21.7.2014

Hirtetystä miehestä Frankensteinin hirviöksi - Mars ja Uranus defibrillaatio

Kuten te kaikki blogikirjoitteluani seuranneet hyvin tiedätte, olen ollut pitkän aikaa - itse asiassa jo viime syksystä lähtien - kuin hirtetyssä tilassa, koko ajan enemmän tai vähemmän kapuloita rattaissa. Meno on ollut kuin hidastetusta elokuvasta, ellei peräti pelkkää still-kuvaa. Pysähdyksissä. Mutta vaikka ulkoisesti toiminta näyttäisi kuolleelta, ei sen tarvitse sisäisesti olla sitä. Usein aivan päinvastoin. Ja vaikka tietoinen mieli kiukuttelisi turhautuneena, kun "missään ei ole mitään järkeä", asiat peruuntuvat ja mikään ei etene suunnitellusti, niin päivätajunnan ulottumattomissa oleva syvä sisäinen viisaus tietää, että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Oma aivokapasiteetti ei vain yleensä riitä sitä ymmärtämään, ja siksi koska tietoinen mieli kuvittelee olevansa oman elämänsä hallitsija, se harmittelee kun kaikki menee "pieleen". 

Ei mikään mene koskaan pieleen. Kaikki on juuri niin kuin pitää. Oma tilanteeni muuttui (ehkä hetkellisesti, kuka tietää) noin viikko sitten radikaalisti, sillä sain rikkinäiseen silmääni terapeuttisen linssin, joka ainakin toistaiseksi on auttanut paljon. Sen jälkeen olenkin tehnyt töitä apinan raivolla (siis innoissani, inspiroituneena ja tunteja laskematta), ensiksikin siksi, että se on ollut niin kivaa ja toisekseen siksi, että koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Olen halunnut toimia täysillä, nyt kun olen voinut, ja keskittynyt sataprosenttisesti käsillä olevaan asiaan, ja karsinut rankalla kädellä kaiken muun (kuten siivoaminen, ruuanlaitto, puhelimessa puhuminen tai viime blogikirjoitukseni johdosta saamiini viesteihin vastaaminen. Lämmin kiitos niistä, luin jokaisen sydän hehkuen rakkautta teitä kohtaan, ja olen pahoillani että en ole vielä voinut vastata niihin kaikkiin). 

Astrologisesti mielenkiintoista tässä äkillisessä henkiinheräämisessä on ollut se, että isossa mittakaavassa mikään ei ole muuttunut, mutta olen saanut noin viikon ajan ihanan kannustavia ja aktivoivia pikkutransiitteja Merkuriukselta, Venukselta ja Marsilta. Ja alkoihan tuo Saturnuskin edetä 3. huoneessani (= viestintä ja kommunikaatio). Näin ollen eräs asia, jota olen mielessäni suunnitellut ja toivonut jo monta vuotta, toteutui äkisti. Olen lykännyt sen toteuttamista, koska olen ajatellut ettei minulla yksinkertaisesti ole varaa teettää työtä ulkopuolisella ja itse en osaa. Homma tuntui ajatuksenakin mahdottomalta. Keskiviikkona sisuunnuin ja päätin, että mikään ei ole mahdotonta, nyt kun pystyin taas liikkumaan ja pitämään silmiä auki. Ostin sitten itselleni nettiosoitteen sekä webhotellin. Torstaina aloin tehdä kotisivuja (minulla ei siis koskaan ole ollut oikeita kotisivuja, vain näitä blogeja), ja vaikken tiennyt miten enkä osannut mitään, jatkoin yrittämistä kunnes opin. Alkuun minulla oli 25 kohdan lista asioista, joita en osannut ja joihin luulin tarvitsevani ammattilaisen apua. Aamuneljältä "en osaa" -lista oli kutistunut kolmeen, ja nyt jäljellä on enää yksi asia, eikä sekään ole kovin tärkeä. Tein siis itselleni ihan omat, viralliset kotisivut kaikkineen kuvineen, teksteineen, ohjelmointeineen ja koodeineen päivineen. Vaikken osannut, mutta onneksi tekemällä oppii.

