its salvation, its loving embrace; not as a goal, but as our nature – consciousness itself, already free.

Don’t heal yourself from sadness; let sadness heal you. Let it show you the way when you have forgotten. Let it reveal to you the mysteries of love. Let it remind you of your vast heart, your refusal to split off from any part of your ancient Self.

Let sadness help you remember that bigger Happiness you danced when you were young.

(Jeff Foster)

16.7.2012

Raunioista versoaa uusi elämä


Sääli että nuo unissani kirjoittamani artikkelit eivät ilmesty tänne blogiin, sillä pitäessäni astroblogitaukoa päivätodellisuudessa, on asiaa kompensoitu vilkkaalla astrologisella unimaailmalla. Mutta kunhan tuo teknologia tästä vielä kehittyy, nukun piuhat otsalla ja aamulla blogissa komeilee valmis kirjoitus. Sitä odotellessa.

Viime kirjoituksessani käsittelin nyt aktiivisena olevaa Uranuksen ja Pluton välistä neliötä. Tällä viikolla aihe on entistäkin ajankohtaisempi, sillä energiaa ja aloitteellisuutta kuvaava Mars on mukana kuviossa, täydentäen neliön T-ristiksi. Kuten syntymäkartalle osuvat isot transiitit, myös universaalit transiitit tarvitsevat usein niin sanotun liipasimen, joka aloittaa kuvion sisältämän latauksen purkamisen konkreettisessa muodossa. Näyttää siltä, että Mars saattaa juuri nyt olla se liipasin, käynnistäjä, joka painaa nappia ja jyräyttää Pluto/Uranus -neliön käyntiin.

Mistä siis on kysymys? Mars on Vaa'assa neliössä Plutoon Kauriissa ja oppositiossa Uranukseen Oinaassa. Aika radikaalilta, äkkijyrkältä ja suorastaan aggressiiviseltahan tuo kuvio kuulostaa. Ja vaikka mitään ei tarvitse saada valmiiksi samantien, tämä kuvio kutsuu meidät juuri nyt astumaan muodonmuutoksen polulle ja transformatiiviseen prosessiin, joka kestää ainakin kaksi vuotta tästä eteenpäin. Prosessin käynnistyslaukaus tapahtuu nyt, Marsin avustuksella, jos se ei ole jo tapahtunut aikaisemmin.

Käytännössä kuvion anti on eri ihmisten kohdalla erilainen, vaikka yleisteemoina voidaankin pitää rakenteiden romuttamista. Kyse voi olla henkisistä, emotionaalisista, sosiaalisista, taloudellisista tai fyysisistä rakenteista; jostakin sellaisesta, joka ei enää voi pysyä kasassa sellaisena kuin se on ollut, jostakin sellaisesta, jonka aika on ollut ja mennyt, mutta josta ei vielä ole pystynyt luopumaan. Kyse voi olla toimintatavoista, asenteesta maailmaan, ihmissuhteisiin, omaan itseensä tms. Suuntaa katseesi karttasi tekijöihin, jotka ovat noin 8°, niin näet mille planeetoille (minuutesi osa-alueet) "moukari" osuu, sekä tietenkin myös niihin huoneisiin (elämänalueet), joissa transitoivat Pluto, Uranus, Jupiter sekä Mars tällä hetkellä sijaitsevat. Rajua, armotonta ja perusteellista muutosprosessia siis luvassa à la Pluto, Uranus ja Mars, mutta siinäpä ei olekaan koko totuus. Samanaikaisesti tuon T-ristin myötä Mars tekee kolmiota Jupiterille, joka on sekstiilissä Uranukseen. Vau!

Tämä Jupiter-Uranus-Mars -kuvio kuvaa innostavaa, idearikasta, aloitteellista ja inspiroivaa latausta, ja herättää mielikuvia raunioitten rakosista versoavasta uudesta elämästä. Jotain uutta on nyt mahdollista oivaltaa, laajeneminen, kasvu ja toiminnan aloittaminen jonkin tärkeän projektin parissa voikin olla nyt hämmästyttävän luontevaa. Torstainen uusikuu Ravussa on omiaan kuvaamaan uuden syntymistä ja jonkin herkän ja vielä nupullaan olevan suojelemista ja ravitsemista. Pidän tärkeänä myös tätä eilen alkanutta Merkuriuksen perääntymistä Leijonassa. Kaikki liittyy kaikkeen. Mitä pitää romuttaa ja purkaa, jotta jotain uutta voisi alkaa kasvaa, jotta jokin ehkä joskus menneisyydessä hylätty ja kuopattu idea (asia, suhde) voisi saada uuden mahdollisuuden?

