31.7.2015

Täydenkuun performanssi

Ulkona on ollut tänään aivan maaginen tunnelma, sähköä ilmassa. Taivas on ollut tummansinisten pilvien peitossa ja jostain niiden ohi pujahtanut valo on saanut maailman tuntumaan epätodelliselta. Kaikki näyttää sen valossa keinotekoisesti päälle liimatulta, aivan kuin vanhanajan trikkikuvassa. Juuri nyt, täydenkuun hetkellä, kun istun alas kirjoittamaan tätä, pilvipeite halkeaa hurjan jylinän tehostamana, ja aivan kuin pitkään sadevettä keränneen aurinkokatoksen revetessä, kaikki sen kannattelema vesi ryöpsähtää yhtenä massana alas. Tekee mieli taputtaa. Show off! Luonto mahtailee, esittelee parhaat temppunsa ja karjahtelee päälle. Alkaa hymyilyttää tämä täydenkuun performanssi, jossa manifestoituu niin Leijonan kuin Vesimiehenkin keskeisimmät teemat.

Something old, something new, something borrowed, something BLUE. Eli vanhan hääperinteen mukaan; "Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä." Tämä sopii nyt erinomaisen hyvin tähän "siniseen kuuhun", joka täyttyi meillä Suomessa tänään 31.7.2015 kello 13:42 asteessa 7.55' Vesimiestä. Kyseessä ei ole mikään perustuksia järisyttävän ihmeellinen asia sinänsä, sininen kuu (nimitys ei viittaa kuun väriin, joka pysyy edelleen entisellään) tapahtuu noin muutaman vuoden välein, kun täysikuu sattuu kaksi kertaa saman kuukauden sisälle. Viimeksi nautimme sinisestä kuusta syksyllä 2012 - ja ohhoh, huomasin yllättyväni, että täsmälleen siihen aikaan elämässäni tapahtui jotain aivan samaa kuin nytkin, vaikka voisin sanoa että tämän hetkinen tilanne on päivitetty versio viime kertaisesta. Niinhän sitä sanotaan, että kun jotain harvinaista tapahtuu, se on once in a blue moon, siis kerran sinisen kuun aikana. Toki omalla kohdallani Kuu kilahtaa nyt asteen tarkkuudella Venuksen ja Vertexin päälle, joten aivan sattumanvaraisesta asiasta ei taida olla kysymys.

Tarkennan vielä, että astrologisesti "sinisellä kuulla" ei ole mielestäni sen kummempaa merkitystä kuin täysikuulla muulloinkaan. Kuu täyttyy oman aikataulunsa mukaisesti, ja se että se toisinaan sattuu kaksi kertaa ihmisten väkisin vääntämän aikataulun eli kalenterikuukauden sisälle, ei tee kuusta sen kummempaa. Mutta energeettisesti, oh my, tämä täysikuu on herkullinen!

Alla täydenkuun kartta, josta voitte tutkailla ajanlaadun teemoja tarkemmin. Perääntyvä Venus siirtyy tänään myös takaisin Leijonaan ja on tuota pikaa neliössä Saturnukseen ja yhtymässä Uranukseen. Jotenkin nämä täydenkuun teemat nyt kaikuvat siinäkin asetelmassa. Kyseessä on ristiriita laajentumisen ja rajoitusten välillä. Vanhaa vai uutta? Ottaako riski vai pysyäkö turvasatamassa? Lähteä vai jäädä? Tulla vai mennä? Luopua vai pitää kiinni? Arvostella vai suvaita? Vaatia vai hyväksyä?

Täysikuu: Leijonan ja Vesimiehen edustamat teemat ristivedossa

Nyt on mahdollisuus tehdä perusteellinen päivitys, todennäköisimmin liittyen ihmissuhteisiin, rakkauteen yleensä, siihen miten paljon itsestäsi tykkäät ja kuinka tätä rakkautta osaat elämässäsi ilmentää. Kuulen ja näen sieluni silmin, miten Leijona-puoli meissä haluaa  vahvistusta ja varmistusta kysymällä "olenhan kaunis ja rakastettava?". Egon pönkitys ja muiden ohjaileminen sopimaan omiin vaatimuksiin ja odotuksiin kumpuaa epävarmuudesta ja pelosta silloin, kun omaa arvoa etsitään itsen ulkopuolelta. Tällöin ihmissuhde on kuin kullattu peili, jossa kaiken täytyy olla niin kuin itse on kuvitellut että pitää olla, tai muuten ei hyvää seuraa. Leijona miettii mitä pitäisi ja miltä se näyttää.