Osuvimmin tapahtunutta taitaa kuvata elämässäni juuri aktiivisena oleva, muutaman päivän kestävä transiitti; Marsin yhtymä Uranukseeni 3. huoneessa. Mars yhtymä Uranus liitetään usein onnettomuuksiin, riitoihin, räjähdysherkkyyteen ja arvaamattomiin tapahtumiin. Tämä johtuu varmaan siitä, että transitti kuvaa ajanlaatua, jolloin energiat ovat niin latautuneet ja huipussaan, että niitä on lähes mahdoton hillitä tai hallita. Transiitti sähköistää sinut. Kuviossa on lähes maaninen syke. Ja jos elämässä on jotain mikä vaatii räjäyttämistä, tämä aika on omiaan siihen. Kun taustalla on isompia samansuuntaisia kuvioita ja omalla energialla ei ole rakentavaa ilmaisuväylää (kuten omassa tapauksessani oli), mopo saattaa lähteä käsistä ja jotain katastrofaaliselta vaikuttavaa saattaa tapahtua. 

Itse olen ollut vain äärettömän iloinen, inspiroitunut, onnessani ja innoissani kuin lapsi. Siis ihan liekeissä. Muutos viikon takaiseen tilaani on kuin olisin saanut defibrillaation (tiedättehän, sellaisen sähköiskun, joilla Kyläsairaalan tohtori Gordon Ormerod käynnistää elottoman potilaan pysähtyneen sydämen). Tai ehkä vieläkin osuvammin, olin kuin se palasista kasattu rujon näköinen tyyppi, johon tohtori Frankenstein johdatti salamaniskun ja sai kaverin nousemaan vuoteeltaan. (Uranus symboloi muun muassa sähköä, salamaa, ennenkokemattomia asioita ja edellä aikaansa olevia innovaatioita.) Tai no, ehkä kuitenkin pysytään tuossa Kyläsairaala mielikuvassa. Se tarina Frankensteinista ei tainnut päättyä niin hyvin...


Tämän pähkähullun ja pitkän aasinsillan myötä, kutsun teidät kaikki rakkaat lukijat kulkemaan uusille kotisivuilleni, jossa paljastan kaikki salaisuuteni eli esittelen itseni tooodella seikkaperäisesti ja varmasti vastoin kaikkia kotisivujen laatimisen ja markkinointioppaiden sääntöjä (Mars ja Uranus tuovat toimintaan myös kapinallisen ja omintakeisen luonteen). Kerron siellä myös uusista palveluistani (palveluhinnasto ja palveluiden esittelyt) ja tulevista koulutuksistani. Sen lisäksi siirsin jo vuodesta 2007 anonyyminä pitämäni henkilökohtaisen blogin jatkumaan tuolla oman nimen alla, ja kirjoittelen sinne pääasiassa itsetuntemukseen, elämäntaitoon, arkipäivän henkisyyteen, tietoiseen läsnäoloon, itsensä rakastamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä asioista. Blogin avajaisten kunniaksi arvon myös lähiaikoina ihania luonnonkosmetiikkatuotteita lukijoiden kesken.

Uusien sivujen myötä perustin myös Facebookiin uuden, omalla nimelläni kulkevan sivuston, jossa julkaisen kaikkea blogini teemoihin liittyvää inspiroivaa, voimauttavaa ja ainakin omasta mielestäni mielenkiintoista materiaalia. Nämä uudet sivut eivät millään lailla vaikuta tämän blogin toimintaan. Kirjoitan edelleen täällä astrologiasta, ja itse asiassa uusien sivujen aktivoivan vaikutuksen myötä palan jo innosta kirjoittaa muutamasta mielen päällä olevasta astrologisesta aiheesta! Pysykää siis linjoilla, mutta samalla lämpimästi tervetuloa tutustumaan kotisivuihini, blogiini ja facebook-sivuuni. Toivottavasti nähdään siellä!


13.7.2014

Jumalan sormi silmässä - miten elää sietämätöntä elämää?

