29.8.2015

Mermaid Moon

The Mermaid Full Moon illuminates the sky tonight. Stay tuned into heart energies. Stay with the what is. Stay awake. We are on our way from separation to oneness, from fear to love and from mind to heart. Some illusions might pop, some shadows might show up. Just remember you're a cosmic miracle. Nothing real can ever be threatened.

*

Täysikuu tänään 29.8.15 Kaloissa klo 21:35. Kyseessä on superkuu "Mermaid Moon", jonka energioissa on mukana Jupiterin ja Neptunuksen teemat. Aurinko on yhtymässä Jupiteriin Neitsyessä ja Kuu yhtymässä Neptunukseen Kaloissa. Mars ja Venus yhtyvät Leijonassa ja Merkurius on tarkalleen Kuun yläsolmulla Vaa'assa. Venus perääntyy vielä reilun viikon ja Merkuriuskin on saapunut jo varjoalueelle ennen perääntymisen aloittamista. Myös syksyn pimennykset ovat lähellä...

Jos uni ei meinaa tulla tai rankkaa emotionaalista materiaalia nousee nyt pintaan, ei ihme. Virity ajan energiaan luottavaisin mielin, olemme siirtymässä uuteen ulottuvuuteen. Selvimmin tämä näkyy nyt ihmissuhteissa ja suhteiden esiin nostamissa latauksissa. Tämä aika auttaa meitä näkemään varjomme, tulemaan tietoiseksi illuusioistamme ja saamaan kosketuksen totuuteen mielen luomien pelkojen takana. Olemme matkalla erillisyydestä ykseyteen, pelosta rakkauteen, mielestä sydämeen.

Millaista prosessia tahansa nyt käytkin, ole rauhassa. Kaikki on hyvin. Sinä olet osa universumia, olet maailmankaikkeuden leikkiä, kosminen sinfonia. Avaa sydämesi rakkaudelle ja totuudelle. Mikään todellinen ei voi koskaan olla uhattuna, et voi menettää mitään mikä kuuluu sinulle.

14.8.2015

Venuksen suudelma ja sielunsopimusten aktivointi

Tuntuu että tässä tulee vuoden kohutuin uusikuu, sopivasti Leijonan merkissä, juuri niin kuin eläinradan kuninkaalliselle kuuluukin. Ja mikä tästä kuunkierron aloituksesta sitten tekee niin kiinnostavan? No mikäpä muu kuin kauneuden ja rakkauden jumalatar Afrodite (astrologisesti Venus), joka on tehnyt muutaman viikon taikojaan poikkeuksellisen voimakkaana perääntyessään pitkin kosmista ruusukuviotaan taivaankantta pitkin. Venus on lyöttäytynyt yksiin uudenkuun muodostavien Kuun ja Auringon kanssa, ja suikkaa lauantaina suukon auringolle muodostelmassa nimeltä "Venuksen alakonjunktio", joka aloittaa Venuksen kierrossa uuden syklin.

Uusikuu on kivassa kontaktissa yllätyksiä, uudistuksia ja vapautta symboloivaan Uranukseen, ja se tuo tähän aikaan raikkaan, pirteän ja vähän kreisin viban. Kaikki ovet ovat auki ja kaikki on mahdollista, kunhan elämme mahdollisimman autenttista ja oman itsemme näköistä elämää, avoimena, rehellisenä ja kontaktissa omaan sisimpäämme. Tämä aika vaatii meitä olemaan valmiina muuttamaan suuntaa tai tuomaan lisää tietoisuuden valoa mihin tahansa tilanteeseen, joka tuntuu alkavan toistaa vanhoja kaavoja.

Pakko myöntää, että en muista milloin olisin viimeksi nähnyt näin paljon kipinöivää ja yllätyksellistä rakkautta ympärilläni. Ihmeellisiä yhteensattumia tapahtuu, ihmiset löytävät toisensa mitä epätodennäköisimmissä tilanteissa, ventovieraat tunnistavat toisissaan vanhan rakastetun, kuulevat sydämen kutsun ja heittäytyvät sen johdattamina seikkailuun, jolle looginen mieli voi vain puistella päätään. Mystisessä mielessä voisi sanoa, että vaikuttaa siltä kuin muinaiset sielunsopimukset olisivat aktivoitumassa ja sielunkumppanit löytämässä oikein urakalla toisiaan.

