Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämäntaito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elämäntaito. Näytä kaikki tekstit

4.8.2015

Siunattu suru (Saturnus neliö Venus/Jupiter)

Jupiter on tänään yhtymässä Venukseen Leijonassa ja sen pohjalta aikaa tulkittaessa ilon pitäisi olla nyt ylimmillään. Näkyvää, prameaa, ylenpalttista, paistattelevaa, kuninkaallista... Olen kuitenkin huomannut, että monelle tämä aika - erityisesti viime päivät - on tuntunut käsittämättömänä väsymyksenä, motivaation puutteena ja alakuloisuutena. Surua ilmassa. Huikea määrä yhtä aikaa perääntyviä taivaankappaleita on nostanut pintaan vanhoja asioita, kesken jääneitä juttuja ja sekä perittyjä että karmallisia latauksia, joista tietoisella mielellä ei todennäköisesti ole mitään käsitystä. Erityisesti tässä ajassa huomio kiinnittyy Saturnukseen. Se on juuri oikaissut suuntansa keväällä alkaneen perääntymisjaksonsa jälkeen ja on päättelemässä noin 2,5 vuoden matkaansa intensiivisessä ja puhdistavassa Skorpionin merkissä. Saturnuksen neliö Skorpionista Jupiter/Venus yhtymälle Leijonassa on ihanan armoton, kuin kristallisäde joka kohdistaa polttopisteensä juuri siihen pimeimpään ja hävettävimpään sisimpämme kolkkaan. Ajan energia vetää monet meistä nyt rajoitustemme ja pelkojemme äärelle oikein isomman kautta. Miksi? Jotta voisimme elää ja kokea sen kaiken ja olla aitoja, ehyitä ja kokonaisia ihmisiä.

Jos kysyt "koska tämä loppuu?" tai "milloin koittavat paremmat ajat?" et ole vielä ymmärtänyt sitä mikä siunaus Saturnus on, et sitä miten jokainen tunne on olemassa siksi, jotta kokisimme sen, ei siksi että juoksisimme sitä pakoon tai "puhdistaisimme" sen. Tämä on loistava hetki pysähtyä, olla rehellisesti sitä mitä on ja pysyä läsnäolevana kaiken sen kanssa, mikä tässä hetkessä on todellista. Emme ole täällä tavoittelemassa jotain mielikuvaa siitä "mitä pitäisi olla" vaan kokemassa täydesti sitä "mikä on". Hyväksyen, tarkastellen, uteliaana... ja ellei vielä nyt, ehkä jonain päivänä, täynnä kiitollisuutta.

Puhuin eilen illalla englantilaisen parantajaystäväni kanssa masennuksesta. Kerroin omista kokemuksistani (okei, Jupiter on parhaillaan oppositiossa Merkuriukseeni ja sanoin että "tiedän siitä kaiken") ja siitä miten menetin sille isäni ensimmäisen elinvuoteni aikana, siitä miten masennus kaikissa sen eri muodoissaan on kutonut syviä sävyjä elämäni kudelmaan, kerta toisensa jälkeen. Hän sanoi, että se on tehnyt minusta vahvemman. Vastasin siihen ei. Se on tehnyt minusta ihmisen.

"It made me human. It made me deeper. And compassionate. And real."



Tila surulle

Surusi ei sano: "Ole kiltti ja paranna minut tai vapaudu minusta". Se ei sano: "Ole kiltti ja hankkiudu minusta eroon, turruta itsesi minulle, teeskentele etten ole täällä." Se ei todellakaan sano: "Ole kiltti ja valaistu, jotta voin kadota!"

Suru ei tule rankaisemaan sinua tai paljastamaan sinulle mikä "henkinen epäonnistuja" oletkaan. Suru ei ole merkki siitä että olet kehittymätön ja kaukana parantumisesta, heräämisestä, valaistumisesta tai rauhasta. Surun läsnäolo ei ole merkki siitä että olet tehnyt jotain väärin.
Suru vain kuiskaa: "Saanko tulla sisään? Olen väsynyt, kaipaan lepoa."
Ja sinä vastaat: "Mutta suru, en tiedä miten osaisin päästää sinut sisään."
Ja suru vastaa: "Ei haittaa, ei sinun tarvitse tietää. Minä olen jo täällä."
Ja silloin me kumarramme surulle, me tunnistamme miten sen saapuminen on jo hyväksytty, miten meissä on riittävästi tilaa surulle, miten emme ole "surullinen tapaus", emme surun saastuttamia vaan tila surulle, sen huone, sen koti, sen pelastus, sen rakastava syleily: ei niin että se olisi päämäärä, vaan niin kuin se olisi meidän luontomme - tietoisuus itse, joka on jo ennestään vapaa.

Älä paranna itseäsi surusta, anna surun parantaa sinut. Anna sen näyttää tietä kun olet unohtanut. Anna sen paljastaa rakkauden mysteerit. Anna sen muistuttaa sinua mittaamattoman laajasta sydämestäsi, siitä ettet suostu leikkaamaan pois mitään osaa muinaisesta itsestäsi.

Anna surun auttaa sinua muistamaan se suurempi Onnellisuus jota tanssit kun olit nuori.

(Jeff Foster)

Room for Sadness

Your sadness doesn’t say, “Please fix me, heal me, or release me”. It doesn’t say, “Please get rid of me, numb yourself to me, pretend I’m not here”. It certainly doesn’t say, “Please get enlightened so I can die!”.

Sadness does not come to punish you, or reveal to you what a ‘spiritual failure’ you are. Sadness is not a sign that you are unevolved or far from healing, awakening, enlightenment, peace.
The presence of sadness is not an indication that you’ve done something wrong.
Sadness only whispers, “May I come in? I am tired, I long for rest”.
And you reply, “But sadness, I don’t know how to allow you in!”
And sadness replies, “It’s okay. You don’t need to know. I’m already in”.
And we bow to sadness then, we recognise how it’s already allowed in, how there’s enough room in us for sadness, how we are not ‘the sad one’, not contained within sadness, but the room for sadness, its space, its home, its salvation, its loving embrace; not as a goal, but as our nature – consciousness itself, already free.

Don’t heal yourself from sadness; let sadness heal you. Let it show you the way when you have forgotten. Let it reveal to you the mysteries of love. Let it remind you of your vast heart, your refusal to split off from any part of your ancient Self.

Let sadness help you remember that bigger Happiness you danced when you were young.

(Jeff Foster)

28.4.2015

Luovuus, jazzsoolon soittamisen salaisuus ja sata muuta asiaa

Sydämessä on pitkän aikaa kytenyt syvä ja vilpitön halu alkaa kirjoittaa tänne sivustolle enemmän ja useammin. Varsinkin kun olen systemaattisesti sulkenut ja lopettanut kaikki muut blogini, tarve kirjoittaa ja jakaa ajatuksia, kokemuksia ja tunnelmia on suuri. Mutta, mutta... huomaan törmääväni blokkiin. Voisin perustella itselleni (kenellekään muulle ei tarvitse) että en ehdi (opiskelu, yrityksen pyörittäminen, vastaanotto, kotityöt yms.) tai en pysty (silmäleikkaus, yhteinen tietokone tyttären kanssa yms.) tai jotain muuta uskottavan tuntuista, mutta tiedän että kysymys ei pohjimmiltaan ole niistä asioista. 

Näin Kuun kulkiessa Neitsyessä (päivän energia) on hyvä miettiä työhön, arkeen, rutiineihin, itsekritiikkiin, tottumuksiin ja asioiden järjestelyyn liittyviä seikkoja. Voisin toki perustella asiaa silläkin, että hyvänen aika, blogiinhan päivittyy kerran päivässä huolella laadittu, työllä ja vaivalla kirjoitettu ajankuva! Minähän sen kirjoitan, eikä se mistään tyhjästä ilmesty (niin kuin joskus toivoisin...), eli samalla kun mietin kirjoitusblokkia, pohdiskelen vaadinko itseltäni liikaa kun pitäisi kirjoitella artikkeleitakin vielä. Mutta siitäkään ei ole kysymys. Sillä minulla on tarve kirjoittaa ja tarve jakaa, ja päivä päivältä pidentyvä lista aiheista joista haluan kirjoittaa kasvaa, joten kysymys on todellakin siitä että haluan, eikä siitä että vaatisin itseltäni jotain mitä "pitää".


Ongelmani kautta aikojen on ollut se, että kun rima on liian korkealla, moni hyvä juttu jää tekemättä. Jos odotan että kaikki mitä julkaisen täällä blogissa on laadukasta artikkelitasoa ja kelpaisi julkaistavaksi lehdessä, tulee niitä artikkeleita kirjoitettua aika vähän. Tulee mieleen teini-ikäni pienessä merimiesten ja jatsimusiikin täyttämässä satamakaupungissa, kun olin vuosia Big Bandin pianistina. Ja kuten varmaan tiedätte, Big Bandissä soitetaan jatsia, johon kuuluu oleellisena osana improvisointi. Hoidin peruskompin kunnialla kera basistin, kitaristin ja lyömäsoittajan, ja myös nuoteista soittaminen sujui mallikkaasti. Mutta kun piti soittaa soolo, jähmetyin.

Sain silloin eräältä bändin jäseneltä ikimuistoisen ja viisaan opetuksen. Hän sanoi että en ikinä tule hyväksi jazzpianistiksi, jos en uskalla päästää irti kontrollista. Okei, hän ei sanonut ihan noin, mutta tuota se tarkoitti. Tarkka lainaus kuului: "Et koskaan opi soittamaan hyviä sooloja jos et uskalla soittaa paskaa. Vain paskaa soittamalla voi oppia." Niinhän se on kaiken luomisen ja tekemisen kanssa. Ensin pitää uskaltaa luoda paskaa. Sieltä lannoitteen seasta versoaa uusi kasvu, ja vain siltä pohjalta voi oppia. Ja sen muhevan aineksen seasta voi toisinaan löytää jotain todella hienoa ja arvokasta, jota ei olisi koskaan tullut saaneeksi aikaan, jos ei olisi vain heittänyt aivoja narikkaan ja sisäistä kriitikkoa ulos ikkunasta ja tarttunut talikkoon.