Elämme voimakkaita aikoja. Monet ihmiset tuntuvat olevan ratkaisujen edessä, vaikka eivät välttämättä tiedosta, että puristava olo, paine, ahdistus ja kummallinen tyhjyyden tunne ovat merkkejä siitä, että muutos on edessä. Olen kohdannut ihmisiä, jotka keskittävät viimeiset voimansa hakeakseen vastauksia ja helpotusta sietämättömältä tuntuvaan tilanteeseensa. Harvakseltaan vastaan tulee myös heitä, jotka ovat tehneet tai tekemässä ulkopuolisesta yllättävältä (jopa järjettömältä) tuntuvaa luopumisprosessia, suunnanvaihdosta, irtiottoa ja täyskäännöstä. Elämä olisi niin paljon helpompaa, jos mielemme ei kuvittelisi tietävänsä miten asiat ovat tai miten niiden tulisi olla. Jos mieli on määritellyt, että työn, ihmissuhteen tai elämämme ylipäätään tulisi olla tietynlaista ja edetä tietyllä tavalla, kaikki siitä poikkeava tuntuu epäonnistumiselta. Kuten vanha viisaus kuuluu, kärsimystä eivät aiheuta itse asiat, vaan käsityksemme niistä. Itse koen tämän ajan tärkeimmän tarkoituksen olevan mielemme tyhjentämisen tietyistä ennakko-odotuksista, määritelmistä ja tulevaisuutta ja meinneisyyttä koskevista mielikuvistamme.

Jumalan sormi eli YOD syntymäkartalla

Omassa elämässäni olen elänyt merkillistä aikaa. Syntymäkartallani komeilee kimurantti ja vähintäänkin haasteellinen YOD eli "Jumalan sormi" -kuvio, jonka muodostavat kaksi kvinkunssia ja kuvion kantana oleva sekstiili. Kaikista leijoista ja kultaisista kolmioista sun muista "herkuista" huolimatta, koen tämän YODin luoneen varjonsa koko elämääni syntymästäni lähtien ja ohjanneen sekä rajoittaneen mahdollisuuksiani valtavasti. (Pakko tarkentaa, etten suinkaan ajattele minkään kartallani olevan tekijän aiheuttaneen mitään. Syntymäkartan aspektit eivät tee elämästäni sitä eivätkä tätä, ne vain peilaavat sitä mikä on. Kyseinen jumalan sormikin on siis vain symboli sille, mikä minussa ohjaa, säätelee ja rajoittaa elämääni - kuvion kärjessä on nimittäin Saturnus 10.h huoneessa.)


Aloin kirjoittaa tätä tekstiä mielessäni halu kertoa kvinkunsseista. Kvinkunssi on astrologisella kartalla oleva aspekti - kontakti kahden tekijän välillä, jotka ovat 150 asteen päässä toisistaan. Laadultaan kvinkunssi on perusaspekteista mystisin, moniulotteisin, vaikeaselkoisin ja hienovaraisin. Se on luonteeltaan hyvin alitajuinen, karmallinen ja hiertävä. Kun kvinkunssit sävyttävät ajankuvaa (transiiteissa ja progressioissa), olemme usein tilanteessa, jolle emme syystä tai toisesta voi mitään. Käytän usein sanoja "kiikkulauta", "ambivalenssi" tai "puun ja kuoren välissä", puhuessani kvinkunssi-ajasta. Kvinkunssi vie meidät vastatusten asioiden kanssa, jotka täytyy vain ottaa vastaan ja hyväksyä. Käytännössä tämä usein tarkoittaa sitä, että olemme tilanteessa, jossa ei tunnu olevan hyvää ratkaisua, ja epämukavuutta täytyy vain sietää. Suo siellä, vetelä täällä.

Syntymäkartalla voimakkaat kvinkunssit näyttäytyvät usein niin, että elämässä toistuu tietty epäonnistumisen tai menettämisen teema. Olet juuri saavuttamaisillasi jotain, kun se yllättäen otetaankin pois. Omassa elämässäni tämä "matto jalkojen alta" -tematiikka on enemmän kuin tuttu, yleensä terveydellisistä syistä johtuen (syntymäkartan kvinkunssin laatu: sen planeetat, merkit ja huoneet kertovat tarkemmin mistä kenenkin kohdalla on kyse). On hyvä muistaa, että erityisesti kvinkunssien kohdalla sillä on suuri merkitys onko kyseessä avautuva vai sulkeutuva kvinkunssi. Avautuvassa on enemmän vaikutusmahdollisuuksia, kun taas sulkeutuva näyttäytyy usein ns. "kiinteänä pisteenä" sielun suunnitelmassa, eli karmallisena olosuhteena, johon ei itsessään pysty paljoa vaikuttamaan.