Itse kamppailen tällä hetkellä muutaman luovan työprojektin parissa, jotka ovat olleet mielessä jo ainakin 10 vuotta. Jos en ala toteuttaa niitä nyt, tuleeko niitä toteutettua koskaan? Toinen iso muutos liittyy mahdolliseen paikkakunnan vaihtoon, ja hieman hymyilyttää näin astrologina, jos tuleekin tehtyä isot kaupat perääntyvän Merkuriuksen ja muutaman pahamaineisen henkilökohtaisen transiitin aikana. Onko kyse vanhasta "suutarin lapsella ei ole kenkiä" -ilmiöstä, jos tunnustan etten ole koskaan tehnyt tai ollut tekemättä mitään ratkaisuja elämässäni astrologisten kuvioiden perusteella. Kaikille asioille on oikea aikansa, ja perääntyvä Merkurius ei tarkoita sitä ettei kannata tehdä mitään ettei vain tulisi tehtyä erehdyksiä. Tämä aika kaikkinensa tuntuu nyt melkein huutavan, että ainoa erehdys on jähmettävä pelko ja sen vuoksi tekemättä jättäminen. Coelho tuossa alla muistuttaa meitä, että jonain päivänä sitä herää ja huomaa ettei olekaan enää aikaa tehdä sitä mistä aina unelmoi. Tee se nyt.



3.6.2012

Askelmia haaveiden tiellä


Kun jokin planeetta pysähtyy vaihtaakseen suuntaa, sen katsotaan olevan erityisen intensiivisesti läsnä ajan tunnelmassa. Venus perääntyy parhaillaan Kaksosissa kesäkuun loppupuolelle saakka, Saturnus ja Pluto jurnuttavat takaperoisesti vielä jonkin aikaa Vaa'assa ja Kauriissa, ja Neptunus Kaloissa liittyy aivan pian tähän joukkoon iloiseen. Tällä hetkellä Neptunus on pysähtyneenä ja ikään kuin kaivautumassa lähtökuoppiinsa, jotta olisi torstaina valmis perääntymisjaksonsa aloittamiseen. Totuus kuitenkin on, että eivät ne planeetat oikeasti mitään suuntaa vaihda, eivätkä yhtäkkiä ala pakittaa pitkin kiertorataansa. Näin maasta katsottuna niiden kulku vain vaikuttaa siltä, ja siitä käytämme nimitystä retrograde eli perääntyminen.

Herkän haaveelliset tunnelmat ovat siis Neptunuksen alkavan perääntymisen ja Kaloissa kulkemisen vuoksi nyt hyvinkin ajankohtaisia ja voimakkaammin pinnassa kuin yleensä. Itse ainakin olen pohdiskellut viime aikoina monia neptunisia teemoja ja erityisesti unelmia ja niiden vaikutusta elämään. Kaikki alkoi oikeastaan noin kuukausi sitten, kun erään oman unelmani suhteen tapahtui jotain merkillistä. Niin kuin useimmilla, minulla on muutamia unelmia joita olen vaalinut lähes koko elämäni ajan. Kenties olen syntynyt niiden kanssa. Mutta unelmalla on unelman luonne, ja niillä on taipumus jäädä unelmiksi. Jotkut unelmat ovat niin suuria, että koko elämä voi kulua ensimmäistä askelta aikoessa. Jotkut unelmat taas on valjastettu onnen kuvitelmaan, jolloin koko elämä voi olla pelkkää valmistautumista siihen, että oikea elämä alkaa "sitten kun" unelma on toteutunut. Mitä ei yleensä koskaan tapahdu. Tai jos se "sitten kun" päivä koittaakin, saatamme huomata että ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Neptunuksen luonteen mukaisesti, unelman kääntöpuolella häämöttää pettymys.