Joitakin vuosia sitten eräässä rakkaassa blogissani annoin itselleni haasteen. Lupasin kirjoittaa ja julkaista yhden kuukauden ajan joka päivä jonkin tekstin kuvineen. Monena iltana, juuri ennen vuorokauden vaihtumista, väsäsin velvollisuudentunteesta itselleni antamaani lupausta kohtaan jonkin kirjoituksen. Ja sen kuukauden aikana syntyi moni parhaista oivalluksistani ja antoisimmista teksteistäni ikinä. Opin siinä sen, mikä monelle luovan työn tekijälle on itsestäänselvyys. Työ syntyy tekemällä. Kun iskee kiinni hommaan ja alkaa tehdä jotain, se toisinaan imaisee mukanaan ja kuljettaa jonnekin, mitä ei etukäteen olisi osannut arvata. Kuten nyt tämä. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä olen kirjoittamassa ennen kuin aloin nähdä mihin tämä teksti on minua viemässä. Opin silloin kirjoitushaasteeni myötä sen, että jos haluat luoda jotain, ei kannata odottaa inspiraatiota tai sitä että olosuhteet tai oma sisäinen tila ovat ihanteelliset. Sitä ihmettä saa odottaa aika kauan.


Loppujen lopuksi, kysymys on siitä että suostuu asettumaan kanavaksi jollekin, joka ei ole lähtöisin sinusta, vaikka se tuleekin sinun kauttasi.

Julia Cameron taisi sanoa kirjassaan Tie Luovuuteen jotain sen suuntaista, että oman luovan lähteensä/jumalallisensa/korkeamman itsensä kanssa voi tehdä diilin, että "minä vastaan työn määrästä (esimerkiksi siitä että tietty määrä sivuja tulee täyteen kirjaimia) ja sinä vastaat työn laadusta". Tuo ajatus on aina puhutellut minua syvästi.

Nyt muuten muistan mistä minun piti tämä juttu kirjoittaa. Luin ihanan Jennyn "Vastaisku ankeudelle" blogista hyvin ajankohtaisen ja tärkeän kirjoituksen "Hei mikset sä tullutkaan?", ja oli tarkoitus ottaa osaa aiheeseen. Samalla piti muistutella että ensi maanantaina olisi tarkoitus pitää pitkästä aikaa Täydenkuun näkijäilta (ma 4.5.15 klo 18-20, Helsinki) ja siinä missä kaikki aiemmat illat ovat olleet loppuunmyytyjä ja ollaan vietetty ihanat virittymiset, meditaatiot, deekshat ja kanavoinnit lähes kahdenkymmenen ihmisen voimin, tähän tulevaan iltaan on vain kourallinen ilmoittautuneita. Heitäpä sähköpostilla (yhteys@kirsihallaseppala.fi) jos haluat mukaan. Kerron iltojen sisällöstä enemmän viime syksyisessä kirjoituksessani: Täydenkuun näkijäillat

Täydenkuun iltaa odotellessa: “Remember, there is a creative energy that wants to express itself through you.” (Julia Cameron)

19.3.2015

Vapaus edellyttää luopumista


Olemme tällä hetkellä keskellä merkittävintä ja intensiivisintä astrologista aikajaksoa naismuistiin. Tänään kevätpäiväntasauksena (20.3.) superkuuksikin kutsuttu uusikuu syntyy Kaloissa, koko eläinradan viimeisellä asteella, sen lisäksi meillä on täydellinen auringonpimennys ja vain pari päivää siitä, kun radikaalin muutoksen, vallankumouksen ja transformaation parivaljakko Uranus ja Pluto ovat kohdanneet tällä erää viimeistä kertaa kolme vuotta kestäneessä kädenvääntökuviossaan. Ymmärtänette vähemmästäkin: ajassa jylläävät intensiiviset energiat! Ei tarvitse olla erityisherkkä tunteakseen poikkeuksellisen aktivoivat energiat ja huomatakseen että ajassa on jotain kovin stimuloivaa. Moni kokee olevansa nyt hieman ylikierroksilla, ja mitä herkemmästä ihmisestä on kysymys, sitä virittyneempään tilaan ajan energiat voivat lietsoa.

Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys irti päästämisestä. Kliseinen sanapari tarkoittaa meille jokaiselle vähän eri asioita, mutta vaikka se kuulostaakin yksinkertaiselta, siinä on jotain hyvin syvää, oleellisen tärkeää ja ajankohtaista meidän jokaisen elämässä. Anteeksi antamisen ja luopumiset teemat ovat nyt vahvasti pinnalla. Kun olemme rakentaneet elämämme lukemattomien tulkintojen ja ajatusmallien varaan - ajatusten, joita pidämme totuutena - olemme saattaneet asettaa onnemme ja hyvinvointimme muiden ihmisten vastuulle. Suurin osa meistä ajattelee, että "totta kai kannan vastuun omasta onnestani", mutta hieman pintaa raaputtamalla alta löytyykin uskomus, että se jokin mitä äiti, isä, sisko, veli, ex-puoliso, lapsi, isosetä, eno tai entinen työnantaja teki meille, on syynä siihen miksi jokin elämässämme ei ole niin hyvin kuin haluaisimme. Tästä on nyt kysymys, kun puhun luopumisesta. Mikäli kannamme jossakin osassa itseämme uskomusta, että jokin mitä elämme todeksi tällä hetkellä on jonkun syytä tai että joku on meille jotain velkaa ja vaadimme hyvitystä, olemme jumissa itse luomassamme vankilasta.

Ajan energiat mahdollistavat nyt paremmin kuin koskaan vapautumisen, mutta jotta pääsisimme vapaiksi, täytyy meidän ensin luopua. Anteeksi antamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että näemme asiat toisin. Se ei ole mikään väkisin hampaat irvessä tehtävä henkinen harjoitus ("annan nyt sinulle anteeksi, koska se on minulle hyväksi ja henkisesti katsottuna oikea ratkaisu tässä tilanteessa"), vaan energiatasolla tuntuva muutos, joka tapahtuu itsestään, kun näemme että oikeasti ei ole mitään anteeksi annettavaa. Irti päästäminen siitä, että se miten näemme tapahtuneen ja miten olemme sen (ja meitä väärin kohdelleen ihmisen motiivit) tulkinneet, eivät välttämättä ole se korkein totuus asioista. Jos et pysty antamaan anteeksi jotain tapahtunutta, älä edes yritä. Kun on anteeksi annon aika, se tapahtuu näkökulman muutoksen ja tietoisuuden laajenemisen myötä. 

23.10.2014

Hurraa huuto pimennyksille!

Olemme eläneet viime viikot pimennysten aikaa, ja samaan soppaan on mahtunut myös pitkään pohjakuviona kyntänyt Uranus-Pluto neliö sekä Skorpioni-Vaaka linjalla perääntynyt Merkurius. Pimennysten ajoitukset ovat olleet kuunpimennys 8.10.14 Oinaassa 15º05' ja sen kumppanina auringonpimennys 24.10.14 Skorpionissa  0º24'. Sen sijaan että keskittyisin avaamaan sen enempää näiden taivaallisten tapahtumien symboloimia tunnelmia ajassa, haluan kirjoittaa jostakin, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään. Ajanlaatua tulkitsen postilistalaisilleni huomenna ilmestyvässä ystäväpostikirjeessä. Voit liittyä postilistalleni turvallisesti ja maksuttomasti täällä: http://kirsihallaseppala.fi/ystavapostilista/ Postilista on syntynyt halusta hemmotella teitä työstäni aidosti kiinnostuneita ihania ihmisiä, ja se on siis ilmainen palvelu kaikille, jotka haluavat saada minulta kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen, joka sisältää kuvauksen kuukauden energioista ja ajanlaadusta, sekä erilaisia etuja, jotka ovat tarjolla vain rekisteröityneille ystäväpostilistalaisille.

Ja sitten asiaan. Kuten moni teistä tietääkin, olen käynyt läpi reilun vuoden mittaista henkilökohtaista transformaatioprosessia, jolla on ollut suuret vaikutukset myös siihen mitä, miten ja miksi teen työtäni. Vaikka olen edelleen täysipäiväisesti toimiva ammattiastrologi, se mitä tulkinnoissa tapahtuu on muuttunut suuresti. Tiedättehän, että astrologia on kieli. Jos olette olleet tekemisissä astrologiaa harjoittavien ihmisten kanssa, tiedätte myös, että astrologian kieltä tuntevat myös mielellään puhuvat sitä. Esimerkiksi tähän tapaan: "Niin koska mulla on nyt tää Uranus DC:llä ja progekuu meni just kolmoseen, niin jotenkin tuntuu että kauheesti tapahtuu... Ja kun mulla on se Mars-Pluto yhtymä nataalilla seiskassa, niin ymmärrät varmaan..." Kuulostaako tutulta? Aivan täysin ymmärrettävä ja valtavasti informaatiota sisältävä lause astrologiaa puhuvalle, mutta kieltä tuntematon ei ymmärrä sanaakaan. Maallikoille astrologisia tulkintoja tekevät eivät tietenkään puhu näin asiakkaalle (eiväthän?!), vaan avaavat symboleja suomeksi. Astrologista riippuen joku käyttää enemmän, joku vähemmän termistöä, joku ehkä vain heittää Uranuksen (=äkkimuutokset, irtiotot, uudistuminen) sinne ja Jupiterin (=kasvu, laajentuminen, runsaus) tänne muun puheen sekaan.

Yksi tulkinnoissani tapahtuneista muutoksista on ollut se, että en käytä enää astrologista sanastoa lainkaan. Paitsi silloin, jos kyseessä on astrologian harrastaja joka niin toivoo, koska haluaa tietää mistä kuviosta vedin tulkinnalliset johtopäätökset. Tai siis, näin toimin vielä hetki sitten, vaan en enää... Asiaan on kolme syytä. Ensimmäinen on se, että en pidä astrologisesta puheesta. Liian usein kyseessä on kätevä keino irrottaa itsensä aidoista tunteista kääntämällä kokemuksensa kliinisen ja analyyttisen symbolikielen muotoon. Toinen syy astrokielen välttämiseen asiakastilanteissa on se, että suuri osa tulkinnastani tulee selvännäköisesti asiakkaan ja ajan energiaa lukemalla (toki kaikki sama on nähtävissä myös astrologisella kartalla, mutta niiden kaivaminen ja asioiden yhdistäminen tulkintaan hidastaisi ja tukkisi tulkintaprosessia, joka on välillä melkoista tykitystä). Kolmas syy on asia, joka tuon viime kuunpimennyksen aikaan kirkastui minulle ennenkokemattomalla tavalla: jos tulkinnassa on astrologiaan perehtynyt henkilö, jonka maailmankatsomus on hyvin erilainen kuin omani, hän pahimmillaan vetää käyttämistäni astrologisista termeistä omat johtopäätöksensä, eikä ole enää vastaanottavainen sille mitä minä siitä kerron.