Oli tämä ajankohtaista omassa elämässäsi tai ei, rakkautta on silti ilmassa. Rakkaus on toki niin paljon muutakin kuin vain romanttista tunteen roihua, jota sovitellaan parisuhteen muottiin. Pohjimmiltaan tässä ajassa on kysymys rakkaudesta isolla ärrällä, siitä voimasta, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Vaikka rakkaussuhteet tuntuvatkin olevan nyt tämän ajan teema, ensisijaisesti kysymys on kuitenkin siitä, miten osaat rakastaa itseäsi, muita olentoja ja koko elämää, ja miten tätä rakkautta ilmaiset ja manifestoit omassa elämässäsi.

Jos tämä uusikuu olisi henkilö, olisi se luova, iloa ja onnea säteilevä lapsi, jolla ei ole pienintäkään epäilystä siitä että on täydellisen hyvä, kaunis, ihana ja rakastettu. Osaatko sinä olla nyt, tässä ajassa sellainen lapsi, joka antaa auringon paistaa kasvoille, puhkeaa koko kehoa ravisuttavaan ekstaattiseen nauruun maistaessaan jotain herkullista, ja uskaltaa ottaa ison hypyn laiturilta järveen, koska luottaa täydestä sydämestään siihen, että se on turvallista, sillä joku rakas siellä on kuitenkin vastassa ottamassa kopin?

Lue koko ajankuva-artikkeli Katja Kokon blogista.

4.8.2015

Siunattu suru (Saturnus neliö Venus/Jupiter)

Jupiter on tänään yhtymässä Venukseen Leijonassa ja sen pohjalta aikaa tulkittaessa ilon pitäisi olla nyt ylimmillään. Näkyvää, prameaa, ylenpalttista, paistattelevaa, kuninkaallista... Olen kuitenkin huomannut, että monelle tämä aika - erityisesti viime päivät - on tuntunut käsittämättömänä väsymyksenä, motivaation puutteena ja alakuloisuutena. Surua ilmassa. Huikea määrä yhtä aikaa perääntyviä taivaankappaleita on nostanut pintaan vanhoja asioita, kesken jääneitä juttuja ja sekä perittyjä että karmallisia latauksia, joista tietoisella mielellä ei todennäköisesti ole mitään käsitystä. Erityisesti tässä ajassa huomio kiinnittyy Saturnukseen. Se on juuri oikaissut suuntansa keväällä alkaneen perääntymisjaksonsa jälkeen ja on päättelemässä noin 2,5 vuoden matkaansa intensiivisessä ja puhdistavassa Skorpionin merkissä. Saturnuksen neliö Skorpionista Jupiter/Venus yhtymälle Leijonassa on ihanan armoton, kuin kristallisäde joka kohdistaa polttopisteensä juuri siihen pimeimpään ja hävettävimpään sisimpämme kolkkaan. Ajan energia vetää monet meistä nyt rajoitustemme ja pelkojemme äärelle oikein isomman kautta. Miksi? Jotta voisimme elää ja kokea sen kaiken ja olla aitoja, ehyitä ja kokonaisia ihmisiä.

Jos kysyt "koska tämä loppuu?" tai "milloin koittavat paremmat ajat?" et ole vielä ymmärtänyt sitä mikä siunaus Saturnus on, et sitä miten jokainen tunne on olemassa siksi, jotta kokisimme sen, ei siksi että juoksisimme sitä pakoon tai "puhdistaisimme" sen. Tämä on loistava hetki pysähtyä, olla rehellisesti sitä mitä on ja pysyä läsnäolevana kaiken sen kanssa, mikä tässä hetkessä on todellista. Emme ole täällä tavoittelemassa jotain mielikuvaa siitä "mitä pitäisi olla" vaan kokemassa täydesti sitä "mikä on". Hyväksyen, tarkastellen, uteliaana... ja ellei vielä nyt, ehkä jonain päivänä, täynnä kiitollisuutta.

