23.10.2014

Hurraa huuto pimennyksille!

Olemme eläneet viime viikot pimennysten aikaa, ja samaan soppaan on mahtunut myös pitkään pohjakuviona kyntänyt Uranus-Pluto neliö sekä Skorpioni-Vaaka linjalla perääntynyt Merkurius. Pimennysten ajoitukset ovat olleet kuunpimennys 8.10.14 Oinaassa 15º05' ja sen kumppanina auringonpimennys 24.10.14 Skorpionissa  0º24'. Sen sijaan että keskittyisin avaamaan sen enempää näiden taivaallisten tapahtumien symboloimia tunnelmia ajassa, haluan kirjoittaa jostakin, joka on vaivannut mieltäni jo pitkään.

Ajanlaatua tulkitsen postilistalaisilleni huomenna ilmestyvässä ystäväpostikirjeessä. Voit liittyä postilistalleni turvallisesti ja maksuttomasti täällä. Postilista on syntynyt halusta hemmotella teitä työstäni aidosti kiinnostuneita ihania ihmisiä, ja se on siis ilmainen palvelu kaikille, jotka haluavat saada minulta kerran kuukaudessa ilmestyvän kirjeen, joka sisältää kuvauksen kuukauden energioista ja ajanlaadusta, sekä erilaisia etuja, jotka ovat tarjolla vain rekisteröityneille ystäväpostilistalaisille.

Ja sitten asiaan. Kuten moni teistä tietääkin, olen käynyt läpi reilun vuoden mittaista henkilökohtaista transformaatioprosessia, jolla on ollut suuret vaikutukset myös siihen mitä, miten ja miksi teen työtäni. Vaikka olen edelleen täysipäiväisesti toimiva ammattiastrologi, se mitä tulkinnoissa tapahtuu on muuttunut suuresti. Tiedättehän, että astrologia on kieli. Jos olette olleet tekemisissä astrologiaa harjoittavien ihmisten kanssa, tiedätte myös, että astrologian kieltä tuntevat myös mielellään puhuvat sitä. Esimerkiksi tähän tapaan: "Niin koska mulla on nyt tää Uranus DC:llä ja progekuu meni just kolmoseen, niin jotenkin tuntuu että kauheesti tapahtuu... Ja kun mulla on se Mars-Pluto yhtymä nataalilla seiskassa, niin ymmärrät varmaan..." Kuulostaako tutulta? Aivan täysin ymmärrettävä ja valtavasti informaatiota sisältävä lause astrologiaa puhuvalle, mutta kieltä tuntematon ei ymmärrä sanaakaan. Maallikoille astrologisia tulkintoja tekevät eivät tietenkään puhu näin asiakkaalle (eiväthän?!), vaan avaavat symboleja suomeksi. Astrologista riippuen joku käyttää enemmän, joku vähemmän termistöä, joku ehkä vain heittää Uranuksen (=äkkimuutokset, irtiotot, uudistuminen) sinne ja Jupiterin (=kasvu, laajentuminen, runsaus) tänne muun puheen sekaan.

Yksi tulkinnoissani tapahtuneista muutoksista on ollut se, että en käytä enää astrologista sanastoa. Paitsi silloin, jos kyseessä on astrologian harrastaja joka niin toivoo, koska haluaa tietää mistä kuviosta vedin tulkinnalliset johtopäätökset. Tai siis, näin toimin vielä hetki sitten, vaan en enää...