Otetaan esimerkiksi vaikka kuunpimennys. Voisi kuvitella, että kyseessä on itsessään aivan neutraali sana. Astrologisesti puhuen kuunpimennys voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Pimennyksillä on vanhastaan, traditionaalisen astrologian mukaan melko kolkko maine. Mutta emme elä enää keskiajalla, ja siinä missä Saturnus ei enää tarkoita viikatemiestä ja katovuotta, on pimennyksilläkin laajempi, moniulotteisempi ja syvempi merkitys kuin silloin, kun suoneniskentä ja iilimadot olivat lääketieteen kuuminta hottia.

Aikoinaan, satoja vuosia sitten, auringon- ja kuunpimennykset ovat olleet pelottava ilmiö, koska taivaallinen valo on tullut mystisesti nielaistuksi, eikä syytä ole osattu selittää. Pimennyksethän tapahtuvat aina joko uudenkuun tai täydenkuun aikaan. Jo pelkästään uudella- ja täydelläkuulla on ollut pelottava vaikutus - uusikuu pimensi ilman sähköä eläneen ihmiskunnan elinympäristön ja täysikuu valaisi kaiken pahaenteisen kelmeällä valollaan. Pohjimmiltaan pimennys ei ole muuta kuin poikkeuksellisen intensiivinen uusi- tai täysikuu. Näin ollen tulkinnan pohjana voi käyttää näihin kuunvaiheisiin pohjautuvaa symboliikkaa potenssiin 10. On myös muistettava, että jokainen pimennys on luonteeltaa erilainen, riippuen siitä millaisia muita kuvioita on aktiivisena ajassa, sekä siitä mihin Saros-perheeseen pimennys kuuluu. On vielä muistettava sekin, että kaikki pimennykset eivät ole merkittäviä kaikille. Pimennyksen merkitys yksilön elämässä riippuu kaikkein eniten siitä, mihin se sijoittuu suhteessa henkilön omaan syntymäkarttaan, sekä siitä millaisessa tietoisuuden tilassa hän elämäänsä elää.

Näin ollen sana "kuunpimennys" ei itsessään tarkoita vielä mitään (paitsi tuota taivaallista ilmiötä, jossa maan varjo pimentää kuun), koska sen seikkaperäinen tulkinta riippuu niin monista eri asioista. Itselleni pimennykset ovat inspiroiva, puoleensavetävä ja aktivoiva ilmiö. Olen huomannut että ne liittyvät usein aloituksiin tai lopetuksiin. Jotain käynnistetään tai sammutetaan, avataan tai suljetaan. Astrologisesti omalle kartalle kopsahtaessa pimennyksellä on taipumus alleviivata sitä asiaa tai elämänaluetta, johon pimennys syntymäkartalla osuu. Riippuen tilanteesta, esiin voi vyöryä vuosia maton alle lakaistut möröt, kaappeihin kätketyt luurangot ja pitkään laiminlyödyt tilanteet. Jos jokin on jäänyt menneisyydessä kesken, tai jotain ei ole haluttu kohdata, pimennysaika on omiaan nostamaan nämä asiat eteen. No mitä ajattelette? Onko se hyvä vai paha?

Mielestäni se riippuu elämänasenteesta ja suhtautumisesta omaan henkilökohtaiseen kasvuun. Moni kokee ajatuksen pimennyksestä innostavana ja uutta toivoa luovana, jännittävänäkin. Sehän korostaa sitä elämänaluetta minkä aktivoi ja kuvaa muutoksen tarpeellisuutta sekä mahdollisuutta. Mutta mikäli haluat pitää luurangot kiltisti rivissä kaapissa ja jatkaa mätäpaiseen kätkemistä laastarin alle, niin silloin se voi olla katastrofi. Oma valinta. Sinut voidaan laittaa vastatusten epämiellyttäviä tunteita herättävien asioiden kanssa, koska todellisuuden kieltämisen tilassa ei vain ole mahdollista elää loputtomiin. (Onneksi!) On myös tärkeä muistaa, että mikään pimennys tai transiitti ei saa mitään tapahtumaan kenenkään elämässä, ne vain kuvaavat sitä mikä jo on. Eli vaikka pimennysaikana saattaa sattua yllätyksiä, niiden juuret ovat syvällä menneisyydessä, ja asia itsessään on jo läsnä elämässäsi. On ollut jo pitkään. Echart Tollea lainatakseni:
"Life will give you whatever experience is most helpful for the evolution of your consciousness. How do you know this is the experience you need? Because this is the experience you are having at the moment."
"Some changes look negative on the surface but you will soon realize that space is being created in your life for something new to emerge."
"Whatever the present moment contains, accept it as if you had chosen it. Always work with it, not against it."
Oma käsitykseni pimennyksistä on se, että ne ovat aina mahdollisuus! Jos haluat todella ymmärtää itseäsi, saada suuria oivalluksia, puhdistaa vanhaa kuonaa, luopua keinotekoisesti ylläpidetystä tilanteesta tai kasvaa ihmisenä, pimennykset voivat olla juuri se aika kun läpimurto tapahtuu. Saatat saada upean tilaisuuden kohdata pelkosi. Saatat päästä kasvotusten oman itsepetoksesi kanssa. Saatat saada sysäyksen muutokseen, joka kääntää elämäsi suunnan oikeille raiteille. Kukapa ei haluaisi elää rehellistä, autenttista ja pelotonta elämää? Pimennykset ovat matkalippu siihen suuntaan.

Itse olen näiden kahden pimennyksen aikana saanut kätellä vanhoja pelkojani. Joku yrittää tehdä haittaa, selän takana panettelua ja vireille pantuja vihamielisiä asioita on paljastunut suureksi hämmästyksekseni. Tämä on itselleni ihan uusi juttu elämässä. En ymmärrä miten ketään kiinnostaa tai miten kukaan jaksaa vaivautua, mutta tunnemuistissa inkvisiittorin rovion lieskat nuolevat pohkeita, niin kuin ennen vanhaan. Jotain mitä joskus pelkäsin sanomattoman paljon aktivoidaan, katsotaan missä nyt seison tämän asian suhteen. Riittääkö että on puhtaita jauhoja pussissa, vai voittavatko väärät valat. Se jää nähtäväksi. Ensin olin tyrmistynyt, sitten olin järkyttynyt, sitten vähän vapisutti, sitten alkoi huvittaa ja nyt sanon että no jopas oli. Kaikenlaista. Kiitos.

Joten tässä hienoisessa jälkitutinassa ja huterassa, joskin sisäisesti lempeän levollisessa olossa sanon vieläkin, että pimennykset ovat yksi upeimpia kasvun mahdollisuuksia, mitä astrologinen symboliikka voi kuvata. Ne aktivoivat, nostavat esiin, toimivat katalysaattoreina, vapauttavat, innostavat, kuohuttavat, sytyttävät, käynnistävät merkittäviä sisäisiä tai ulkoisia prosesseja ja tekevät sinusta enemmän sen kuka olet ja antavat mahdollisuuden muuttaa elämääsi sellaiseksi, mikä sinulle kuuluu.

Joten hurraa huuto pimennyksille! Nuo voimassaan väkevät, kaiken näkevät. Älkää yrittäkö vältellä niitä, älkää toivoko "pääsevänne vähällä", toivokaa pimennysten lahjaa ja rohkeutta sekä viisautta niiden kohtaamiseen, Pimennykset ovat parhaimmillaan tulikaste, vihkimys ja siunaus. Älkää menkö luokittelemaan asioita tietoisen mielenne rajallisen käsityskyvyn mukaan hyviksi ja huonoiksi. Älkää antako pelkonne sanella teille mikä on toivottavaa ja mikä ei. Pimennykset on tehty elettäväksi ja ne ovat parhaimmillaan uuden alku, voitokas fanfaari, joka kajahtaa kun kuljet pois päin vanhoista rajoituksista. Pimennysaika on tietoisuuden laajentumisen lahja sille joka sen osaa ottaa vastaan, ja suuri siunaus sille, joka osaa olla siitä kiitollinen.

13.7.2014

Jumalan sormi silmässä - miten elää sietämätöntä elämää?

Elämme voimakkaita aikoja. Monet ihmiset tuntuvat olevan ratkaisujen edessä, vaikka eivät välttämättä tiedosta, että puristava olo, paine, ahdistus ja kummallinen tyhjyyden tunne ovat merkkejä siitä, että muutos on edessä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka keskittävät viimeiset voimansa hakeakseen vastauksia ja helpotusta sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseensa. Harvakseltaan vastaan tulee myös heitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ulkopuolisesta yllättävältä (jopa järjettömältä) tuntuvaa luopumisprosessia, suunnanvaihdosta, irtiottoa ja täyskäännöstä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos mielemme ei kuvittelisi tietävänsä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla. Jos mieli on määritellyt, että työn, ihmissuhteen tai elämämme ylipäätään tulisi olla tietynlaista ja edetä tietyllä tavalla, kaikki siitä poikkeava tuntuu epäonnistumiselta. Kuten vanha viisaus kuuluu, kärsimystä eivät aiheuta itse asiat, vaan käsityksemme niistä. Itse koen tämän ajan tärkeimmän tarkoituksen olevan mielemme tyhjentämisen tietyistä ennakko-odotuksista, määritelmistä ja tulevaisuutta ja meinneisyyttä koskevista mielikuvistamme.

Jumalan sormi eli YOD syntymäkartalla

Omassa elämässäni olen elänyt merkillistä aikaa. Syntymäkartallani komeilee kimurantti ja vähintäänkin haasteellinen YOD eli "Jumalan sormi" -kuvio, jonka muodostavat kaksi kvinkunssia ja kuvion kantana oleva sekstiili. Kaikista leijoista ja kultaisista kolmioista sun muista "herkuista" huolimatta, koen tämän YODin luoneen varjonsa koko elämääni syntymästäni lähtien ja ohjanneen sekä rajoittaneen mahdollisuuksiani valtavasti. (Pakko tarkentaa, etten suinkaan ajattele minkään kartallani olevan tekijän aiheuttaneen mitään. Syntymäkartan aspektit eivät tee elämästäni sitä eivätkä tätä, ne vain peilaavat sitä mikä on. Kyseinen jumalan sormikin on siis vain symboli sille, mikä minussa ohjaa, säätelee ja rajoittaa elämääni - kuvion kärjessä on nimittäin Saturnus 10.h huoneessa.)