Vesimies-puoli sanoo ettei ole mitään mitä tai miten pitäisi, ja liputtaa tasa-arvon, uudistusten ja rajoituksista luopumisen puolesta. Vesimies ymmärtää rakentaa ihmissuhteensa kumppanuuden päälle, pyrkimyksenä olla pohjimmiltaan ystäviä ja toimia kaikkien parhaaksi. Vesimies-puoli saattaa kadottaa intohimon ja omien tarpeiden äänen, sortua olemaan liioitellun itseänäinen (suojellessaan omaa haavoittuvuuttaan) ja päätyä viilentymään, etääntymään ja olemaan ylenpalttisen suvaitsevainen ja älyllinen tyyliin "en minä mitään vaadi keneltäkään". Leijona-puoli taas sitäkin enemmän ja kovaan ääneen. Ajatuksia pallottelemalla tästä dilemmasta ei selviä. Antaudu uuden tietoisuuden aallolle ja kuuntele sitä mikä sinussa laulaa vapauden laulua. Muutos tapahtuu itsestään, kun olet valmis päästämään irti. (Liberation sutra.)

Kannattaa kuunnella Liberation sutran lisäksi tuo toukokuussa julkaisemani musiikkivideo "No Love without Freedom" sillä se summaa paremmin koko kuvion idean, kuin mitkään sanat, joilla itse tässä voin sitä kuvailla. Sitä paitsi minulla on nyt kiire osallistumaan ihanaan OM-meditaatioon, kuu on sininen ja taivaan portit ovat auki. Muisk!

26.7.2015

Sydän särkyy, Venus perääntyy

"The great and glorious center of your heart will burst wide open, as if struck by a lightning flash, and you will become the vibration of Love, a vibration so exalted above the love of human emotion that the languages of the earth do not contain words vivid enough to make the comparison." Ruby Nelson

(Oma vapaa suomennos: Sydänkeskuksesi räjähtää ammolleen, aivan kuin salaman lyömänä, ja sinusta tulee rakkauden värähtelyä. Värähtelyä, joka on niin paljon korkeampi kuin rakkaudeksi kutsumamme inhimillinen tunne, että maan kielet eivät sisällä riittävän eläviä sanoja sitä kuvaamaan." Ruby Nelson)


Ymmärrän että yllä olevat sanat (tai kuva) kolahtavat osalle teistä, ja osa kokee ne liian mahtipontisena tai outona henkisenä hapatuksena. Kuljemme kaikki täällä erilaisia polkuja, eri taajuuksilla, eri kohdissa elämää ja erilaisissa prosesseissa. Omalta kohdaltani tämä on juuri nyt hyvinkin totta ja ajankohtaista, siksipä minulla on aivan valtavan voimakas tunne tästä eilen alkaneesta Venuksen peräytymisjaksosta. Koen itse tämän ajan energioita niin isolla liekillä, että on ollut vaikeaa, suorastaan mahdotonta laatia jotain teoreettista kirjoitusta Venuksen perääntymisestä tai meneillään olevasta ajanlaadusta. Sen sijaan haluaisin kutsua teidät mukaani 40 päivän matkalle, kohti tämän ajan ja perääntyvän Venuksen ydintä. Kuka haluaa kulkea Afroditen portista ja käydä läpi matkan, joka saattaa muuttaa elämänne ikihyviksi? 

Omasta itsestänne riippuu millä meiningillä Venuksen matkassa kuljette. Tuntuu lattealta listata perinteisiä tulkintoja tai teemoja, kun koen että tässä on mahdollisuus nyt olla aivan asian ytimessä ja siellä syvimpien teemojen äärellä. Joillekin avainsanat voivat kuitenkin tuoda lisäoivalluksia, joten tässä pieni tietopaketti ja Venuksen perääntymishetken kartta.