Tein joitakin vuosia sitten aarrekartan, jonka keskellä komeili lehdestä leikattu, ties kenenkä julkkiksen viisaasti tokaisema lause: "Muutin villit unelmani päämääriksi." Unelma on ensimmäinen askel, sen myötä saamme tietää mitä todella haluamme, mutta se ei pidä sisällään kykyä toteuttaa itseään. Siihen tarvitaan apua muilta jumalilta kuin Neptunukselta. Parhaassa tapauksessa apuun saapuvat Jupiter ja Saturnus. Jupiter yksinään saattaisi paisuttaa unelmaa niin, että siinä ei olisi enää realismin häivääkään. Se saattaisi ajaa arvioimaan omia mahdollisuuksia aivan liian optimistisesti ja ottamaan ylimitoitettuja riskejä. Tai toisella päällä ollessaan se saattaisi asettaa Unelmoijan lepotuoliin odottelemaan onnekasta sattumaa, joka toteuttaisi haaveen hannuhanhimaisesti ilman mitään omaa panostusta.

Jos sen sijaan Saturnus saapuisi yksin Haaveilijan luo, se katsoisi unelmaa niin kriittisellä silmällä, että se saattaisi säikähtää ja silkasta häpeästä kutistua olemattomaksi ja hävitä pian kokonaan Haaveilijan mielestä. Saturnus sanoisi vakuuttavasti, että eihän sinulla ole tuohon lahjoja, olet liian vanha, liian köyhä, liian tyhmä ja kaiken lisäksi sinulla ei ole tuohon aikaa. Tekisit jotain hyödyllisempää. Unelmoija tajuaisi heti miten paljon Saturnuksen sanoissa on järkeä, ja menisi kuorimaan perunoita perheelleen saadakseen typerät hupsutukset pian pois mielestään.

Mutta jos Saturnus ja Jupiter tulisivat yhtä aikaa Unelmoijan avuksi, siitä voisi syntyä jotain konkreettista. Ensin Jupiter loisi uskoa ja toivoa: kyllä tästä hyvä tulee, upea juttu, hieno tilaisuus, ajattele mitkä kasvun mahdollisuudet, tämä homma onnistuu varmasti. Saturnus puuttuisi puheeseen ja sanoisi että se kuitenkin vaatii työtä, keskittymistä, sitkeyttä, panostamista ja selkeän toimintasuunnitelman.

Jos haluat toteuttaa unelmasi, luovu unelmastasi. Tee siitä suunnitelma. Tämän siis ymmärsin joitakin viikkoja sitten kun puhuin hyvän ystäväni kanssa. Yhtäkkiä huomasin että se vanha ja toisteltu lause "olisipa ihanaa toteuttaa se juttu" ja sen kaveri "mä niin toivoisin että joskus voisin toteuttaa sen jutun" olivatkin muuttuneet muotoon "minä teen sen". Jokin tuntui erilaiselta sisällä. Jokin oli muuttunut. Ja siinä samalla kun sanoin sen ääneen, tiesin vailla epäilyksen häivääkään, että se ei vain tapahdu, vaan minä todella toteutan sen, olen jo aloittanut! Ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. Paremmalta kuin mikään haaveilu ikinä.

Ensin on unelma. Täytyy tietää mitä haluaa. Sitten tarvitaan suunnitelma. Täytyy tietää mitä pitää tehdä ensimmäiseksi. Ei tarvitse nähdä koko polkua unelman toteutumiseen saakka, ensimmäinen askel riittää. Sitten täytyy uskoa siihen. Täytyy avata ovia, olla valppaana ja antaa maailmakaikkeudelle mahdollisuus auttaa. (Jonkun jääkaapin ovessa oli lappu: "Maailmankaikkeus on salaliitossa toteuttaakseen toiveeni." Ehkäpä niin, mutta se että sinulla on suunnitelma ja olet talkoissa mukana, ei varmasti haittaa yhtään.) On myös tärkeää odottaa oikeaa ajankohtaa. Se ei tarkoita sitä, että lykkää suunnitelmansa toteuttamisen aloittamista siihen kunnes on riittävän laiha tai kunnes kuopus on ylioppilas tai kunnes on enemmän rahaa tai mitä ikinä ne tekosyyt ovatkaan, joilla lykkäämme itsellemme tärkeiden asioiden toteuttamista. Se tarkoittaa sitä, että olet kuulolla itsesi ja ajanlaadun suhteen, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan.