Aloin kirjoittaa tätä tekstiä mielessäni halu kertoa kvinkunsseista. Kvinkunssi on astrologisella kartalla oleva aspekti - kontakti kahden tekijän välillä, jotka ovat 150 asteen päässä toisistaan. Laadultaan kvinkunssi on perusaspekteista mystisin, moniulotteisin, vaikeaselkoisin ja hienovaraisin. Se on luonteeltaan hyvin alitajuinen, karmallinen ja hiertävä. Kun kvinkunssit sävyttävät ajankuvaa (transiiteissa ja progressioissa), olemme usein tilanteessa, jolle emme syystä tai toisesta voi mitään. Käytän usein sanoja "kiikkulauta", "ambivalenssi" tai "puun ja kuoren välissä", puhuessani kvinkunssi-ajasta. Kvinkunssi vie meidät vastatusten asioiden kanssa, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja hyväksyä. Käytännössä tämä usein tarkoittaa sitä, että olemme tilanteessa, jossa ei tunnu olevan hyvää ratkaisua, ja epämukavuutta täytyy vain sietää. Suo siellä, vetelä täällä.

Syntymäkartalla voimakkaat kvinkunssit näyttäytyvät usein niin, että elämässä toistuu tietty epäonnistumisen tai menettämisen teema. Olet juuri saavuttamaisillasi jotain, kun se yllättäen otetaankin pois. Omassa elämässäni tämä "matto jalkojen alta" -tematiikka on enemmän kuin tuttu, yleensä terveydellisistä syistä johtuen (syntymäkartan kvinkunssin laatu: sen planeetat, merkit ja huoneet kertovat tarkemmin mistä kenenkin kohdalla on kyse). On hyvä muistaa, että erityisesti kvinkunssien kohdalla sillä on suuri merkitys onko kyseessä avautuva vai sulkeutuva kvinkunssi. Avautuvassa on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun taas sulkeutuva näyttäytyy usein ns. "kiinteänä pisteenä" sielun suunnitelmassa, eli karmallisena olosuhteena, johon ei itsessään pysty paljoa vaikuttamaan.

Miten kohdata kvinkunssien edustamaa karmaa?

Kvinkunssit ovat epämukavia. Oli kyseessä sitten syntymäkartan tai ajankuvan kvinkunssit, ne laittavat meidät kasvotusten asioiden kanssa, jotka on pakko kohdata. Koska kvinkunssit kuvaavat asioita joiden juuret ovat niin syvällä ja niin kaukana, että meidän on äärettömän vaikea ymmärtää älyllisesti mistä on kysymys ja miksi. Siksi analysointi on turha (ja turhauttava) lähestymistapa kvinkunssien kanssa elämiseen. Kun kohtaamme jotain latautunutta karmallista materiaalia (jota kvinkunssit siis edustavat) yleisimmät reaktiot ovat "miksi?!" ("miksi minä" ja varsinkin "miksi aina minä?") sekä "epäreilua!". Monen sisimmästä kumpuaa tuskainen vastalause, sillä tilanteessa näyttää toteutuvan huutava vääryys. Näistä tunteista käsin on helppo lähteä syyttelemisen, katkeruuden, kaunan ja vihan polulle. Kvinkunssit voivat ilmentyä raha-asioissa - käsittämättöminä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvina menetyksinä tai asioina jotka eivät vain järjesty. Ne voivat ilmetä ihmissuhteissa, petetyksi tai jätetyksi tulemisena, hyväksikäyttönä tai jonain muuna asiana, joka tuntuu menevän ihan väärin. Kvinkunssit kovin usein toteutuvat myös pitkäaikaisina, kroonisina ja usein selittämättöminä sairauksina. Yhteistä kaikelle on se, että tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, ja siitä tulee tunne, että pitää taistella, pitää saada oikeutta ja korjata vääryys. Itsensä puolustaminen, rajojen vetäminen ja omaan voimaansa kytkeytyminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta kvinkunssien ollessa kyseessä, taistoon ryhtyminen vain pahentaa asioita. Tiedän kuulostavani jyrkältä ja yksioikoiselta kun sanon, että kvinkunssien kanssa on vain yksi oikea suhtautumistapa. Koe kaikki tilanteeseen liittyvät tunteet arvostelematta, hakematta syyllisiä tai selityksiä ja hyväksy tilanne juuri sellaisena kuin se on. Luovuta, antaudu, anna olla. Pysy siinä mikä on. Hengitä.

Mystinen kvinkunssi - sen saat mistä luovut

Olen huomannut mystisen ilmiön kvinkunsseista. Kun tunnet menettäneesi kaiken (ehkä viidennen kerran elämässäsi), kun tunnet elämäsi pohjan pudonneen ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä, kun tunnet olevasi jonkin pahantahtoisen kirouksen uhri - ja olet täysin läsnä näissä tunteissa, arvostelematta tai tuomitsematta, kun hyväksyt tilanteen olevan se mikä se on ja ettei asioita voi muuksi muuttaa - jotain ihmeellistä tapahtuu. Rauha saapuu. Tunnet todella irtautuvasi asiasta siten, että huomaat ettei sillä loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä, se ei vain enää kosketa sinua TAI yllättäen saatkin takaisin sen, tai jotain vielä paljon parempaa, mistä luulit joutuneesi luopumaan. Mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun olet antautunut tilanteelle, hyväksynyt sen täydellisesti ja päästänyt irti.


Omassa elämässäni elän Saturnuksen ja Pluton kvinkunsseja syntymäkarttani kvinkunssien lisäksi. Kaikki suunnitelmat, kuvitelmat ja mielikuvat tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Jumalallinen pyyhekumi heiluu elämäni kirjan yllä, ja sivu toisensa jälkeen muuttuu tyhjäksi. Taas uusi, merkillinen geneettinen poikkeavuus kehossani on ilmoittanut itsestään ja silmieni sarveiskalvo repeilee öisin. Huvitan itseäni miettimällä mitä metaforia siitä voisi kehittää, että silmäni pinta kuoriutuu, luo nahkansa kerta toisensa jälkeen, täysin ennakoimatta ja yllättäen. Makaan päivä toisensa jälkeen liikkumatta, lappu silmällä, lähes hengittämättä, ettei kipu yltyisi yhtään pahemmaksi. Kipu tuntuu siltä, kuin palava hiilihanko lävistäisi silmäni (sarveiskalvossa on enemmän tuntosoluja kuin koko kehossa yhteensä), ja aina rullalle menneen sarveiskalvon (silmälääkärin runollisin sanoin se on "rytyssä kuin räsymatto liukkaalla lattialla") poistamisen jälkeen pari vuorokautta kestävä tunne siitä, kuin syövyttävää happoa kaadettaisi silmään. Siinä sitten olen enkä muuta voi.

Mutta kipu on vain kokemus. Olen tottunut siihen. Kokemuksena kipu voi olla tila johon sukeltaa ja olla sen sisällä ihan onnellinen. Se mikä on vaikeaa, on epävarmuuden sietäminen. Se ettei koskaan voi tietää mitä ja milloin. Olen iloinen siitä, että astrologina olen vuosien saatossa kasvanut niin paljon, että sen sijaan että yrittäisin hakea selitystä tai vastaavuutta tähdistä ("Mikä kuvio, mikä asteroidi, mikä kiintotähti, mikä keskipiste... mikä edustaa silmiä, mikä syntymäkartalla kertoo tästä, mikä ajassa sai tämän alkamaan nyt...") olen vaan ja annan elämän olla. Niin hienoa ja arvokasta kuin astrologia onkin, se saattaa toisinaan harhauttaa meidät eksymään tunteesta ja kokemuksesta älyllisen rationalisoinnin ja analysoinnin turviin. Mieli ei halua hukkua kokemukseen, se haluaa kuvitella hallitsevansa tilanteen ja ymmärtävänsä mitä, miksi ja milloin. Mutta kuten Oneness Universityssä sanotaan: "Elämä on mysteeri elettäväksi, ei ongelma ratkaistavaksi."

Tästäpä tulikin pitkä ja niin henkilökohtainen kirjoitus, että pohdin voiko tätä edes julkaista. Samalla jokin sisälläni sanoo, että jollekulle joka tätä lukee on tästä hyötyä ja ehkä jopa apua. Siispä julkaisen. Sinulle, joka tunnistat tämän itsessäsi, joka tunnet että kirjoitin tämän sinun vuoksesi.

PS. Maailmankaikkeus on ihana. Suuressa viisaudessaan se pitää huolta siitä, että menemme oikeaan suuntaan tai pysymme paikoillamme, vaikka kuinka itsepäisesti yrittäisimme pyristellä vastaan. Sen lisäksi että olen saanut viettää suurimman osan ajastani sängyssä silmät kiinni maaten, universumin syvä viisaus hajotti myös tietokoneeni ja autoni. Tietokonetta voin käyttää joinakin päivinä vähän aikaa, kunnes koko kone pimenee eikä enää käynnisty - kunnes sitten taas joskus toimiikin, kun on sen aika. Auton moottorin ohjauselektroniikassa on häiriö, eikä sitä voi käyttää lainkaan. Eli jos tämä onkin elämässäni "liikkumatta, paikoillanne" -vaihetta, niin eiköhän se "hep!" liikkeellelähtökäskykin sieltä vielä jossain vaiheessa kajahda. Sillä jos jotain olen oppinut elämästä, niin sen, että This Too Shall Pass. Kaikki on ohimenevää. Kaikki.

9.4.2014

Elämämme tärkein, vaikein ja yksinkertaisin opetus

Aurinko, tuo minuuden, sydämen ja luovan tietoisuuden symboli, on tällä hetkellä Oinaassa, eläinradan ensimmäisessä - itsestä tietoiseksi tulemisen - merkissä. Aurinko on myös vielä hetken aikaa oppositiossa Oinaan omaan Mars -planeettaan. Oinaan ohella Mars ajaa myös itseksi tulemisen teemaa - omien, itsestä lähtöisin olevien pyrkimysten ja autenttisen energiankäytön muodossa. Mars-energia voidaan helposti tuomita olemaan itsekästä ja omaa etua tavoittelevaa, mutta uskallan sanoa, että Marsin toteuttamisen pelko saa paljon pahempaa jälkeä aikaan, kuin vapaasti ja luovasti toteutuva Mars. (Jokaisella meillähän on omalla syntymäkartalla Mars jossakin merkissä, joka muiden tekijöiden ohella kuvaa kaikkein ominta tapaamme toimia ja käyttää energiaa. Ajassa liikkuva Mars kulkee myös merkistä merkkiin, ja kuvaa näin ajankohtaisia, kollektiivisia energioita maailmalla.)