Venus perääntyy aina noin 40 vuorokautta. Täällä Suomessa jakso osuu tällä kertaa ajalle 25.7. - 6.9.2015. Se lähti matkaan Neitsyen alusta asteessa 0.46' ja perääntyy siitä Leijonan loppuasteista puoliväliin 14.24' saakka. (Mikään taivaankappale ei tietenkään oikeasti käänny ja vaihda suuntaa avaruudessa, perääntyminen on aina näennäinen liike maasta katsottuna.) Kaikkiin planeettojen perääntymisiin liittyvät samat perusperiaatteet, että planeetan edustamat asiat voimistuvat, kääntyvät ikään kuin sisäänpäin, nähdään uudesta näkökulmasta, kyseenalaistetaan, nostetaan esiin vanhoja asioita ja ehkä puretaan vanhoja. Tämä on tietyssä mielessä aina itsetutkiskelun aikaa. Tällä kertaa Venus lähti perääntymään Jupiterin ja Junon välistä (mielenkiintoista sinänsä, että kyseessä ovat kreikan mytologian mahtipari, Jupiter on Zeus ja Juno hänen vaimonsa Hera). Myös se, että kuun yläsolmu sekä perääntymiskartan askendentti ovat Venuksen omassa merkissä Vaa'assa, osoittavat meille, että ihmissuhteissa, avioliitossa ja rakkausrintamalla voi olla melkoista turbulenssia, kun Afrodite pääsee tekemään taikojaan.

Oletteko ajatelleet Venuksen olevan se ihana, pehmoinen, hellä, lempeä ja rakastava arkkityyppi kartalla? Se joka edustaa sitä mistä pidämme ja millä tavalla osoitamme rakkauttamme? Kannattaa päivittää mielikuvaa muistamalla, että mytologiset kertomukset maalaavat hieman toisenlaista kuvaa Afroditesta, joka oli hyvin voimakas, itsenäinen, intohimoinen ja ei aivan paheita vailla oleva jumalatar. Palataan kuitenkin tähän syvemmin ehkä toisella kertaa.

Venuksen perääntymiseen liitettävät pääteemat ja uskomukset

Perinteisesti ja maanläheisesti ajateltuna Venuksen perääntymisen pääteemoina ovat arvot (omanarvontunto, arvokkaat asiat, rahat ja talous), estetiikka, kauneus, luovuus, elämänilo, nautinto, mielihyvä, aistillisuus, ihmissuhteet, sosiaalisuus, parisuhteet ja rakkaus. Tärkeimpänä näistä rakkaus, jolla tietenkin tarkoitan niin paljon kaikkea muuta, kuin vain romanttista rakkautta tai läheisiä ihmissuhteita.

Venuksen perääntymiseen liitetään yleensä sellaisia uskomuksia, että ei esimerkiksi kannata aloittaa suhdetta, tehdä radikaaleja muutoksia ulkonäössä, tehdä isoja sijoituksia, solmia sitoumuksia tai muuten panostaa liikoja johonkin, joka sillä hetkellä tuntuu tärkeltä, koska perääntymisen päätyttyä voi huomata, että arvostelukyky petti pahemman kerran. Tiedätte varmaan mitä mieltä olen näistä tällaisista.

Kannattaa aina suhtautua varauksella kaikkeen, mikä lietsoo pelkoa ja varautuneisuutta. Uskon että on parempi elää sydämestään käsin ja tehdä ratkaisuja jotka tuntuvat siinä hetkessä oikealta, kuin pelätä, laskelmoida ja ennakoida mahdollisia tulevia takaiskuja. Sydämen kuuntelulla en tarkoita sokeasti tunteen seuraamista, vaan ennemminkin vaistoa ja maanläheistä "perstuntumaa" joka usein kertoo meille mikä missäkin tilanteessa on hyväksi. Vaikka myöhemmin huomaisikin olleensa väärässä joidenkin asioiden suhteen, on todennäköistä että juuri sen kaiken koetun ansiosta voi nähdä selkeämmin ja ymmärtää jotain korvaamattoman arvokasta, jonka päälle rakentaa tulevaa elämää.

