21.1.2014

Asenteilla marinoitua astrojournalismia


Yle uutisilta ilmestyi viime viikolla aivan luvattoman kelvoton artikkeli "Kuka tahansa voi povata tähdistä", joka taas kerran todisti aukottomasti, että astrologia on silkkaa huijausta ja näin ollen pitäisi poistaa maailmankirjoista ja harjoittajien sydämistä lopullisesti (oma tulkintani). 

Juttu oli kaikin puolin epälooginen ja hatara. Ensiksikin ihmettelin sitä, että jos halutaan laatia artikkeli jossa käsitellään astrologiaa ammatillisesta näkökulmasta, miksi haastatellaan astrologian harrastajien seuran edustajaa, eikä astrologian ammattilaisten yhdistyksen edustajaa. Toinen ihmetystä aiheuttanut seikka oli koko jutun ytimenä ollut päätelmä, että jos astrologeilla ei ole ammatillista tutkintoa Suomessa, niin sen täytyy tarkoittaa sitä, että koko astrologia on epäuskottavaa: "Mäkelä pitää alan standardien ja tutkintojen puuttumista osoituksena siitä, että tulkinnat ja ennusteet eivät voi olla uskottavia." Omassa päässä loogisempi ajatusketju olisi ollut sellainen, että täytyy järjestää Suomeenkin pätevää koulutusta sekä ammatissa toimimiseen oikeuttava tutkinto, niin alamme hiljalleen hivuttautua samalle tasolle kuin muutkin sivistysmaat, joissa astrologiaa voi opiskella muun muassa yliopistossa (esim. University of Wales).

Suomessa on valtavan jämerä ennakkoluulojen parkkiinnuttama vastustus astrologiaa kohtaan. Tämä halveksunnan sävyttämä suvaitsemattomuuden muuri on vaikeuttanut astrologian harrastamista ja julkista astrologian puolesta puhumista enemmän kuin suuri yleisö osaa kuvitellakaan. Miten me voimme saada astrologian opiskelua laajemman yleisön saataville, kun esimerkiksi monissa pääkaupunkiseudun kansanopistoissa sen opettaminen kiellettiin kokonaan muutama vuosi sitten?  

Miksi jutussa ei mainittu edes pienessä sivulauseessa 14 vuotta sitten perustettua Ammattiastrologien yhdistystä, jonka jäseneksi pääsemikseksi edellytetään astrologista ammattitaitoa, moraalia, etiikkaa ja hyvää mainetta? Yhdistys valvoo ammattiastrologien toimintaa esimerkiksi siten, että asiakkailla on mahdollisuus antaa palautetta saamistaan astrologisista palveluista yhdistykselle, joka voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin mikäli palautetta saaneen astrologin palvelut eivät ole olleet ammatillisia tai laadukkaita. Monilla ammattiastrologeilla on myös oma takuu palveluissaan, eli asiakkaan on mahdollista tietyn ajan sisällä palata asiaan ja saada maksutta lisäselvennystä tulkinnassa esiintulleisiin, mietityttämään jääneisiin seikkoihin. 

Mutta kyllä vaan, kuka tahansa voi povata tähdistä ja valaa tinaa ja ennustaa teenlehdistä. Ammattiastrologina toimimiseen sen sijaan tarvitaan vankkaa astrologista osaamista, vuosien kokemusta, koulutusta sekä luontaisia taipumuksia alalle. Astrologisen (usein ulkomailla hankitun) koulutuksen lisäksi ammattiastrologeina toimivilla on tutkintoja koulutuksen, kasvatuksen, kulttuurin sekä sosiaali- ja terveysalan puolelta. Kuka tahansa voi "povata" tähdistä, mutta kuka tahansa ei voi olla ammatissa toimiva astrologi siitä yksinkertaisesta syystä, että asiakkaaksi tulevat ihmiset eivät ole typeriä ja hyväuskoisia hölmöjä, joita kuka tahansa itseään astrologiksi väittävä, mutta tosiasiassa alaa taitamaton, voisi vedättää. 