Mars on nyt Vaa'assa, itselleen hyvin vieraassa merkissä. Siinä missä Vaaka on rauhan, diplomatian, toisten huomioonottamisen, asioiden punnitsemisen ja kompromissien merkki, Mars kaipaa suorasukaisuutta, nopeita ratkaisuja, räjähtävää toimintaa ja tekemistä, josta voi sanoa "tää on mun juttu". Mars voi mennä kunnolla solmuun Vaa'an energioiden alaisena, mutta kun lisätään joukkoon vielä Marsin tämänhetkinen perääntyvä liike (näennäinen sellainen, planeetat eivät todellisuudessa vaihda suuntaa kiertoradoillaan), saadaan Mars, joka jahkaa, aikoo, pyytää muiden hyväksyntää, hukkaa tavoitteensa, tukahduttaa intohimonsa, suostuu vaikkei jaksa, sanoo kyllä vaikkei kiinnosta ja on kaikinpuolin kiltti ja kunnollinen. Arvatkaa mitä siitä seuraa, kun sodanjumala Ares (Marsin kreikkalainen vastine) laitetaan sinne missä hän ei halua olla, tekemään sellaista mikä häntä ei miellytä ja hymyilemään ja niiamaan niille joista hän ei pidä.

Tämä on hyvä päivä miettiä sitä, kuka sinä olet ja mitä haluat elämältäsi. Oletko siellä missä haluat olla? Toteutatko sitä, minkä koet olevan oma juttusi? Asutko siellä missä viihdyt ja haluat asua? Teetkö sellaista työtä mistä nautit? Työskenteletkö siellä missä haluat olla töissä? Vietätkö päiväsi sellaisella tavalla, jota arvostat? Oletko juuri nyt, tällä hetkellä tätä lukiessasi siellä, missä haluatkin olla?

Ole suora ja rehellinen. Kiitä itseäsi rehellisyydestä. Tässä kaikki.

Halusin tänään jakaa kanssanne jotain, mitä itse pidän suuressa arvossa. Se on opetus, joka on niin yksinkertainen ja itsestäänselvä, että se on monille mahdoton ymmärtää saati toteuttaa omassa elämässään.

"Ole oma itsesi" vaikuttaa helpolta, mutta kuinka moni loppujen lopuksi edes tietää mikä se "oma itse" on, tai tiedostaa jatkuvasti yrittävänsä olla jotain muuta kuin on, tai ainakin haluaisi olla jotain muuta kuin on... Pysähdytään tähän. "Olla se kuka on." Mitä se on? Tämän juuri koen olevan oman työni ydin astrologina, näkijänä, terapeuttina ja henkisenä ohjaajana: auttaa ihmisiä tiedostamaan oma ainutlaatuinen minuutensa JA toteuttamaan omaa tehtäväänsä/olemassaoloaan tässä maailmassa parhaalla mahdollisella tavalla. Uusia palveluja ja projekteja onkin kehitteillä, toivottavasti pääsen jakamaan hedelmät kanssanne pian.

Ja tässä vihdoin se teksti, joka innoitti tämän päivän transiittien ohella kirjoittamaan tämän artikkelin.

"Minulla on vain yksi sanoma. Se on: "ole oma itsesi". Joten älä pidä idoleita, älä yritä tulla heidän kaltaisekseen, millainen et voi koskaan olla. Voit olla ainoastaan oma itsesi. Ellet yrittäisi olla jotain muuta kuin se mitä ja kuka olet, tulisit todella saavuttamaan suuria. On suuruutta olla se kuka olet, mitä tahansa oletkin.
Se mitä olet, ei ole tärkeää. Kysymys kuuluu, kuinka paljon olet itsesi kanssa, kuinka paljon rakastat itseäsi. Jos rakastat itseäsi ja ajattelet että kaikki sinussa on kunnossa, kaikki asiat sujuvat hyvin.
Kaikki ongelmat alkavat siitä, että et todella rakasta itseäsi etkä hyväksy itseäsi. Olet lukenut niin monia kirjoja, sinulla on niin monia idoleita ja haluat olla heidän kaltaisensa, ja yrittäessäsi tulla heidän kaltaisekseen, sinä tuhoudut.
Jokaikinen teistä on ainutlaatuinen. Sinua ei ole tehty olemaan sellainen kuin joku toinen on. Sinä olet erityislaatuinen. Olet yksilöllinen. Sinun täytyy olla oma itsesi, silloin elämä kuljettaa sinua. Yrittäessäsi olla joku toinen, et ole lainkaan yhteistyössä luonnon kanssa.
Joten, haluan sinun pitävän itseäsi tärkeänä, ei ylimielisesti, vaan hyväksyen sen, että sinut on tehty juuri sellaiseksi kuin olet, erityisen jumalallisen suunnitelman mukaan. Sinun kohtalosi on olla sitä. Siitä valaistumisessa on kysymys." - Sri Bhagavan

Rakkautta ja valoa päiväänne!

30.1.2013

Syntymäkartan Ruma ankanpoikanen


Jos olet ollut astrologian tai jonkin muun itsetuntemusmenetelmän kanssa tekemisissä, olet varmasti tutustunut ajatukseen, että kohtaamalla haasteen se muuttuu valmiudeksi. Meillä astrologeilla on usein tapana ruotia karttaa arvioimalla sen erilaisia haasteita ja valmiuksia. Tiettyjä kuvioita nimitetään haasteellisiksi ja on myös niin sanottuja valmiusaspekteja. Ei ihme että kun astrologi päästää suustaan esimerkiksi lauseen "sinulla on täällä Pluto neliössä Venukseen", niin asiakas älähtää ja kysyy onko se hyvä vai paha. Koska haastehan on kaunisteltu muoto vaikeasta, ja tarkoittaa oikeasti ongelmaa eli pahaa, ja valmius sen sijaan luonnollisesti on jotain toimivaa ja onnellista eli hyvää.

Vai kuinka?

Eli jos syntymäkartalla on paljon vaikeita aspekteja (neliöitä, oppositioita ja kvinkunsseja) ja planeetat ovat sijoittuneet luonteelleen kerrassaan kelvottomiin merkkeihin ja huoneisiin, niin kyseessä on ilman muuta vaikea elämä ja vaikea ihminen? Onnellisten tähtien alla syntyneet (hyvät planeettasijainnit ja hohdokkaat aspektit - pääasiassa kolmioita ja sekstiilejä) sitten vain nauttivat elämästä ja saavat aikaan juuri sitä mitä pitikin?

Aivan niin, eihän se näin mene. Mikään merkki, planeetta tai aspekti ei itsessään ole hyvä eikä huono. Astrologisesta kuviosta tekee hyvän tai huonon se, miten siihen suhtautuu ja miten sitä käyttää. Sama pätee transiitteihin ja koko astrologiaan. Syntymäkartan nähdessään astrologi voi päätellä tietyistä seikoista että kyseessä on jotakin ongelmallista (haaste), mutta sitä ei voi tietää, miten kyseinen ihminen tähän ongelmaan suhtautuu ja miten hän on sen kohdannut. Haaste voi olla hengenpelastaja, luovuuden lähde tai elämän suurin voimavara ja valmius voi olla haaste, ontto lupaus tai pelkkä kalvamaan jäänyt, lunastamaton mahdollisuus.

Mieleen tulee kaksi tapausta, jotka mielestäni valottavat hyvin tätä asiaa. Vuosia sitten vastaanotolle ilmestyi vanhempi naishenkilö, jonka karttaa tutkiessa huomioni kiinnittyi Neptunuksen ja Marsin yhtymään Neitsyessä. Nousumerkkinä oli Vaaka ja Venus yhtymässä Aurinkoon Kaloissa. Kuka tahansa astrologista symboliikkaa tunteva olisi voinut vetää niistä johtopäätöksen, että hän on miellyttämishaluinen, ylikiltti ja kyvytön pitämään puoliaan. Oletusten tekeminen ja asiakkaan määritteleminen eivät kuulu psykologiseen astrologiaan, joten kysyin häneltä millainen suhde hänellä on aggressioon ja miten hän ilmaisee suuttumusta. Kysyin myös tunteeko hän usein jäävänsä jalkoihin tai että muut hyväksikäyttävät hänen kiltteyttään. Nainen purskahti iloiseen nauruun ja sanoi silmät säteillen, että vuosikausia se oli todellinen ongelma hänelle. Vaikka hän oli kuinka hyvä ja auvulias toisia kohtaan, kukaan ei koskaan vastannut hänen kiltteyteensä samalla mitalla. Sen sijaan hän tunsi itsensä riistetyksi, pettyneeksi ja avuttomaksi. Kunnes jotain tapahtui. Hän kertoi tiedostaneensa alitajuisen mallinsa alentaa itseään ja valjastaa energiansa muiden käyttöön pystymättä edes ilmaisemaan kiukkua, joka olisi auttanut vetämään rajat ja herättämään kunnioitusta muissa ihmisissä. Vanha toimintamalli ei voinut enää jatkua.

Haasteesta tietoiseksi tuleminen käynnistää muutosprosessin, josta ei ole paluuta. Vaikka kehitys pitää usein sisällään muutamia takapakkeja ja vanhan kaavan toistamista "kerran vielä", ei asian syvällinen oivaltaminen salli meidän enää palata vanhaan. Mikäli junnaat paikoillasi omassa haasteessasi tai et vain tunnu pääsevän eroon jostakin ongelmastasi, et ole vielä tiedostanut sitä mistä siinä on kysymys. Usein luulemme että tiedämme, vaikka kyse on vain tiedostamisen ensiaskelista, ongelman havaitsemisesta. Tietäminen ei ole tiedostamista, ja ilman tiedostamista ongelma ei parane, vaikka kuinka hakisit siihen hoitoa, työstäisit itseäsi ja työskentelisit asian kanssa. (Huom! Khiron -teema: tietoisuuden parantava voima - ymmärtämällä omia haavojaan ihminen käynnistää paranemisprosessin, joka etenee sitä mukaa kun valo valtaa tiedostamattoman pimeitä nurkkia.)

Tarinan opetus piilee siinä, että jokin mikä on ollut meille haasteellista 20-vuotiaana, ei välttämättä ole meille ongelma enää 60-vuotiaana. Syntymäkarttaa tutkimalla näemme vain että tiettyihin teemoihin liittyy jotakin latautunutta tai hankalaa, mutta emme sitä miten ja milloin henkilö tämän haasteen oivaltaa kääntää vahvuudekseen, vai oivaltaako koskaan.