On myös tärkeää että uskot itseesi. Tunne siitä että tiedät suunnitelmasi toteutuvan on taikaa joka siirtää vuoria. (Jos se sattuisi olemaan unelmasi.) Tarvitaan myös sitoutumista, paneutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Ja oikeastaan uskon että näiden eväiden kanssa mikä tahansa on mahdollista. Richard Bachin sanoin: "Meille ei anneta sydämeemme toivetta, ellei meillä samalla ole voimaa toteuttaa sitä." Ja hyvänä lisänä tuohon tämä tuntemattoman ajattelijan viisaus: "You can have what you want. But not your second choice too."

Aivan selkeästi tämä neptuninen unelma-teema on elänyt muidenkin ihmisten mielissä juuri tänä aikana, blogimaailmassa sen ainakin voi huomata. Muun muassa Jutta kirjoittaa Kaunis päivä tänään -blogissa unelmista niin kauniisti, että halusin lainata siitä pienen pätkän.
Muutos alkaa haaveilusta, siitä hetkestä jolloin sydän huomaa, että jo olemassa olevan lisäksi saattaa sittenkin olla jokin entistä houkuttelevampi todellisuus. Haaveen tunnistamisen jälkeen vanha todellisuus ei yksinkertaisesti enää riitä, ja valinta tekee itse itsensä. Uusi polku alkaa muotoutua totutun tien viereen ja alkaa sentti sentiltä kasvaa siitä erilleen. Ensimmäiset askeleet tuntuvat tieltä poikkeamiselta, mutta kun niitä ottaa useamman, omia jalanjälkiään alkaa uskaltaa kutsua uudeksi reitiksi. Tieksi, jota kuljetaan jostakin erityisestä syystä.
Ja Jutan tavoin haluaisin myös kysyä teiltä:

"Jos sinulla olisi rajattomasti rohkeutta, minkä haaveen toteuttaisit ensimmäiseksi?"

2.6.2012

Kuninkaiden tiede?


Usein meiltä astrologeilta kysellään lempiplaneettaa tai suosikkialuetta astrologiassa. Tyypillisesti vastaan Kuu, Neptunus tai Pluto, ja että en niinkään ole kiinnostunut astrologiasta, kuin ihmisistä ja elämästä. Astrologia on minulle väline tutkia ihmisyyden ja elämän ilmiöitä. Se tarjoaa niihin mielenkiintoisen näkökulman ja auttaa hahmottamaan asioita ainutlaatuisella tavalla. Minulle astrologia on aina ollut menetelmä, tienviitta tai polku, ei koskaan itse päämäärä. En oikein jaksa innostua "astrologiaa astrologian vuoksi" harrastamisesta, vaikka ymmärrän että monelle nimenomaan itse astrologia on suuren intohimon kohde. Mielestäni on hurjan tärkeää seurata omaa intohimoaan. Jos astrologiset laskelmat ja tekniikat ovat se mikä sytyttää niin ettei malta mennä illalla nukkumaan ja joita tutkiessa unohtaa ajan kulun, niin antaa palaa! Tiedän kyllä mistä siinä on kysymys, koska astrologisen taipaleeni ensimmäiset vuoden olivat juuri tuollaisia. Kunnes se ei enää riittänyt. Aloin kysyä miksi? Mitä hyötyä tästä on? Millä tavalla tämä muuttaa minua ja elämääni käytännössä? Vai muuttaako mitenkään? Tekeekö astrologian harrastaminen minut paremmaksi ihmiseksi?

Jos astrologia todella on "Kuninkaiden tiede" ja tie oman itsensä ja elämänsä ymmärtämiseen ja sen myötä transformoitumiseen, niin eikö astrologian harjoittajien tulisi olla onnellisia ja hyviä ihmisiä? En ollut huomannut tällaista. Tunsin että astrologiaa harrastaessa olin jäänyt leikkimään tienviitan kanssa sen sijaan että olisin kulkenut sen osoittamaa polkua eteenpäin. Ehkäpä voisi ajatella, että silloin lopetin astrologian harrastamisen. Olen aina ollut ärsyttävän ehdoton aatteissani. Jos en ole onnistunut löytämään syvempää merkitystä jostakin asiasta, olen menettänyt kiinnostukseni siihen. Kyse ei ole niinkään siitä että olisin tehnyt tietoisen päätöksen, vaan siitä että liekki sammuu. En tunne vetoa asioita kohtaan, joiden en tunne vievän minua lähemmäs oman olemiseni ja elämäni ydintä. En tee kompromisseja. Puolinainen ei kelpaa.