Miten kohdata kvinkunssien edustamaa karmaa?

Kvinkunssit ovat epämukavia. Oli kyseessä sitten syntymäkartan tai ajankuvan kvinkunssit, ne laittavat meidät kasvotusten asioiden kanssa, jotka on pakko kohdata. Koska kvinkunssit kuvaavat asioita joiden juuret ovat niin syvällä ja niin kaukana, että meidän on äärettömän vaikea ymmärtää älyllisesti mistä on kysymys ja miksi. Siksi analysointi on turha (ja turhauttava) lähestymistapa kvinkunssien kanssa elämiseen. Kun kohtaamme jotain latautunutta karmallista materiaalia (jota kvinkunssit siis edustavat) yleisimmät reaktiot ovat "miksi?!" ("miksi minä" ja varsinkin "miksi aina minä?") sekä "epäreilua!". Monen sisimmästä kumpuaa tuskainen vastalause, sillä tilanteessa näyttää toteutuvan huutava vääryys. Näistä tunteista käsin on helppo lähteä syyttelemisen, katkeruuden, kaunan ja vihan polulle. Kvinkunssit voivat ilmentyä raha-asioissa - käsittämättöminä ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvina menetyksinä tai asioina jotka eivät vain järjesty. Ne voivat ilmetä ihmissuhteissa, petetyksi tai jätetyksi tulemisena, hyväksikäyttönä tai jonain muuna asiana, joka tuntuu menevän ihan väärin. Kvinkunssit kovin usein toteutuvat myös pitkäaikaisina, kroonisina ja usein selittämättöminä sairauksina. Yhteistä kaikelle on se, että tilanne tuntuu kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta, ja siitä tulee tunne, että pitää taistella, pitää saada oikeutta ja korjata vääryys. Itsensä puolustaminen, rajojen vetäminen ja omaan voimaansa kytkeytyminen ovat toki tärkeitä asioita, mutta kvinkunssien ollessa kyseessä, taistoon ryhtyminen vain pahentaa asioita. Tiedän kuulostavani jyrkältä ja yksioikoiselta kun sanon, että kvinkunssien kanssa on vain yksi oikea suhtautumistapa. Koe kaikki tilanteeseen liittyvät tunteet arvostelematta, hakematta syyllisiä tai selityksiä ja hyväksy tilanne juuri sellaisena kuin se on. Luovuta, antaudu, anna olla. Pysy siinä mikä on. Hengitä.

Mystinen kvinkunssi - sen saat mistä luovut

Olen huomannut mystisen ilmiön kvinkunsseista. Kun tunnet menettäneesi kaiken (ehkä viidennen kerran elämässäsi), kun tunnet elämäsi pohjan pudonneen ja missään ei tunnu olevan mitään järkeä, kun tunnet olevasi jonkin pahantahtoisen kirouksen uhri - ja olet täysin läsnä näissä tunteissa, arvostelematta tai tuomitsematta, kun hyväksyt tilanteen olevan se mikä se on ja ettei asioita voi muuksi muuttaa - jotain ihmeellistä tapahtuu. Rauha saapuu. Tunnet todella irtautuvasi asiasta siten, että huomaat ettei sillä loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä, se ei vain enää kosketa sinua TAI yllättäen saatkin takaisin sen, tai jotain vielä paljon parempaa, mistä luulit joutuneesi luopumaan. Mutta tämä tapahtuu vasta sitten, kun olet antautunut tilanteelle, hyväksynyt sen täydellisesti ja päästänyt irti.