Toinen oivallinen esimerkki on lähempää ja varmasti monelle lapsiperheen arkea pyörittävälle vanhemmalle tuttu. Kyseessä oli nainen, jolla oli melkoisen voimakkaat kuviot antamassa lisäpotkua Oinas-Merkuriukselle oppositiossa Marsiin ja Uranukseen. Arvannette että hänellä oli temperamentti, joka kuohahtaessaan kiihtyi nollasta sataan ja aivan huomaamatta astiat saattoivat sinkoutua päin seinää alleviivatessaan kiihkeää (ja kovaäänistä) sanallista viestintää. Nainen oli onneton ja kertoi vihaavansa tätä "Oinasta" itsessään ja yrittäneensä kaikkensa jotta saisi sen ellei kokonaan irti itsestään, niin ainakin hieman hillittyä. Kun yrität saada jotain itsestäsi pois, se jää. Kun inhoat jotain etkä voi hyväksyä sitä osaksi itseäsi, et pysty sitä koskaan muuttamaan. Halutessasi luopua jostakin, sinun täytyy ensin omistaa se. 

Jos muutoksen ensimmäinen askel on tiedostaminen, niin toinen askel on hyväksyminen. Karu juttu, mutta jokainen joka on yrittänyt "tulla paremmaksi ihmiseksi" tietää mistä on kysymys. On välttämätöntä hyväksyä ei-toivottu piirre osaksi itseä ennen kuin se voi muuttua. Useampien tapaamisten jälkeen alkoi uusi näkökulma saada jalansijaa. Loppukeskustelussa hän saattoi jo sanoa, että juuri tämä puoli hänessä on se, joka on pitänyt hänet hengissä. Hän alkoi kunnioittaa sitä itsessään ja tuntea jopa kiitollisuutta siitä, että hänellä oli kyky ilmaista itseään salamannopeasti ja kyseenalaistamatta tunteitaan. Oivallus siitä, että juuri tämän piirteen ansiosta hän oli onnistunut pääsemään irti kahdesta tuhoisasta ihmissuhteesta ja puolustamaan itseään pelottomasti vaikeissa tilanteissa, saattoi käynnistää muutosprosessin, jota hän oli turhaan yrittänyt tehdä halveksimalla ominaisuuttaan, joka itseasiassa oli samanaikaisesti yksi hänen suurimmista valmiuksistaan.

Kaikki astrologiset tekijät voivat olla haasteellisia, ja kaikkiin kuvioihin kätkeytyy valmius, joka vain odottaa löytymistään. Katso karttaasi tänään uusin silmin. Mikä siellä on sellaista josta et pidä tai minkä mieluusti muuttaisit? Mieti uudestaan. Mikä on se voimavara tai kyky, joka tämä ongelma on kuoriutuessaan, otettaessa käyttöön tietoisesti ja korkeammassa potentiaalissaan? Mitä jos karttasi/luonteesi/elämäsi inhokki onkin vain ruma ankanpoikanen, joka ei ole vielä oivaltanut todellista olemustaan?

5.1.2013

Parempia aikoja odotellessa


Uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Monelle uuden vuoden alkaminen edustaa uutta aloitusta. Edessä on kirjoittamaton paperi, maalaamaton taulu - 365 tyhjää ja ennalta määräämätöntä sivua lisättäväksi elämäntarinaan. Uusi vuosi voi kuvata aloittamista puhtaalta pöydältä, sytyttää toivon siitä että menneisyyden haasteet ja harhat olisivat jo taakse jäänyttä tarpomista, ja edessä siintäisi valoisa, koskematon ja tahraton uusi elämä. Muutos.

Terapiatyössäni keskeisin ja lähes jokaisen asiakkaan kanssa muodossa tai toisessa esiin nouseva teema on muutos. Mutta mitä on muutos? Kasvua ja kehittymistä? Parempaa onnea? Enemmän rahaa, terveyttä ja aiempaa paremmin käyttäytyvä kumppani? Monet meistä jäävät "muutoskoukkuun" ja odottavat suurta elämänmuutosta kuin Jaska Jokunen Suurta Kurpitsaa. Siihen voi mennä koko elämä. Yleensä tämä tapahtuu joko niin, että elämä nähdään pelkkänä temppuratana ja henkisenä punttisalina. Itseä pitää jatkuvasti hioa ja kehittää ja parantaa, jotta lopulta voisi olla valmis, valaistunut ja onnellinen. Tai vaihtoehtoisesti siten, että toivoo ja odottaa itsen ulkopuolisten asioiden muuttuvan kuin taikaiskusta. Että tulisi ihme, joka muuttaisi sen mitä on siksi mitä ei ole. Oli niin tai näin, molemmille yhteistä ovat kysymykset: Milloin tämä sinnittely oikein loppuu? Milloin se oikea elämä alkaa? Milloin koittaa paremmat ajat? Milloin voin taas olla onnellinen?

Eikö näitä juuri astrologian avulla yritetä selvittää? Milloin päättyy Saturnuksen neliö Kuulle, milloin Pluton oppositio Venukselle on ohi? Meneekö vielä monta vuotta Uranuksen kourissa, vai joko pian helpottaa? Milloin saapuvat sellaiset kuviot, jotta se oikea elämä voisi alkaa tämän jatkuvan odottamisen sijaan? 

Vastauksia viimeiseen kysymykseen on kaksi. Voit valita suosikkisi. 1.) Nyt. 2.) Ei koskaan.

Olin vuosia sitten Jari Sarasvuon seminaarissa, ja vaikken tuosta "jos ei pysty on pakko" -tyyppisestä valmennusasenteesta pidäkään, yhdestä asiasta olin ainakin samaa mieltä. Energinen muutoskonsultti nimittäin julisti provokatiivisesti yleisölle: Jos et ole onnellinen nyt, et ole onnellinen koskaan.

Kuulostaako kamalalta? Mutta kun juttu on niin, että ei ole mahdollista olla onnellinen muuta kuin nyt. Jos et ole onnellinen nyt, et ole sitä tulevaisuudessakaan, koska tulevaisuutta ei ole. On vain nyt. Nyt. Nyt. Nyt. Ja nyt. Voit käyttää nyt -hetkesi surkuttelemalla surkeaa ajanlaatuasi (joka onneksi näyttäisi vuonna 2018 hiljalleen päättyvän) ja odottamalla aikaa parempaa. Toisinaan tuntuu kuin ihmiskuntaa vaivaisi krooninen tyytymättömyys, jonka aiheuttaa väärinkäsitys siitä, että elämän pitäisi olla jotain muuta kuin mitä se on. Katsoin joskus yhdeksänkymmentäluvulla televisiosta suosikkisarjaani nimeltä "Sisters", jossa näyttelijä Sela Ward esitti boheemia alkoholisti-taiteilijaa. Eräässä jaksossa terapeutti antoi hänelle tehtäväksi hokea lausetta: "My life is my life." eli "Elämäni jota elän on elämäni." Se voi kuulostaa täysin mitättömältä ja merkityksettömältä lauseelta, niin kuin kaikki suurta elämänviisautta sisäänsä kätkevät sutrat, mutta sillä hetkellä se tuntui avautuvan koko syvyydessään, ja ymmärsin jotain mitä en ollut aiemmin tajunnut.

Elämäni elämä on elämäni. Tämä on se elämä jota odotat. Voit olla onnellinen vain nyt. Tämä ei ole harjoitus. Sinä et istu takahuoneessa odottamassa esiriipun avautumista ja sen oikean elämän alkamista. Tai jos istut, niin huono homma, koska elämäsi on siinä takahuoneessa, niiden verhojen takana, mutta se jää sinulta huomaamatta, koska odotat se olevan jotain muuta kuin mitä se on. Kun tutkimme aikaa ja ajanlaatua astrologian avulla, haksahdamme helposti illuusioon siitä että jossakin vuosien päässä odottaa ihana tulevaisuus, ja kunhan vain saa sinniteltyä tämän kirotun haastevaiheen läpi, niin johan alkaa elämä taas maistua siltä miltä pitääkin. Mutta kun ei. Mikään transiitti ei voi estää meitä olemasta onnellinen juuri nyt, eikä mikään transiitti - koskaan - tule tekemään meitä onnelliseksi jossakin tulevaisuudessa.

Hyvää uutta vuotta 2013 rakkaat lukijat! Tämä hetki on uusi mahdollisuus. Tee hyvä valinta.


8.6.2012

Just keep breathing, babe!


Keskustelin viime viikolla erään asiakkaani kanssa, jolla on meneillään isot transiitit ja iso elämänmuutos. Hänen ajankohtaiset transiittinsa sopivat kuvaamaan tilannetta erinomaisesti. Pluton oppositio Venukselle, Uranuksen neliö Kuulle ja Saturnuksen oppositio Marsille. Kovat ajat ravistelivat pitkää parisuhdetta, kotielämää sekä työkuvioita. Terveyskin oli vaakalaudalla. Mutta se mikä teki tästä keskustelusta niin mieleenpainuvan oli tämän henkilön asenne, sekä se miten hän oli onnistunut kaiken sen musertavan kaaoksen keskellä keskittymään siihen, mikä toi hänelle voimia jaksaa.

Näiden mainitsemieni vahvojen ja haasteellisten transiittien lisäksi transitoiva Saturnus teki kolmiota hänen Venukselleen. Ja siihen hän (astrologiaa sen enempää tuntematta, vain sisimpäänsä kuunnellen) keskittyi täysillä. Vaikean erotilanteen ja kokonaisvaltaisesti ravistelevan suuren muutoksen keskellä yllättävä apu voi tulla joltakin vähemmän tärkeältä vaikuttavalta transiitilta. Myrskyisten transiittiensa keskellä hän tarttui siihen mihin pystyi, ja toteutti kaunista Saturnuksen kolmiota Venukselleen rakentamalla tietoisesti omanarvontuntoaan ja itsensä rakastamista.