Olen ollut myös huono toteuttamaan elämässäni mitään sellaista, johon minulla ei ole ollut sisäistä paloa. En ole pystynyt koskaan kovin pitkään jatkamaan ulkoapäin annettujen asioiden suorittamista. En ainakaan sairastumatta. Ehkäpä herkkä fysiikkani on ollut suuri lahja, sillä se on estänyt minua urautumasta ja uhrautumasta. Kaikki mitä olen elämässäni toteuttanut, on syntynyt melko spontaanista ja määrittelemättömästä sisäisestä tarpeesta, oli kyse sitten musiikista, opiskelemisesta, valkosuklaa-macadamiakeksien leipomisesta, astrologiasta tai kirjoittamisesta.

Aloitin ensimmäisen astrologiablogini kirjoittamisen helmikuussa 2009, mutta syystä tai toisesta se ei ottanut tulta alleen. Aikaani ja energiaani veivät lapset, opiskelu, asiakastyö ja Astro-TV. En ollut koskaan suunnitellut aloittavani uudestaan bloggaamista, mutta yhtäkkiä huomasinkin suoltavani astrologista tekstiä nettiin kuin mielipuoli. Auringonpimennys aktivoi Merkurius/Jupiter yhtymäni sekä 10. huoneeni. Myös Jupiter tekee tällä hetkellä ylenpalttista neliötä Merkuriukseeni, joten ei kai ole ihme että tässä ollaan. Paperille luonnosteltuna on ainakin 20 aihetta joista malttamattomasti haluan kirjoittaa, ja lisää tulee koko ajan. Esimerkiksi toissapäivänen Onnenpiste-kirjoitus vaatii ehdottomasti jatkoa, sillä en tilanpuutteen vuoksi käsitellyt (enkä tyhmyyttäni edes maininnut) sitä, että yöllä syntyneiden (Aurinko horisontin alapuolella) onnenpisteelle on myös oma laskukaavansa. Onneksi Facebookissa ja kommenteissa on ollut mahdollista vastailla kysymyksiin, täsmentää ja tarkentaa.

Tarkoituksenani oli kirjoitella lyhyesti henkilökohtaisella ja rennon humoristisella otteella astrologiasta ja muustakin itselleni tärkeästä, kuten jungilaisesta psykologiasta, unien tulkinnasta, luovuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mutta kuinkas kävikään. Opettaja-arkkityyppi minussa otti ohjat käsiinsä ja kerran aloitettuaan ei meinaa saada tarinaa katkeamaan (Merkurius/Jupiter). Tuttu juttu. Ja vaikka kuinka pitkästi kirjoittaa, aina jää paljon tärkeitä asioita, näkökulmia ja yksityiskohtia pois. Sitten pitää karsia ja hioa, muokata kuvia, tarkistaa pilkkuja, sanamuotoja ja ilmaisuja. Ja poistaa niitä omituisia välihuomautuksia, joiden epäilen aukeavan vain samantapaisella huumorintajulla ja ajatusmaailmalla varustetuille ihmisille. (Olen saanut toistuvasti kuulla että niitä ihmisiä ei ole kovin monta. Toivon hartaasti asian olevan toisin.) Lopputuloksena huomaan etten ole viikkoon tehnyt mitään muuta kuin istunut koneella. Saldona päänsärky, silmästä katkennut verisuoni ja äidin poissaolevuuteen tympääntyneet lapset. Joka päivä olen luvannut itselleni että menen pitkälle kävelylle, ja joka päivä blogin hinkkaaminen on saanut minut unohtamaan lupaukseni. Täytyy siis muistuttaa itseään alkuperäisestä ideasta ja hakea horjahtanut balanssi takaisin elämään.

Ja kun joku kysyy minulta lempiplaneettaani, en koskaan vastaa Jupiter.

