19.3.2015

Vapaus edellyttää luopumista


Olemme tällä hetkellä keskellä merkittävintä ja intensiivisintä astrologista aikajaksoa naismuistiin. Tänään kevätpäiväntasauksena (20.3.) superkuuksikin kutsuttu uusikuu syntyy Kaloissa, koko eläinradan viimeisellä asteella, sen lisäksi meillä on täydellinen auringonpimennys ja vain pari päivää siitä, kun radikaalin muutoksen, vallankumouksen ja transformaation parivaljakko Uranus ja Pluto ovat kohdanneet tällä erää viimeistä kertaa kolme vuotta kestäneessä kädenvääntökuviossaan. Ymmärtänette vähemmästäkin: ajassa jylläävät intensiiviset energiat! Ei tarvitse olla erityisherkkä tunteakseen poikkeuksellisen aktivoivat energiat ja huomatakseen että ajassa on jotain kovin stimuloivaa. Moni kokee olevansa nyt hieman ylikierroksilla, ja mitä herkemmästä ihmisestä on kysymys, sitä virittyneempään tilaan ajan energiat voivat lietsoa.

Pohjimmiltaan tässä kaikessa on kysymys irti päästämisestä. Kliseinen sanapari tarkoittaa meille jokaiselle vähän eri asioita, mutta vaikka se kuulostaakin yksinkertaiselta, siinä on jotain hyvin syvää, oleellisen tärkeää ja ajankohtaista meidän jokaisen elämässä. Anteeksi antamisen ja luopumiset teemat ovat nyt vahvasti pinnalla. Kun olemme rakentaneet elämämme lukemattomien tulkintojen ja ajatusmallien varaan - ajatusten, joita pidämme totuutena - olemme saattaneet asettaa onnemme ja hyvinvointimme muiden ihmisten vastuulle. Suurin osa meistä ajattelee, että "totta kai kannan vastuun omasta onnestani", mutta hieman pintaa raaputtamalla alta löytyykin uskomus, että se jokin mitä äiti, isä, sisko, veli, ex-puoliso, lapsi, isosetä, eno tai entinen työnantaja teki meille, on syynä siihen miksi jokin elämässämme ei ole niin hyvin kuin haluaisimme. Tästä on nyt kysymys, kun puhun luopumisesta. Mikäli kannamme jossakin osassa itseämme uskomusta, että jokin mitä elämme todeksi tällä hetkellä on jonkun syytä tai että joku on meille jotain velkaa ja vaadimme hyvitystä, olemme jumissa itse luomassamme vankilasta.

Ajan energiat mahdollistavat nyt paremmin kuin koskaan vapautumisen, mutta jotta pääsisimme vapaiksi, täytyy meidän ensin luopua. Anteeksi antamisessa on pohjimmiltaan kysymys siitä, että näemme asiat toisin. Se ei ole mikään väkisin hampaat irvessä tehtävä henkinen harjoitus ("annan nyt sinulle anteeksi, koska se on minulle hyväksi ja henkisesti katsottuna oikea ratkaisu tässä tilanteessa"), vaan energiatasolla tuntuva muutos, joka tapahtuu itsestään, kun näemme että oikeasti ei ole mitään anteeksi annettavaa. Irti päästäminen siitä, että se miten näemme tapahtuneen ja miten olemme sen (ja meitä väärin kohdelleen ihmisen motiivit) tulkinneet, eivät välttämättä ole se korkein totuus asioista. Jos et pysty antamaan anteeksi jotain tapahtunutta, älä edes yritä. Kun on anteeksi annon aika, se tapahtuu näkökulman muutoksen ja tietoisuuden laajenemisen myötä.