Tässä muutama lause siitä miten hän kuvaili tilannettaan: "Ensin meinasin hajota ja tuntui siltä että on niin paljon kaikkea mitä täytyy muistaa ja jaksaa ja hoitaa - ja sitten päätin että ei ole mitään muuta tärkeää kuin se, että omistan itselleni tunnin joka aamu. Kuukaudessa se on 30 tuntia ja vuodessa jo toinen luonto. Tähän tuntiin sisältyy metsäkävely, rakastamisharjoitukset peilin edessä ja jooga. Siinä on elämäni ja hyvinvointini pohja. Kun sen vaan muistan, pysyn kasassa ja kaikki hoituu. Elämä on lopulta niin yksinkertaista. Mä en tarvitse mitään muuta kuin mun juoksukengät, joogamaton, tehosekoittimen ja raakaruokatarvikkeet. Mä en tarvitse muuta kuin sen että rakastan itseäni niin paljon, että rakennan itselleni hyvän elämän, että sitoudun siihen rakkauteen ja itsestäni välittämiseen niin, että teen jotain konkreettista sen eteen joka päivä."

Niin moni vastaavassa tilanteessa keskittyy siihen mitä on menettänyt (kannattaa kysyä itseltään että jos sen kerran voi menettää, niin oliko se koskaan sinun alunperinkään?), niin moni keskittyy siihen miten saisi sen miehen takaisin, työtilanteen entiselleen, miten voisi mennä ajassa taaksepäin tai ajassa eteenpäin. He kysyvät: "kauan tämä helvetti kestää, kerro milloin se kamala transiitti joka saa tämän aikaan päättyy?", sen sijaan että keskittyisivät itseensä, panostaisivat siihen mihin pystyvät ja tekisivät siitä mitä heillä on niin hyvää kuin mahdollista.

Olette varmaan jo ihan kypsinä televisiosarjaviittauksiini, mutta ei voi mitään, ammennan ideoita ja inspiraatiota vaikka Aku Ankasta jos niikseen tulee. Suuret viisaudet saapuvat välillä mitä merkillisimmissä paketeissa. Eilisessa True Blood -jaksossa nimittäin eräs sarjan päähenkilöistä menetti rakastettunsa varsin rajulla tavalla, ja kun hän tuskissaan sängynpohjalle käpertyneenä kysyi miten jatkaa elämäänsä siitä eteenpäin, miten kestää se kaikki kipu ja tuska, niin vastaus tuli viestinä tältä kuolleelta rakastetulta: "Just keep breathing babe, it's so simple." (Jatka vain hengittämistä, kulta, se on niin yksinkertaista.)

6.6.2012

Mato ei kaadu


Tämän blogin aloittamisen myötä olen pohtinut paljon ihmisten alitajuisia odotuksia siitä, miten he tulevat vastaanotetuiksi. Monella taitavalla ja älykkäällä henkilöllä on syvälle juurtunut oletus siitä, että heidän yrityksensä torjutaan, että se mitä he tekevät ei kelpaakaan ja että heille nauretaan. Toiset taas mennä porskuttavat ja ryhtyvät monenlaisiin projekteihin, aloittavat yrityksiä ja tarttuvat toimeen sen kummempia miettimättä tietäen että kaikki sujuu, että heidän toimensa vastaanotetaan lämpimästi ja ihmiset tukevat ja kannustavat heitä. Ja kummallista kyllä, usein käykin juuri niin. Mielemme on kuin hakukone, joka työskentelee taukoamatta löytääkseen todistusaineistoa uskomuksilleen. Kun uskomme että maailma torjuu tekemisemme vaikka kuinka yrittäisimme, se on juuri se mitä havaitsemme tapahtuvan. Sitä saa mitä tilaa.

Kuu syntymäkartallamme kertoo varhaisen vuorovaikutuksen kokemuksistamme.
Se kertoo siitä miten olemme lapsena tulleet vastaanotetuksi ja miten meihin ja tekemisiimme on suhtauduttu. Vaikka Kuu kertoo niistä kokemuksistamme miten äiti (tai sen henkilön joka meidät on lapsena hoitanut ja ruokkinut) on antanut meille hyväksyntää ja huolenpitoa, se ei kuitenkaan kuvaa konkreettista äitiämme vaan niin sanottua "sisäistä äitiämme". Kuu on siis on sisäistetty äitikuva ja se on latautunut niillä tulkinnoilla, joita lapsuudessamme olemme äidistämme tai huolenpitäjästämme tehneet. Tämän filtterin kaltaisen kuvan läpi olemme häntä havainnoineet, ja edelleen se toimii sisällämme muokaten kokemuksiamme ja havaintojamme todellisuudesta.

Omalla kartallani Kuu on Skorpionissa - tuossa epäluuloisessa ja varautuneessa merkissä, joka on taipuvainen synkistelemään ja suojautumaan. Näin kerrotaan. Se tekee myös yhden karttani tarkimmista ja haasteellisimmista aspekteista Saturnuksen kanssa, mikä on omiaan kuvaamaan pelkoa ja epävarmuutta siitä, että kun yrittää jotain, niin tuleekin torjutuksi, hylätyksi ja nolatuksi. Ettei koskaan kelpaa. Olen viime aikoina tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, miten huolissani olen ollut omien tekemiseni tai sanomiseni vastaanotosta. Tajuan että tuo pelko on ollut suurin ja ehkä jopa ainoa este monen ideani toteuttamisen tiellä. Ehkäpä olin vasta nyt valmis murtautumaan tuosta itse luomastani vankilasta ja aloittamaan pitkään lykkäämieni ideoiden toteuttamisen käytännön tasolla. Haluaisinkin kiittää sydämeni pohjasta kaikkia teitä tämän blogin lukijoita, jotka olette soittaneet tai lähettäneet minulle kannustavaa palautetta kirjoituksistani. Olen ollut äimistynyt sekä tästä lukijamäärästä (parissa viikossa lähes 4000 kävijää!) että saamastani lämpimästä vastaanotosta. On aina yhtä ihanaa huomata olevansa väärässä, ja että ne omat pelot ja epäluulot olivatkin vain hataria heijastumia jostakin, mikä on tapahtunut ikuisuuksia sitten.

Kun mietimme työasioita astrologisesti, Kuun merkitys jää herkästi Auringon, Marsin ja MC:n varjoon. Itse kuitenkin ajattelen, että Kuu (kuten varhaisen vuorovaikutuksen vaikutukset persoonassamme) on kaiken sen pohjalla mitä teemme. Haasteellisesti sijoittunut Kuu voi kertoa sellaisesta lannistuneisuudesta ja epäonnistumisen pelosta, ettei koskaan tule yrittäneeksi mitään. Kyse on turvallisuudesta. Kun ei mitään yritä, ei voi epäonnistua. Mato ei kaadu.

Kuu kertoo alitajuisista asenteistamme ja odotuksistamme ihan kaikissa elämämme asioissa. Esimerkiksi Kuun ja Saturnuksen haasteellinen suhde voi kertoa armottomasta itsekritiikistä, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemuksesta. Siitä saattaa seurata ylikompensaatiota, joka ilmenee usein ahkerana yrittämisenä, velvollisuudentuntoisuutena ja ylivastuullisuutena. Tällöin hyväksytyksitulemisen tunnetta yritetään ostaa olemalla mahdollisimman hyvä ja kiltti ja tunnollinen, vaikka sisäinen todellisuus väittää muuta. Siksi raadannasta saatu kiitos ei koskaan riitä, eikä tuo aidosti koskettavaa mielihyvää, sillä kuten kannettu vesi ei pysy kaivossa, ei ulkoapäin tuleva kiitoskaan voi lopulta paikata pohjalla olevaa huonommuuden tunnetta. Ellei ole siitä valmis luopumaan. Tämän vuoksi Saturnus-Kuu -haaste on usein hyvin uuvuttava kuvio ja alitajuiseksi käyttäytymismalliksi muuttuneena yksi elämän energiavarkaista.

Miten Kuun sijainti (merkki, huone, aspektit) omalla kartallasi kertoo siitä miten odotat tulevasi vastaanotetuksi - hyväksytyksi tai torjutuksi? Mikäli sinulla on haasteellinen Kuu kartallasi, miten olet työskennellyt rakentaaksesi luottamustasi ja päästäksesi turvallisuudentunnetta uhkaavista peloistasi?

4.6.2012

Järki ja tunteet


"Ehkä se on tämänpäiväinen Superkuu, Kuunpimennys, Chironin neliö, Neptunuksen oppositio, Saturnuksen yhtymä, tai mahdollisesti Pluton ja Cereksen keskipisteessä oleva Merkurius..." Minulla ainakin on tänään kummallisen alavireinen ja jotenkin jumiutunut olo. Tutkin äsken itsemurhan tehneiden karttoja, mutta ei se mieltäni tummentanut, olo oli jo ennen sitä. Ehkä se oli juuri se syy, joka suuntasi kiinnostukseni tänään näköalattomiin ja synkkiin aiheisiin. "Kyllä se on tämä pimennys." Superkuu Jousimiehessä (14°13') pimenee tänään klo 14:11 ja aktivoi muuttuvien merkkien asteet viidestä viiteentoista. Ei se oikein osu kartalleni, tai osuu johonkin, ainahan ne osuvat johonkin. Mutta oli miten oli, unohdan karttani, sillä tämä olo on tässä ja nyt, kartoista piittaamatta. Tekee mieli hiljentyä, vetäytyä sisäänpäin ja levätä hetki tummissa vesissä. Siinä on syvästi koskettavaa rauhaa.

Tunteiden tuntemisesta, tulkitsemisesta ja analysoimisesta halusin kirjoittaa. Vaikka ensin kyllä piti puhua Plutosta, mutta sanoilla tuntuu olevan oma tahto. Ne vievät sinne minne haluavat, minä vain assistentin roolissa tyydyn näppäilemään niitä näkyville.

Tunteet. Kuu. Tapaan toisinaan ihmisiä, jotka etsivät jokaiselle tunteenliikahdukselleen tai tekemiselleen selitystä tähdistä. Kirjoitukseni alku viittaa juuri tähän ilmiöön. "Minusta tuntui tänään pahalta - no tietenkin, kun Kuu yhtyi Saturnukseen kello kaksi ja Chironkin neliöi Neptunusta." "Sain tänään kauhean raivarin töissä, mutta Mars olikin neliössä kymppihuoneeni Uranukseen." Tuttua, eikö? Useimmiten kyseessä ovat ihmiset, jotka tietävät kyllä että ei se Mars tai Chiron aiheuttanut heidän tunteitaan tai reaktioitaan, mutta kun ne kuvaavat vaan niin osuvasti, että ei voi kuin ihmetellä. Hyvänen aika, teen tätä jatkuvasti itsekin. Ja kun näkee tutun planetaarisen vastineen kartalla, niin kummasti huomio kiinnittyy löydöksen aiheuttamaan innostukseen ja saattaa vielä poikia parin tunnin session SolarFiren parissa, kun pitää katsoa kaikki kolmen edellisen vuoden Marsin kontaktit Uranukselle, että mitä niinä muina kertoina tapahtui, kun tällä kertaa se energia purkautui suuttumisena.

