24.10.2017

Hän kadotti itsensä…


Hän kadotti itsensä alati muuttuvien lehtien keskellä kasvaviin puihin. Hän itki villin taivaan alla tähtien kertoessa tarinoita muinaisista ajoista. Kukat kasvoivat kohti hänen valoaan, joki kutsui öisin häntä nimeltä. Hän ei voinut elää tavanomaista elämää maailmankaikkeuden mysteerit kätkettyinä hänen silmiinsä. (Christy Ann Martine)

Olemme juuri astuneet skorpioniaikaan, kun Aurinko siirtyi eilen tähän mystiseen ja syvästi tuntevaan merkkiin. Merkurius on parhaillaan myös Skorpionissa ja tekee sieltä kolmiota Neptunukseen Kaloissa. Herkät sanat koskettavat erityisen syvästi kun mystikko-runoilija arkkityyppi on pinnassa. Elämä voi tarjota haltioitumisen hetkiä ja mieli kadottaa itsensä luonnon ihmeellisen kauneuden äärellä. Runon suomensin alla olevasta alkuperäisestä tekstistä ja kuvan nappasin Helsingin keskuspuistossa iltakävelyllä ollessa. Ihanaa iltatunnelmaa kaikille toivottaen. ♡

She lost herself in the trees among the ever changing leaves. She wept beneath the wild sky as stars told stories of ancient times. The flowers grew towards her light, the river called her name at night. She could not live an ordinary life, with the mysteries of the universe hidden in her eyes. (Christy Ann Martine)