Asiaan on kolme syytä. Ensimmäinen on se, että en pidä astrologisesta puheesta. Liian usein kyseessä on kätevä keino irrottaa itsensä aidoista tunteista kääntämällä kokemuksensa kliinisen ja analyyttisen symbolikielen muotoon. Toinen syy astrokielen välttämiseen asiakastilanteissa on se, että suuri osa tulkinnastani tulee selvännäköisesti asiakkaan ja ajan energiaa lukemalla (toki kaikki sama on nähtävissä myös astrologisella kartalla, mutta niiden kaivaminen ja asioiden yhdistäminen tulkintaan hidastaisi ja tukkisi tulkintaprosessia, joka on välillä melkoista tykitystä). Kolmas syy on asia, joka tuon viime kuunpimennyksen aikaan kirkastui minulle ennenkokemattomalla tavalla: jos tulkinnassa on astrologiaan perehtynyt henkilö, jonka maailmankatsomus on hyvin erilainen kuin omani, hän pahimmillaan vetää käyttämistäni astrologisista termeistä omat johtopäätöksensä, eikä ole enää vastaanottavainen sille mitä minä siitä kerron.

Otetaan esimerkiksi vaikka kuunpimennys. Voisi kuvitella, että kyseessä on itsessään aivan neutraali sana. Astrologisesti puhuen kuunpimennys voi tarkoittaa monia erilaisia asioita. Pimennyksillä on vanhastaan, traditionaalisen astrologian mukaan melko kolkko maine. Mutta emme elä enää keskiajalla, ja siinä missä Saturnus ei enää tarkoita viikatemiestä ja katovuotta, on pimennyksilläkin laajempi, moniulotteisempi ja syvempi merkitys kuin silloin, kun suoneniskentä ja iilimadot olivat lääketieteen kuuminta hottia.

Aikoinaan, satoja vuosia sitten, auringon- ja kuunpimennykset ovat olleet pelottava ilmiö, koska taivaallinen valo on tullut mystisesti nielaistuksi, eikä syytä ole osattu selittää. Pimennyksethän tapahtuvat aina joko uudenkuun tai täydenkuun aikaan. Jo pelkästään uudella- ja täydelläkuulla on ollut pelottava vaikutus - uusikuu pimensi ilman sähköä eläneen ihmiskunnan elinympäristön ja täysikuu valaisi kaiken pahaenteisen kelmeällä valollaan. Pohjimmiltaan pimennys ei ole muuta kuin poikkeuksellisen intensiivinen uusi- tai täysikuu. Näin ollen tulkinnan pohjana voi käyttää näihin kuunvaiheisiin pohjautuvaa symboliikkaa potenssiin 10. On myös muistettava, että jokainen pimennys on luonteeltaa erilainen, riippuen siitä millaisia muita kuvioita on aktiivisena ajassa, sekä siitä mihin Saros-perheeseen pimennys kuuluu. On vielä muistettava sekin, että kaikki pimennykset eivät ole merkittäviä kaikille. Pimennyksen merkitys yksilön elämässä riippuu kaikkein eniten siitä, mihin se sijoittuu suhteessa henkilön omaan syntymäkarttaan, sekä siitä millaisessa tietoisuuden tilassa hän elämäänsä elää.

Näin ollen sana "kuunpimennys" ei itsessään tarkoita vielä mitään (paitsi tuota taivaallista ilmiötä, jossa maan varjo pimentää kuun), koska sen seikkaperäinen tulkinta riippuu niin monista eri asioista. Itselleni pimennykset ovat inspiroiva, puoleensavetävä ja aktivoiva ilmiö. Olen huomannut että ne liittyvät usein aloituksiin tai lopetuksiin. Jotain käynnistetään tai sammutetaan, avataan tai suljetaan. Astrologisesti omalle kartalle kopsahtaessa pimennyksellä on taipumus alleviivata sitä asiaa tai elämänaluetta, johon pimennys syntymäkartalla osuu. Riippuen tilanteesta, esiin voi vyöryä vuosia maton alle lakaistut möröt, kaappeihin kätketyt luurangot ja pitkään laiminlyödyt tilanteet. Jos jokin on jäänyt menneisyydessä kesken, tai jotain ei ole haluttu kohdata, pimennysaika on omiaan nostamaan nämä asiat eteen. No mitä ajattelette? Onko se hyvä vai paha?