Mutta se tunne. Mikä se oli? Mistä se tuli? Mitä se kertoo?

Astrologiaa voi käyttää elämän ja itsensä objektiiviseen tarkasteluun, mutta sitä voi käyttää myös tunteiden ja elämän älyllistämiseen. Tutkimalla tähtikuvioita on mahdollista paeta välitöntä kokemusta ja todellista, omassa sisimmässä piilevää syytä ja seurausta. Astrologia ei voi tarjota meille vastauksia. Parhaimmillaan se tarjoaa kysymyksiä, jotka johdattavat meidät sisimpäämme kätkettyihin vastauksiin. Paitsi tietysti sellaisissa poikkeustapauksissa, että harjoittaa horaariastrologiaa ja haluaa kysyä mihin avaimet ovat kadonneet. Itse en ole horaariastrologi. Monet avaimet ovat kadonneet ikiajoiksi, mutta kun minusta tuntuu joltakin, haluan kokea sen tunteen ilman mitään älyllisiä suodattimia tai selityksiä. Olla vain siinä ja tunnustella mistä on kysymys.

Hassu juttu muuten, mutta vasta tämän kirjoitettuani muistin, että näin yöllä unta 1800-luvun alun Englannista (jossa mielelläni asuisin). Olin nuori nainen keskellä Jane Austenin tarinaa "Järki ja tunteet". Oma mielikuvitukseni oli maustanut kertomusta vielä vähän dramaattisemmilla aineksilla, ja mukana oli piilevää väkivaltaa, petoksia, murhayritys, myrkyttämistä ja pinnanalaista juonittelua. Aamulla ensimmäinen ajatukseni oli, että tänään haluan kirjoittaa Plutosta. "Ai siitähän tämä minun oloni johtuikin..."

3.6.2012

Askelmia haaveiden tiellä


Kun jokin planeetta pysähtyy vaihtaakseen suuntaa, sen katsotaan olevan erityisen intensiivisesti läsnä ajan tunnelmassa. Venus perääntyy parhaillaan Kaksosissa kesäkuun loppupuolelle saakka, Saturnus ja Pluto jurnuttavat takaperoisesti vielä jonkin aikaa Vaa'assa ja Kauriissa, ja Neptunus Kaloissa liittyy aivan pian tähän joukkoon iloiseen. Tällä hetkellä Neptunus on pysähtyneenä ja ikään kuin kaivautumassa lähtökuoppiinsa, jotta olisi torstaina valmis perääntymisjaksonsa aloittamiseen. Totuus kuitenkin on, että eivät ne planeetat oikeasti mitään suuntaa vaihda, eivätkä yhtäkkiä ala pakittaa pitkin kiertorataansa. Näin maasta katsottuna niiden kulku vain vaikuttaa siltä, ja siitä käytämme nimitystä retrograde eli perääntyminen.

Herkän haaveelliset tunnelmat ovat siis Neptunuksen alkavan perääntymisen ja Kaloissa kulkemisen vuoksi nyt hyvinkin ajankohtaisia ja voimakkaammin pinnassa kuin yleensä. Itse ainakin olen pohdiskellut viime aikoina monia neptunisia teemoja ja erityisesti unelmia ja niiden vaikutusta elämään. Kaikki alkoi oikeastaan noin kuukausi sitten, kun erään oman unelmani suhteen tapahtui jotain merkillistä. Niin kuin useimmilla, minulla on muutamia unelmia joita olen vaalinut lähes koko elämäni ajan. Kenties olen syntynyt niiden kanssa. Mutta unelmalla on unelman luonne, ja niillä on taipumus jäädä unelmiksi. Jotkut unelmat ovat niin suuria, että koko elämä voi kulua ensimmäistä askelta aikoessa. Jotkut unelmat taas on valjastettu onnen kuvitelmaan, jolloin koko elämä voi olla pelkkää valmistautumista siihen, että oikea elämä alkaa "sitten kun" unelma on toteutunut. Mitä ei yleensä koskaan tapahdu. Tai jos se "sitten kun" päivä koittaakin, saatamme huomata että ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Neptunuksen luonteen mukaisesti, unelman kääntöpuolella häämöttää pettymys.

Tein joitakin vuosia sitten aarrekartan, jonka keskellä komeili lehdestä leikattu, ties kenenkä julkkiksen viisaasti tokaisema lause: "Muutin villit unelmani päämääriksi." Unelma on ensimmäinen askel, sen myötä saamme tietää mitä todella haluamme, mutta se ei pidä sisällään kykyä toteuttaa itseään. Siihen tarvitaan apua muilta jumalilta kuin Neptunukselta. Parhaassa tapauksessa apuun saapuvat Jupiter ja Saturnus. Jupiter yksinään saattaisi paisuttaa unelmaa niin, että siinä ei olisi enää realismin häivääkään. Se saattaisi ajaa arvioimaan omia mahdollisuuksia aivan liian optimistisesti ja ottamaan ylimitoitettuja riskejä. Tai toisella päällä ollessaan se saattaisi asettaa Unelmoijan lepotuoliin odottelemaan onnekasta sattumaa, joka toteuttaisi haaveen hannuhanhimaisesti ilman mitään omaa panostusta.

Jos sen sijaan Saturnus saapuisi yksin Haaveilijan luo, se katsoisi unelmaa niin kriittisellä silmällä, että se saattaisi säikähtää ja silkasta häpeästä kutistua olemattomaksi ja hävitä pian kokonaan Haaveilijan mielestä. Saturnus sanoisi vakuuttavasti, että eihän sinulla ole tuohon lahjoja, olet liian vanha, liian köyhä, liian tyhmä ja kaiken lisäksi sinulla ei ole tuohon aikaa. Tekisit jotain hyödyllisempää. Unelmoija tajuaisi heti miten paljon Saturnuksen sanoissa on järkeä, ja menisi kuorimaan perunoita perheelleen saadakseen typerät hupsutukset pian pois mielestään.

Mutta jos Saturnus ja Jupiter tulisivat yhtä aikaa Unelmoijan avuksi, siitä voisi syntyä jotain konkreettista. Ensin Jupiter loisi uskoa ja toivoa: kyllä tästä hyvä tulee, upea juttu, hieno tilaisuus, ajattele mitkä kasvun mahdollisuudet, tämä homma onnistuu varmasti. Saturnus puuttuisi puheeseen ja sanoisi että se kuitenkin vaatii työtä, keskittymistä, sitkeyttä, panostamista ja selkeän toimintasuunnitelman.

Jos haluat toteuttaa unelmasi, luovu unelmastasi. Tee siitä suunnitelma. Tämän siis ymmärsin joitakin viikkoja sitten kun puhuin hyvän ystäväni kanssa. Yhtäkkiä huomasin että se vanha ja toisteltu lause "olisipa ihanaa toteuttaa se juttu" ja sen kaveri "mä niin toivoisin että joskus voisin toteuttaa sen jutun" olivatkin muuttuneet muotoon "minä teen sen". Jokin tuntui erilaiselta sisällä. Jokin oli muuttunut. Ja siinä samalla kun sanoin sen ääneen, tiesin vailla epäilyksen häivääkään, että se ei vain tapahdu, vaan minä todella toteutan sen, olen jo aloittanut! Ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. Paremmalta kuin mikään haaveilu ikinä.

Ensin on unelma. Täytyy tietää mitä haluaa. Sitten tarvitaan suunnitelma. Täytyy tietää mitä pitää tehdä ensimmäiseksi. Ei tarvitse nähdä koko polkua unelman toteutumiseen saakka, ensimmäinen askel riittää. Sitten täytyy uskoa siihen. Täytyy avata ovia, olla valppaana ja antaa maailmakaikkeudelle mahdollisuus auttaa. (Jonkun jääkaapin ovessa oli lappu: "Maailmankaikkeus on salaliitossa toteuttaakseen toiveeni." Ehkäpä niin, mutta se että sinulla on suunnitelma ja olet talkoissa mukana, ei varmasti haittaa yhtään.) On myös tärkeää odottaa oikeaa ajankohtaa. Se ei tarkoita sitä, että lykkää suunnitelmansa toteuttamisen aloittamista siihen kunnes on riittävän laiha tai kunnes kuopus on ylioppilas tai kunnes on enemmän rahaa tai mitä ikinä ne tekosyyt ovatkaan, joilla lykkäämme itsellemme tärkeiden asioiden toteuttamista. Se tarkoittaa sitä, että olet kuulolla itsesi ja ajanlaadun suhteen, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan.

On myös tärkeää että uskot itseesi. Tunne siitä että tiedät suunnitelmasi toteutuvan on taikaa joka siirtää vuoria. (Jos se sattuisi olemaan unelmasi.) Tarvitaan myös sitoutumista, paneutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Ja oikeastaan uskon että näiden eväiden kanssa mikä tahansa on mahdollista. Richard Bachin sanoin: "Meille ei anneta sydämeemme toivetta, ellei meillä samalla ole voimaa toteuttaa sitä." Ja hyvänä lisänä tuohon tämä tuntemattoman ajattelijan viisaus: "You can have what you want. But not your second choice too."

Aivan selkeästi tämä neptuninen unelma-teema on elänyt muidenkin ihmisten mielissä juuri tänä aikana, blogimaailmassa sen ainakin voi huomata. Muun muassa Jutta kirjoittaa Kaunis päivä tänään -blogissa unelmista niin kauniisti, että halusin lainata siitä pienen pätkän.
Muutos alkaa haaveilusta, siitä hetkestä jolloin sydän huomaa, että jo olemassa olevan lisäksi saattaa sittenkin olla jokin entistä houkuttelevampi todellisuus. Haaveen tunnistamisen jälkeen vanha todellisuus ei yksinkertaisesti enää riitä, ja valinta tekee itse itsensä. Uusi polku alkaa muotoutua totutun tien viereen ja alkaa sentti sentiltä kasvaa siitä erilleen. Ensimmäiset askeleet tuntuvat tieltä poikkeamiselta, mutta kun niitä ottaa useamman, omia jalanjälkiään alkaa uskaltaa kutsua uudeksi reitiksi. Tieksi, jota kuljetaan jostakin erityisestä syystä.
Ja Jutan tavoin haluaisin myös kysyä teiltä:

"Jos sinulla olisi rajattomasti rohkeutta, minkä haaveen toteuttaisit ensimmäiseksi?"