24.5.2012

Oikea aika


Aamun ensimmäinen asiakas soitti ja oli turhautunut elämäntilanteeseensa. Kuten niin monet tällä hetkellä, hänkin oli tyytymätön asioihin, mutta kasvavasta paineesta huolimatta mikään ei tuntunut muuttuvan. Katsoin hänen karttaansa, ja ainoina isompina transiitteina olivat pari Saturnuksen kvinkunssia ja joukko Jupiterin pehmeitä kulmia. Selvä juttu. Sanoin että vielä ei ole muutoksen aika. Kvinkunssit, erityisesti Saturnukselta, tuppaavat olemaan kuin hiekkaa rattaissa. Hiertävä tai puristava tunne, kuin olisi puun ja kuoren välissä, eikä pysty tilannetta muuksi muuttamaan, ovat tämän kulman tyypillisimpiä tunnelmia. Tarkista asenteesi, jousta, hyväksy ja ole kärsivällinen - näitä sanoja kvinkunssitransiitit kuiskailevat korviimme. Väkisin vääntämällä silloin kun aika ei ole kypsä ei tilannetta viedä yhtään parempaan suuntaan. Vaikka senkin vaihtoehdon voi toki halutessaan valita.

Puhuin asiakkaani kanssa vielä jonkin aikaa, ja oli ihana huomata miten energia alkoi keventyä ja selvä helpotus kuului hänen äänestään. Suuri osa ongelmasta ratkesi sillä oivalluksella, että kaikki on nyt niin kuin pitääkin. Ei tarvitse väkisin vääntää ja pakottaa itseään toimimaan, kun ei millään tunnu siltä että pystyisi tai jaksaisi. Vielä ei ole oikea aika.

Aika on merkillinen asia. Sen lisäksi että sillä on määrä, sillä on myös laatu. Ja sen kulkukin on suhteellista, kysy vaikka keneltä joka on odottanut jotain malttamattomasti tai jolla ei ole ollut mitään tekemistä - aika matelee. Rakastetun läheisyydessä tai innostavassa harrastuksessa aika kiitää ohi - nytkö se jo meni? Tämä on havaittavissa myös astrologisten tulkintojen aikana. Tunti kiitää ohi huomaamatta. Lähes jokainen tulkintapöytäni ääreen istunut ihmettelee ajan päätyttyä, että näin nopeastiko se hujahti. Ja joskus myös toisin päin. Puhelintulkinnoissa yllätyn usein itsekin. Kun tulkinta virtaa ja tuntuu että on kiinni jossakin oleellisessa ja asiakas on mukana tässä energeettisessä vuorovaikutuksessa, aika venyy ja paisuu. Äskeisen tulkinnan jälkeen kurkistin kelloani. Puhelu kesti alle kuusi minuuttia. Luulin että olin puhunut ainakin kaksikymmentä. Aika on suhteellista. Se venyy ja paisuu kun olemme asian ytimessä, aidosti tärkeiden asioiden äärellä. Pienellä hetkellä voi olla iso sydän. Muutamaan minuuttiin voi mahtua paljon.

Astrologina työskentelen ajan kanssa. Tulkitsen ajan laatua, sillä syntymäkarttakin on pysäytetty hetki. Kerron ajoituksista ja kartoitan ajan teemoja. Ajalla on laatu, ja tiettynä hetkenä tapahtuu sen laadulle ominaisia asioita. Voimme etsiä oikeaa hetkeä (itsekin olisin halunnut paremman syntymäkartan tälle uudelle blogilleni, pikkumainen kun olen), voimme yrittää antaa uusille yrityksillemme mahdollisimman hyvät eväät tulevaisuutta varten. Voimme valita avioliiton solmimiselle sellaisen päivän, jonka energia vastaa mahdollisimman paljon sitä mitä liitolta toivomme, voimme suunnitella kirjanjulkistamistilaisuutta tai jalkaleikkausta ajankohtaan, joka takaisi mahdollisimman suuren menestyksen. Ja saman aikaisesti asioita vain tapahtuu, vauvoja syntyy, kirjoja julkaistaan, blogeja aloitetaan ja parisuhteita solmitaan - ihan sattumalta jonain tiettynä hetkenä. Ei, vaan aina oikeaan aikaan.


21.9.2010

Jupiterin ja Uranuksen yhtymä

Tästä on puhuttu paljon, tästä on kirjoitettu paljon, mutta Jupiterin ollessa kyseessä, paljonkaan ei ole koskaan liikaa.