Mielestäni se riippuu elämänasenteesta ja suhtautumisesta omaan henkilökohtaiseen kasvuun. Moni kokee ajatuksen pimennyksestä innostavana ja uutta toivoa luovana, jännittävänäkin. Sehän korostaa sitä elämänaluetta minkä aktivoi ja kuvaa muutoksen tarpeellisuutta sekä mahdollisuutta. Mutta mikäli haluat pitää luurangot kiltisti rivissä kaapissa ja jatkaa mätäpaiseen kätkemistä laastarin alle, niin silloin se voi olla katastrofi. Oma valinta. Sinut voidaan laittaa vastatusten epämiellyttäviä tunteita herättävien asioiden kanssa, koska todellisuuden kieltämisen tilassa ei vain ole mahdollista elää loputtomiin. (Onneksi!) On myös tärkeä muistaa, että mikään pimennys tai transiitti ei saa mitään tapahtumaan kenenkään elämässä, ne vain kuvaavat sitä mikä jo on. Eli vaikka pimennysaikana saattaa sattua yllätyksiä, niiden juuret ovat syvällä menneisyydessä, ja asia itsessään on jo läsnä elämässäsi. On ollut jo pitkään.
Echart Tollea lainatakseni:

"Life will give you whatever experience is most helpful for the evolution of your consciousness. How do you know this is the experience you need? Because this is the experience you are having at the moment."

"Some changes look negative on the surface but you will soon realize that space is being created in your life for something new to emerge."

"Whatever the present moment contains, accept it as if you had chosen it. Always work with it, not against it."

Oma käsitykseni pimennyksistä on se, että ne ovat aina mahdollisuus! Jos haluat todella ymmärtää itseäsi, saada suuria oivalluksia, puhdistaa vanhaa kuonaa, luopua keinotekoisesti ylläpidetystä tilanteesta tai kasvaa ihmisenä, pimennykset voivat olla juuri se aika kun läpimurto tapahtuu. Saatat saada upean tilaisuuden kohdata pelkosi. Saatat päästä kasvotusten oman itsepetoksesi kanssa. Saatat saada sysäyksen muutokseen, joka kääntää elämäsi suunnan oikeille raiteille. Kukapa ei haluaisi elää rehellistä, autenttista ja pelotonta elämää? Pimennykset ovat matkalippu siihen suuntaan.

Itse olen näiden kahden pimennyksen aikana saanut kätellä vanhoja pelkojani. Joku yrittää tehdä haittaa, selän takana panettelua ja vireille pantuja vihamielisiä asioita on paljastunut suureksi hämmästyksekseni. Tämä on itselleni ihan uusi juttu elämässä. En ymmärrä miten ketään kiinnostaa tai miten kukaan jaksaa vaivautua, mutta tunnemuistissa inkvisiittorin rovion lieskat nuolevat pohkeita, niin kuin ennen vanhaan. Jotain mitä joskus pelkäsin sanomattoman paljon aktivoidaan, katsotaan missä nyt seison tämän asian suhteen. Riittääkö että on puhtaita jauhoja pussissa, vai voittavatko väärät valat. Se jää nähtäväksi. Ensin olin tyrmistynyt, sitten olin järkyttynyt, sitten vähän vapisutti, sitten alkoi huvittaa ja nyt sanon että no jopas oli. Kaikenlaista. Kiitos.

Joten tässä hienoisessa jälkitutinassa ja huterassa, joskin sisäisesti lempeän levollisessa olossa sanon vieläkin, että pimennykset ovat yksi upeimpia kasvun mahdollisuuksia, mitä astrologinen symboliikka voi kuvata. Ne aktivoivat, nostavat esiin, toimivat katalysaattoreina, vapauttavat, innostavat, kuohuttavat, sytyttävät, käynnistävät merkittäviä sisäisiä tai ulkoisia prosesseja ja tekevät sinusta enemmän sen kuka olet ja antavat mahdollisuuden muuttaa elämääsi sellaiseksi, mikä sinulle kuuluu.