Se miten perääntyvän Venuksen aika näyttäytyy sinun elämässäsi, riippuu täysin siitä kuka olet, missä olet ja mihin olet menossa. Itselleni tämä aika alkoi avautua ensimmäisenä sillä, että aivan kuin kosminen peili (yksi Venuksen symboleista) olisi asetettu sieluni silmien eteen, ja aloin nähdä ja ymmärtää asioita, jotka olin jo kuvitellut jättäneeni taakseni aikapäivää sitten. Tämä on ollut hyvin intensiivistä. On hurjan jännittävää, palkitsevaa ja hieman kauhistuttavaakin tajuta, että on tuudittautunut siihen uskoon elämässään, että itsensä rakastamisen suhteen kaikki on hyvin, eikä maton alta löydy enää juuri mitään merkittävää. Vaatii kovaa kanttia olla valmis myöntämään itselleen olleensa täysin väärässä ja kohdata mörköjä, joihin ei enää tiennyt uskovansa.

Tämä aika voi tehdä meidät kiusallisen tietoiseksi siitä millainen suhde meillä on omaan itseemme ja rakkauteen yleensä. 

Haavoittunut Venus ja esteet rakkauden tiellä

Kuka uskaltaa lähteä perääntyvän Venuksen kelkkaan, saattaa parhaimmillaan tulla tietoiseksi siitä, millaisia pelejä ja rooleja ylläpitää saadakseen rakkautta tai välttääkseen pettymyksiä. Pitääkö sinun olla erinomainen, pätevä, täydellinen, tehokas, kiltti, antelias, heikko, lapsekas, avuton, uhri vai epämääräinen ja saavuttamaton, jotta tulisit rakastetuksi? Perääntyvän Venuksen aika voi näyttää hyvinkin konkreettisesti miten manipuloit ja yrität ohjailla ja kontrolloida ihmisiä, tilanteita, itseäsi ja elämää. Tällä matkalla voi ottaa monta käännöstä ja nähdä monia maisemia, mutta lopulta jokainen polku vie sinne, missä voit kohdata oman rakkaudettomuutesi. Ihmeiden oppikirja sanoo, että ei ole meidät tehtävä tavoitella rakkautta, vaan esteitä rakkauden tiellä. Suurimmalla osalla meistä, vaikka kuinka paljon kasvua, tiedostamista ja sisäisten huoneiden suursiivousta olisi takana, on edelleen joitakin haavoja, joista emme ole tietoisia tai joita emme ole uskaltaneet altistaa valolle. Ehkä jokin näistä alla olevista kysymyksistä kolkuttelee sen kaapin ovea, jossa sinun haavoittunut Venuksesi piileksii.

Oletko epärealistinen haihattelija, joka ei koskaan löydä sitä oikeaa? Parisielua etsivä "henkinen ihminen", jonka on vaikea uskoa siihen että arvoistasi ihmistä on olemassa? Oletko tilanteeseesi tottunut ja turtunut tyytyjä, jonka elämässä mielihyvän hakeminen on korvannut aidon rakkauden? Oletko menneitä vääryyksiä tai menneisyyteen jääneitä ihmissuhteita kaipaamaan jäänyt uhri, joka ei voi kokea nykyhetkeä merkitykselliseksi ilman menetettyjä asioita? Oletko ihminen, joka uskoo että kukaan ei voi oikeasti rakastaa sinua, koska olet liian ______ (vanha, ruma, tyhmä, köyhä, outo... täytä itse omin sanoin)? Vai kuulutko heihin, jotka pysyttelevät mieluummin yksin, koska ihmisten kanssa oleminen on liian kuormittavaa, eikä kukaan kuitenkaan ymmärrä sinua? Voisin jatkaa näitä esimerkkejä loputtomiin.

Ihmissuhteet elämässämme ovat peili, joka heijastaa meille sen, miten itse suhtaudumme itseemme, ja kuinka paljon arvostamme ja rakastamme itseämme.

Oman rakkaudettomuutemme näkeminen voi särkeä sydämemme hyvin parantavalla ja eheyttävällä tavalla. Muistelen että Marianne Williamson on sanonut jotain sen kaltaista, että kun sydämesi särkyy, siellä kaatuu muureja, jotka eivät alunperinkään kuuluneet sinne. Let's break those walls and let the light stream in!



Fidelity by Regina Spector

(Shake it up)

I never loved nobody fully
Always one foot on the ground
And by protecting my heart truly
I got lost in the sounds
I hear in my mind
All these voices
I hear in my mind all these words
I hear in my mind all this music

And it breaks my heart
And it breaks my heart
And it breaks my heart
It breaks my heart

Breaks my
Heart

Breaks my heart

Enkelikuva on korttipakastani "Angle Blessings by Kimberly Marooney" ja kyseessä on kortti numero 25 - Galgaliel. Kuvan maalauksen on tehnyt  Jack Shalatain ja se on nimeltään "Ascension".