Jupiter kohtaa Uranuksen eläinradalla aina noin 14 vuoden välein. Kesäkuussa 2010 Jupiter kohtasi Uranuksen oinaspisteellä, 0° Oinasta. Tämä astrologisesti merkittävä piste aloittaa eläinradan ja symboloi kaikkea uutta, alkuvoimaista, innovatiivista ja ennen kokematonta. Ja kahden omalla tavallaan vauhtiin ja vaarallisiin tilanteisiin liitettävän planeetan treffit tässä voimapisteessä on varmasti tuntenut jokainen, jolla on syntymäkartallaan tärkeitä tekijöitä johtavien merkkien* alkupään asteissa. Edellisen kerran tämä täsmälleen sama kuvio (= Uranus yhtymä Jupiter 0° Vaakaa) oli heinäkuussa 1969 eli juuri sinä päivänä, kun ihminen astui ensimmäistä kertaa kuun pinnalle!



Heinäkuussa 2010 sekä Uranus että Jupiter aloittivat perääntyvän liikkeen, ja nyt syyskuun puolella vallaton parivaljakko päätyikin takaisin Kalojen merkkiin. Aivan käsi kädessä ne eivät ole matkaansa taittaneet, koska kiertävät rataansa toisistaan poikkeavalla nopeudella. Mutta ennen kokonaan eri teille päätymistä ne kohtaavat vielä kaksi kertaa. Nimittäin juuri nyt ja tammikuun alussa 2011.

Ja mitä tämä sitten tarkoittaa?

Jupiter ja Uranus jakavat paljon yhteistä symboliikkaa, vaikka niiden luonteet toki ovat hyvin erilaisia. Molempiin liitetään muutokset, kasvu, oppiminen, eteenpäin meneminen, seikkailu ja vapaus sekä vanhojen rajojen ylittäminen, (Jupiterin tapauksessa laajentumalla yli rajojen, Uranuksen tapauksessa rikkomalla rajat). Planeettojen yhteistä pohjaa on ehkä helpompi mieltää niiden hallitsemien tähtimerkkien avulla: Jupiterin hallitsema Jousimies ja Uranuksen oma merkki Vesimies ovat molemmat aktiivisia, muutoshakuisia, tulevaisuuteen suuntautuneita sekä riippumattomuutta ja vapautta hakevia merkkejä.

Tämä Jupiter-Uranus yhtymä kertoo ajasta, jossa sekä kollektiivisesti että henkilökohtaisella tasolla ilmassa on uusia aloituksia, läpimurtoja, irtiottoja, vanhojen arvojen ja uskomusten kyseenalaistamista, uutta tietoa, vallankumouksellisuutta ja epäsovinnaisuutta. Mutta ennen kun innostumme liikaa tästä dynaamisesta ja energisestä kuviosta, täytyy muistaa, että ilonpilaajan maineessa kulkeva Saturnus on vastapäätä Jupiteria ja Uranusta, ja vielä hillitsevässä, siloittelevassa ja kompromissihakuisessa Vaa'assa. Eli kovin vallattomaksi meno tuskin yltyy, kun poliisi valvoo vieressä. Näin vertauskuvallisesti ilmaistuna.

Yksilötasolla Uranuksen ja Jupiterin osuminen syntymäkartan tärkeisiin kohtiin voi siis tarkoittaa reippaita otteita, uusia kuvioita, nopeita liikkeitä, äkillisiä käänteitä, salamaoivalluksia, radikaalia pyrkimystä vapautumiseen, yllättäviä onnenpotkuja, suunnan muutoksia, äkillisiä tapahtumia ja puhtaalta pöydältä aloittamista liittyen siihen elämänalueeseen, mihin viittaaviin tekijöihin Uranus ja Jupiter ovat nyt kosketuksissa syntymäkartalla. Esimerkiksi niiden ollessa vahvoissa kontakteissa Kuuhun, Venukseen, tai kodin huoneeseen (4.h) liittyvät edellä mainitut asiat ihmissuhteisiin, perheeseen, kotiin ja tunne-elämään.

Erityisen ajankohtaista ja merkittävää tämä on juuri nyt, kun torstaina 23.9. puolenpäivän aikaan täysikuu on yhtymässä tähän planeettapariin, ja lähes minuutilleen samassa asteessa, missä Jupiter ja Uranus olivat ensimmäisessä kohtaamisessaan kesäkuussa, eli oinaspisteellä 0° Oinasta.


*Johtavat merkit: Oinas, Rapu, Vaaka ja Kauris