Joten hurraa huuto pimennyksille! Nuo voimassaan väkevät, kaiken näkevät. Älkää yrittäkö vältellä niitä, älkää toivoko "pääsevänne vähällä", toivokaa pimennysten lahjaa ja rohkeutta sekä viisautta niiden kohtaamiseen, Pimennykset ovat parhaimmillaan tulikaste, vihkimys ja siunaus. Älkää menkö luokittelemaan asioita tietoisen mielenne rajallisen käsityskyvyn mukaan hyviksi ja huonoiksi. Älkää antako pelkonne sanella teille mikä on toivottavaa ja mikä ei. Pimennykset on tehty elettäväksi ja ne ovat parhaimmillaan uuden alku, voitokas fanfaari, joka kajahtaa kun kuljet pois päin vanhoista rajoituksista. Pimennysaika on tietoisuuden laajentumisen lahja sille joka sen osaa ottaa vastaan, ja suuri siunaus sille, joka osaa olla siitä kiitollinen.

9.10.2014

Psykologinen astrologia terapeuttisena työvälineenä

Julkaistaanpa tämä kirjoitus nyt täällä toisessakin blogissani, koska tännehän se aiheensa perusteella oikeasti kuuluu. Jos olette ihmetelleen miksi minulla on kaksi blogia, tein asiasta selvää tuossa sivupalkissa. Liitän blogieni esittelyt varmuuden varalta vielä tähänkin, koska moni älylaite, iPad sun muu ei aina näitä sivutekstejä näytä.

Astrologia ja arkkityypit -blogi on perustettu vuonna 2009, ja julkaisen täällä astrologisia artikkeleitani; näkökulmia ja pohdiskeluja ihmisyyden ja elämän ilmiöistä astrologin näkökulmasta.

Kirsihs -blogi on minulle toinen, henkilökohtaisempi luovan ilmaisun kanava. Kirjoitan siellä ajan tunnelmista ja erilaisista itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista.

*

Artikkeli on julkaistu kirsihs -blogissa 28.9.2014

Löysin viikonloppuna vanhan opinnäytetyöni vuodelta 2009, ja koska en tällä hetkellä ehdi muutakaan sisältöä tänne blogiin tuottaa, laitan tuosta opparistani psykologista astrologiaa käsittelevän luvun teidän ihmeteltäväksenne. Ja sitten palaan takaisin Jumalatararkkityypit -psykoterapiaryhmää käsittelevän esseen, asiakastyön videoinnin analyysin ja tulevan kirjatentin kirjojen pariin.

*

Psykologinen astrologia

Vastoin yleisiä käsityksiä, länsimainen psykologinen astrologia ei ole tulevaisuuden ennustamista. Astrologi ei ole selvännäkijä, eikä siis voi "nähdä" mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Astrologia on keino tarkastella yksilön psyykkistä rakennetta, temperamenttia, toimintatapoja, arvoja ja asenteita, sekä ajankuvaa eli ajan laatua menneisyydessä, nykyhetkessä tai tulevaisuudessa. Psykologinen astrologia voi tukea läsnäoloamme nykyhetkessä ja olla apunamme oman elämämme luomisessa.

Astrologia, kuten kaikki filosofian suuntaukset ja tieteenalat, on syntynyt ihmisen tarpeesta järjestää maailman moniulotteisia ilmiöitä ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi (Dethlefsen, T. 1991: 80). Länsimainen astrologia on arkkityyppisiin alkuprinsiippeihin perustuva symbolikieli, joka vastoin yleisiä harhaluuloja ei ole oppi tähtikuvioiden vaikutuksesta ihmiseen. Väärinkäsitys on ymmärrettävä, koska astrologiset alkuperusteet on nimetty taivaankappaleiden mukaan. Astrologia ei kuitenkaan oleta saati väitä, että planeettojen tai tähtikuvioiden ja todellisuuden välillä olisi mitään kausaalisia vaikutussuhteita. Astrologia on symbolinen järjestelmä, jolla voidaan kuvata todellisuutta.  (Dethlefsen 1991: 89-90, 95.)