24.7.2015

Terveisin nimimerkki "Bleeding starseed"

"I am a man of the moment: neither I look backward nor I look forward. This moment herenow is enough unto itself. If I feel like speaking, I speak - whether there is anybody to hear it or not does not matter! If I don't want to speak, even if the whole world is ready to listen, I will not speak. I simply live according to my feelings." Osho

Ajattelin että pidän oikein pitkän kesäloman, sellaisen jonka aikana ehdin ladata akkuja, liikkua luonnossa ja tehdä kaikkea mukavaa SEKÄ hoitaa kaikki opiskeluun ja kodinhoitoon liittyneet rästityöt JA päivittää blogia. Voi pyhä yksinkertaisuus ja idioottimainen epärealistisuus. Mitenkäs se menikään, että ihminen tekee suunnitelmia ja jumala nauraa. 

Koska en halua että tästä tulee henkilökohtainen sairaskertomus, kertaan vain lyhyesti, että itselläni on merkillinen taipumus verenvuotoon. Se alkoi täyttäessäni viisitoista vuotta ja on ollut siitä asti enemmän tai vähemmän iso osa elämänkokemustani. 
At times like these I feel myself being tied to my physical body with so delicate, thin threads, most of me utterly in other dimensions. And it's not all pleasant, since I want to continue occupying this quite dear body of mine and the life I have here. 
Sen enempää asiaa mystifioimatta voin kertoa, että ilmiö aktivoituu lähes aina kun energiatasapainossa tapahtuu suurempia muutoksia. No nyt on sitten vuodatettu taas verta parin viikon ajan, ja hieman huteraan kuntoonhan sitä ihmiskeho menee semmoisesta meiningistä. Nyt olen ollut pari päivää jalkeilla ja se on ollut aivan ihanaa. Eilen sain ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa (kasvishernekeitto oli elämys!) ja pääsin ulos kävelylle. Kummasti oli maailma muuttunut sillä aikaa kun leijuin omassa sisäavaruudessani ja rakensin uusia soluja sisäelimiini. Kodin vieressä ollut pieni metsä oli kadonnut ja tilalla oli tukkipino, hiekkakenttä ja pari kaivuria. Luontokin oli ottanut salakavalasti harppauksen kohti alkusyksyä, ja kaikki näytti ihan erilaiselta. 

Tunsin oloni vastakuorituneeksi, juuri munankuoresta ulos ryömineeksi untuvikoksi, ja taapersin pienenä ankanpoikasena halki aistimusten. Lehmus oli puhjennut kukkaan, ja sen tuoksu kietoutui ympärilleni kuin hellä halaus. Tietyt tuoksut vaikuttavat minuun hyvin voimakkaasti. Tunnustan joskus kääntyneeni seuraamaan erästä henkilöä muutaman sekunnin ajaksi, koska hän tuoksui suopursulta. 

Niin kuin aina, minun ei tietenkään pitänyt kirjoittaa verenvuodosta, ankanpoikasista eikä suopursulta tuoksuvista ihmisistä. Mutta luova kirjoittaminen nyt vaan on niin paljon nautinnollisempaa kuin asiateksti, ja vaikka piti puhua perääntyvästä Venuksesta, säästän lukijaa, enkä ala vääntää esseetä tähän kuulumisten perään. Joten availlaan kanavia kevyesti tunnustellen, ja siirrytään asiaan tuonnempana. 

Jos joku ihmettelee blogini englanninkielistä sisältöä, niin sille on syynsä, eikä se ole se että haluan brassailla sillä että osaan kirjoittaa englantia (itseironinen naurahdus). Tietyistä asioista johtuen aivoni ovat englanninkieliset, ja silloin kun en ole paljoa tekemisissä ihmisten kanssa (esim. asiakastyö) ajattelen/kirjoitan/luen/kommunikoin englanniksi. Lauseet tulevat sellaisenaan ja ajatusten kääntäminen tuntuu välillä turhan vaivalloiselta. Ette tietenkään menetä mitään tärkeää, vaikka sanat jäisivätkin ymmärtämättä. Just saying.