Puhuin eilen illalla englantilaisen parantajaystäväni kanssa masennuksesta. Kerroin omista kokemuksistani (okei, Jupiter on parhaillaan oppositiossa Merkuriukseeni ja sanoin että "tiedän siitä kaiken") ja siitä miten menetin sille isäni ensimmäisen elinvuoteni aikana, siitä miten masennus kaikissa sen eri muodoissaan on kutonut syviä sävyjä elämäni kudelmaan, kerta toisensa jälkeen. Hän sanoi, että se on tehnyt minusta vahvemman. Vastasin siihen ei. Se on tehnyt minusta ihmisen.

"It made me human. It made me deeper. And compassionate. And real."



Tila surulle

Surusi ei sano: "Ole kiltti ja paranna minut tai vapaudu minusta". Se ei sano: "Ole kiltti ja hankkiudu minusta eroon, turruta itsesi minulle, teeskentele etten ole täällä." Se ei todellakaan sano: "Ole kiltti ja valaistu, jotta voin kadota!"

Suru ei tule rankaisemaan sinua tai paljastamaan sinulle mikä "henkinen epäonnistuja" oletkaan. Suru ei ole merkki siitä että olet kehittymätön ja kaukana parantumisesta, heräämisestä, valaistumisesta tai rauhasta. Surun läsnäolo ei ole merkki siitä että olet tehnyt jotain väärin.
Suru vain kuiskaa: "Saanko tulla sisään? Olen väsynyt, kaipaan lepoa."
Ja sinä vastaat: "Mutta suru, en tiedä miten osaisin päästää sinut sisään."
Ja suru vastaa: "Ei haittaa, ei sinun tarvitse tietää. Minä olen jo täällä."
Ja silloin me kumarramme surulle, me tunnistamme miten sen saapuminen on jo hyväksytty, miten meissä on riittävästi tilaa surulle, miten emme ole "surullinen tapaus", emme surun saastuttamia vaan tila surulle, sen huone, sen koti, sen pelastus, sen rakastava syleily: ei niin että se olisi päämäärä, vaan niin kuin se olisi meidän luontomme - tietoisuus itse, joka on jo ennestään vapaa.

Älä paranna itseäsi surusta, anna surun parantaa sinut. Anna sen näyttää tietä kun olet unohtanut. Anna sen paljastaa rakkauden mysteerit. Anna sen muistuttaa sinua mittaamattoman laajasta sydämestäsi, siitä ettet suostu leikkaamaan pois mitään osaa muinaisesta itsestäsi.

Anna surun auttaa sinua muistamaan se suurempi Onnellisuus jota tanssit kun olit nuori.

(Jeff Foster)

Room for Sadness

Your sadness doesn’t say, “Please fix me, heal me, or release me”. It doesn’t say, “Please get rid of me, numb yourself to me, pretend I’m not here”. It certainly doesn’t say, “Please get enlightened so I can die!”.

Sadness does not come to punish you, or reveal to you what a ‘spiritual failure’ you are. Sadness is not a sign that you are unevolved or far from healing, awakening, enlightenment, peace.
The presence of sadness is not an indication that you’ve done something wrong.
Sadness only whispers, “May I come in? I am tired, I long for rest”.
And you reply, “But sadness, I don’t know how to allow you in!”
And sadness replies, “It’s okay. You don’t need to know. I’m already in”.
And we bow to sadness then, we recognise how it’s already allowed in, how there’s enough room in us for sadness, how we are not ‘the sad one’, not contained within sadness, but the room for sadness, its space, its home, its salvation, its loving embrace; not as a goal, but as our nature – consciousness itself, already free.

Don’t heal yourself from sadness; let sadness heal you. Let it show you the way when you have forgotten. Let it reveal to you the mysteries of love. Let it remind you of your vast heart, your refusal to split off from any part of your ancient Self.

Let sadness help you remember that bigger Happiness you danced when you were young.

(Jeff Foster)