Länsimaisen psykologisen astrologian yksi keskeisimmistä periaatteista on se, että astrologiset symbolit eivät vain kuvaa ominaisuuksiamme tai luonteenpiirteitämme, vaan kokonaisia psyykemme sisällä olevia persoonallisuuksia. Psykosynteesissä, joka on italialaisen psykiatrin Roberto Assagiolin kehittämä psykoterapiasuuntaus, harjoitetaan tietoista vuorovaikutusta niin sanottujen alapersooniemme (subpersonalities) kanssa. Tämän tekniikan myötä saatamme havaita, että sisimmässämme asuu erilaisia luonnekokonaisuuksia eli persoonia, joita esimerkiksi astrologisen symbolityöskentelyn ohjaamana voimme tiedostaa ja nimetä. On tyypillistä olla kosketuksissa vain yhteen tai kahteen alapersoonaansa kerrallaan. Tiedostamattomien alapersoonien taipumus dominoida elämäämme voi saada aikaa paljon ristiriitoja ja epätasapainoa. Psykologisen astrologian perustehtävä on auttaa ihmistä tulemaan tietoiseksi kaikista eri olemuspuolistaan ja alapersoonistaan, ja erilaisilla työskentelymenetelmillä integroida nämä kaikki puolet osaksi tietoista identiteettiä. (Marks 1985: 236.)

Astrologian keskeisimpänä tarkoituksena on olla itsetuntemusta parantava, semioottinen tutkimusjärjestelmä, joka auttaa ymmärtämään sekä yksilön sisäisiä ilmiöitä, että yksilön ja ympäristön välistä vuorovaikutusta. Astrologian avulla ihminen voi oppia tuntemaan paremmin itsensä ja läheisensä. Itsetuntemuksen kasvaminen lisää yksilön ja hänen toimintojensa mielekkyyttä, mikä parhaimmillaan parantaa itseluottamusta ja kykyä kohdata omia haasteitaan muuttuvassa maailmassa.

Nykyaika vaatii yksilöltä paljon. Selviytyminen elämässä, ihmissuhteissa ja kiristyvillä työmarkkinoilla edellyttää jatkuvaa kykyä kehittyä ja oppia. Yksilön ulkopuolelta tuleva yhteiskunnallinen ohjaus on vähentynyt ja se haastaa ihmiset etsimään omia piileviä kykyjään ja mahdollisuuksiaan elämässä. Astrologiaan tulisi suhtautua valmennuksena, jonka avulla on mahdollista etsiä ihmisestä hänen valmiuksiaan ja kätkettyä potentiaaliaan, ja kannustaa häntä kehittämään näitä elämänsä aikana. Astrologia on siis parhaimmillaan itsekasvatuksellinen menetelmä, joka kannustaa ja tukee ihmistä kasvun paikkojen kohtaamiseen, ja auttaa tarkastelemaan omia mahdollisuuksia positiivisessa valossa. (Suomen ammattiastrologit ry. 2009.)

Julkisuudessa usein esillä oleva ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten värittämä kuva astrologiasta voi johtaa sen tuomitsemiseen ilman, että todellisuudessa ymmärtää mitä psykologinen astrologia käsitteenä tarkoittaa. Parhaimmillaan astrologia voi olla mielenkiintoinen ja antoisa itsetutkiskelun ja –kasvatuksen väline, siinä missä muutkin arkkityyppi- ja symbolityöskentelyä sisältävät menetelmät.

Mielenkiintoisimmat kysymykset ja ongelmat ovat niin moniulotteisia, että niitä ei ole mahdollista ratkaista yhden tiedon instituution piirissä. Tiedon alueita ei ole viisasta lokeroida erilleen, koska kaikkein kiinnostavimmat asiat tapahtuvat tieteiden rajapinnalla. (Lonka & Saarinen 2000: 102.)