Eikö olisi hienoa saada Suomeen tasokasta astrologista koulutusta ja levittää laajalti tietoa siitä mitä astrologia tosiasiassa on ja mitä se ei ole. Kun kansan syvät rivit tulisivat tietoisiksi siitä mitä oikealta ja ammattitaitoiselta astrologilta voi odottaa, yhä harvempi valeastrologi voisi hyväksikäyttää tietämättömiä tähdistä povaamisellaan. Nämä "astrologiaa" käsittelevät hömppäartikkelit mukaskeptisine näkökulmineen pelkästään vahingoittavat tätä päämäärää vahvistamalla yleisiä ja vääristyneitä käsityksiä astrologiasta ja astrologien työstä. 

Olen ehkä epärealistinen unelmoija kun toivon tällä vuosikymmenellä näkeväni maamme jossakin johtavassa mediassa edes yhden ainoan astrologiaa käsittelevän jutun, joka ei perustuisi pinnallisille, popularistisille ja vanhentuneille näkemyksille astrologiasta. Haluaisin nähdä jutun, jossa puhuttaisiin astrologiasta, eikä siitä mitä asiaan perehtymätön pitää astrologiana. Haluaisin nähdä jutun, joka olisi sävyltään ehkä kyseenalaistava, ehkä kriittinenkin, mutta vailla vähättelevää ja halveksuvaa tunnelatausta, jolla jokaisen itseään kunnioittavan ja yleiseen hyväksyntään - järjenmiesten hyminään ja pääntaputteluun - pyrkivän toimittajan näyttää yhä edelleen olevan pakko juttunsa marinoida. 

15.1.2014

Elämäntehtävä

Kun jokin sykli päättyy, emme yleensä tiedä onko se alku vai loppu. Järjellä voimme ajatella vanhan päättymisen olevan uuden airut, mutta kokemuksellisella tasolla saatamme tuntea vain luopumisen tuskaa ja hiljaiseksi vetäviä loppuja, päättymistä päättymisen jälkeen.

En tiedä onko tämä viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin, vai kenties ensimmäinen uuden sarjan alussa. En toimi enää ammattia harjoittavana astrologina, vaikka teenkin vielä satunnaisesti tulkintoja, jos joku sellaista sattuisi kaipaamaan.

Enemmän kuin astrologi koskaan, olen aina ollut näkijä ja mystikko. Elämäntehtävänäni - itse elämän kokemisen ohella - on auttaa ihmisiä palauttamaan tietoinen kontakti korkeampaan itseensä ja palaamaan mielen hallinnasta sydänyhteyteen ja sisäiseen ohjaukseen. Olen vuosia yrittänyt käyttää astrologiaa työvälineenäni tässä missiossa, mutta se ei ole siihen tarkoitukseen paras menetelmä.

Minulle astrologia ei ole tekniikoita, avainsanoja, ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, hyviä ja huonoja aikoja, tulevien ennakointia tai luonteen hiomista, pyrkimystä tulla paremmaksi ihmiseksi. Minulle astrologia on, sanojen, käsitteiden, määritelmien, selitysten, uhkakuvien ja lupausten sijaan energiaa, sisäinen kokemus. Astrologinen syntymäkartta tai ajankuva ovat minulle elävää ja kokemuksellista, kuin elokuva johon voin hetkeksi astua sisään. Kartta symboleineen on kuvia, värejä, tuntemuksia, tuoksuja, makuja, musiikkia ja harmoniaa. Se on lähes aistillista kokemista ja sisäistä tietämistä. Se on toiminut elämässäni kompassin tavoin, kuin tähdet merimiehille ja muille matkaajille vuosisatoja sitten. Ei kuitenkaan ulkoapäin tulevana opastuksena, vaan sisäisenä tuntemisena siitä miten asiat ovat, missä on itä ja missä länsi, ja minne itse sijoitun matkallani juuri nyt, mistä tulen ja mihin suuntaan olen menossa.

Nyt tätä kirjoittaessa - tänä kylmänä tammikuun aamuna, kun lumi heijastaa auringon valoa lähes silmiä vihlovalla kirkkaudella - tunnen että se on alku. Kyllä, se on alku.