Omassa elämässäni elän Saturnuksen ja Pluton kvinkunsseja syntymäkarttani kvinkunssien lisäksi. Kaikki suunnitelmat, kuvitelmat ja mielikuvat tuntuvat katoavan kuin tuhka tuuleen. Jumalallinen pyyhekumi heiluu elämäni kirjan yllä, ja sivu toisensa jälkeen muuttuu tyhjäksi. Taas uusi, merkillinen geneettinen poikkeavuus kehossani on ilmoittanut itsestään ja silmieni sarveiskalvo repeilee öisin. Huvitan itseäni miettimällä mitä metaforia siitä voisi kehittää, että silmäni pinta kuoriutuu, luo nahkansa kerta toisensa jälkeen, täysin ennakoimatta ja yllättäen. Makaan päivä toisensa jälkeen liikkumatta, lappu silmällä, lähes hengittämättä, ettei kipu yltyisi yhtään pahemmaksi. Kipu tuntuu siltä, kuin palava hiilihanko lävistäisi silmäni (sarveiskalvossa on enemmän tuntosoluja kuin koko kehossa yhteensä), ja aina rullalle menneen sarveiskalvon (silmälääkärin runollisin sanoin se on "rytyssä kuin räsymatto liukkaalla lattialla") poistamisen jälkeen pari vuorokautta kestävä tunne siitä, kuin syövyttävää happoa kaadettaisi silmään. Siinä sitten olen enkä muuta voi.

Mutta kipu on vain kokemus. Olen tottunut siihen. Kokemuksena kipu voi olla tila johon sukeltaa ja olla sen sisällä ihan onnellinen. Se mikä on vaikeaa, on epävarmuuden sietäminen. Se ettei koskaan voi tietää mitä ja milloin. Olen iloinen siitä, että astrologina olen vuosien saatossa kasvanut niin paljon, että sen sijaan että yrittäisin hakea selitystä tai vastaavuutta tähdistä ("Mikä kuvio, mikä asteroidi, mikä kiintotähti, mikä keskipiste... mikä edustaa silmiä, mikä syntymäkartalla kertoo tästä, mikä ajassa sai tämän alkamaan nyt...") olen vaan ja annan elämän olla. Niin hienoa ja arvokasta kuin astrologia onkin, se saattaa toisinaan harhauttaa meidät eksymään tunteesta ja kokemuksesta älyllisen rationalisoinnin ja analysoinnin turviin. Mieli ei halua hukkua kokemukseen, se haluaa kuvitella hallitsevansa tilanteen ja ymmärtävänsä mitä, miksi ja milloin. Mutta kuten Oneness Universityssä sanotaan: "Elämä on mysteeri elettäväksi, ei ongelma ratkaistavaksi."

Tästäpä tulikin pitkä ja niin henkilökohtainen kirjoitus, että pohdin voiko tätä edes julkaista. Samalla jokin sisälläni sanoo, että jollekulle joka tätä lukee on tästä hyötyä ja ehkä jopa apua. Siispä julkaisen. Sinulle, joka tunnistat tämän itsessäsi, joka tunnet että kirjoitin tämän sinun vuoksesi.

PS. Maailmankaikkeus on ihana. Suuressa viisaudessaan se pitää huolta siitä, että menemme oikeaan suuntaan tai pysymme paikoillamme, vaikka kuinka itsepäisesti yrittäisimme pyristellä vastaan. Sen lisäksi että olen saanut viettää suurimman osan ajastani sängyssä silmät kiinni maaten, universumin syvä viisaus hajotti myös tietokoneeni ja autoni. Tietokonetta voin käyttää joinakin päivinä vähän aikaa, kunnes koko kone pimenee eikä enää käynnisty - kunnes sitten taas joskus toimiikin, kun on sen aika. Auton moottorin ohjauselektroniikassa on häiriö, eikä sitä voi käyttää lainkaan. Eli jos tämä onkin elämässäni "liikkumatta, paikoillanne" -vaihetta, niin eiköhän se "hep!" liikkeellelähtökäskykin sieltä vielä jossain vaiheessa kajahda. Sillä jos jotain olen oppinut elämästä, niin sen, että This Too Shall Pass. Kaikki on ohimenevää. Kaikki.