22.6.2012

Sähköä ilmassa?


Loma meni mukavasti, vaikka irrottautuminen työasioista otti ensin niin koville, että kolmena ensimmäisenä yönä tein tulkintoja ja pidin astrologiakursseja. Unissani siis. Ihan mielenkiintoista, opin siinä itsekin uusia asioita. Viikko ilman tietokonetta, puhelinta tai mitään sähköistä mediaa oli taivaallisen rentouttava. Aion vastedeskin huolehtia hyvinvoinnistani paremmin ja olla tietokoneella niin vähän kuin mahdollista. Leikittelen ajatuksella tehdä töitä ainoastaan kasvotusten ja julkaista näitä blogitekstejä kirjeitse. Pergamentti, mustekynä ja kirjeen päälle sinettisormuksella painettu punainen lakkasinetti sopisivat sielunmaailmaani niin paljon paremmin, kuin tämä silmiä syövyttävä ja elinvoimaa kuihduttava koneella olo. Kun aikakone keksitään, olen ensimmäisenä varaamassa paikkaa aikaan ennen Alessandro Voltan syntymää ja sähkön "löytymistä". (Kiinnostuneille tiedoksi, että sähköä edustava planeetta Uranus on kartallani hyvissä asemissa ilmamerkissä, ilmahuoneessa ja tekee pelkkiä kolmioita. Vesimiestäkin löytyy merkkinä eniten. Eikö olekin kummallista?)

Sähköstä puheenollen, oletteko tunteneet sen intensiivisen voimakkaan latauksen, mikä tässä ajassa nyt hohkaa ja rätisee? Uranuksen neliö Plutollehan se jyllää parhaillaan, ja tarkaksi tämä kollektiivisesti tuntuva transiitti tulee sunnuntaina 24.6.2012 klo 12.12. Kyseessä on noin 127 vuoden välein toistuva kuvio, joka liittyy rakenteiden hajoamiseen, muutokseen, kapinamieleen, romahduksiin, radikaaleihin uudistuksiin jne. Uranus (Leijonassa) neliöi Plutoa (Härässä) viimeksi vuonna 1875 ja sitä ennen vuonna 1756, jolloin Uranus oli Kaloissa ja Pluto Jousimiehessä. Tämä ajankohtainen transiitti syntyy Uranukselta Oinaassa Plutolle Kauriissa. Vanhaa ja uutta. Oinasmainen Pioneeri, Uudisraivaaja tai Soturi kohtaa Kauriin edustamat yhteiskunnalliset rakenteet ja materiakeskeiset asenteet.

Omalla kohdallani tämä tehopari osuu voimakkaimmin Marsilleni. Sisäinen Soturi, herätys! Tee jotain! Muutu! Kriittisen tarkkailun ja muutosprosessin alla siis tapa toimia, käyttää energiaa, tehdä työtä (Mars 10. huoneessa), kilpailla, puolustaa itseä ja ilmaista aggressiota. Olenkin ollut yllättynyt viime aikoina ilmaantuneista äkillisistä ristiriidoista ja jännitteistä, sekä itselleni epätyypillisestä kireydestä ja kärsimättömyydestä. Sisältä nousee tarve heittäytyä rajusti vastustamaan koettuja epäkohtia, ja sen enempiä miettimättä riuhtaista solmut suoriksi. Vaikka miekalla. Onneksi olen aika hidas reagoimaan (Kuu Skorpionissa aspektissa Saturnukseen pitää impulssit tiukassa kontrollissa), niin sisäinen paine harvemmin purkautuu ulospäin havaittavalla tavalla. Olen huomannut myös Sisäisen Vapaustaistelijani aktivoituneen, ja tarve tehdä asioille jotain sen sijaan että tyypilliseen tapaani vain ajattelisin zeniläisesti hymyillen että asenteenmuutos riittää. Kaikki on hyvin.

Uskon että tämä Uranuksen neliö Plutolle koskettaa meitä kaikkia tässä ajassa eläviä niin kollektiivisesti, maailman tapahtumien myötä, kuin henkilökohtaisestikin. Uranuksen ja Pluton yhteistyössä luoma paine ravistaa nyt tavalla tai toisella jokaisen meidän elämää. Tai hyvä olisi. Oletko miettinyt mitä tämä tarkoittaa sinun kohdallasi? Katso missä syntymäkarttasi huoneissa nämä planeetat tällä hetkellä ovat. Ne kertovat elämänalueen, jolla näiden isojen planeettojen kissanhännänveto tapahtuu. Asiat eivät voi jäädä ennalleen näiden huoneiden edustamien elämänalueiden osalta. Ei ainakaan kannata pyrkiä siihen, sillä pohjimmiltaan tämä muutos on hyvä asia! Jos jokin planeetta tai akseli on kartallasi noin 8° (ja erityisesti johtavissa merkeissä - Oinas, Rapu, Vaaka ja Kauris), niin Uranus ja Pluto koskettavat, ravistelevat, herättelevät tai suorastaan pöllyttävät tämän planeetan edustamaa osaa itsessäsi ja elämässäsi. Mitä paremmin ymmärrät miten tämä Uranuksen ja Pluton neliö on toteutumassa sinun kohdallasi, sitä aktiivisemmin voit olla itse työskentelemässä muutoksen puolesta.

Parhaimmillaan tämä aika sähköistää ja energisoi sinut. Oman elämänsä näkeminen uusin silmin voi synnyttää lähes pakottavan tarpeen tarttua (vertauskuvallisesti) kirveeseen ja purkaa sitä mikä ei toimi ja keskittyä siihen mikä on aidosti tärkeää. Kysymys on nyt luovista, vallankumouksellisista ja tekosyille kumartamattomista voimista, joiden myötä voit muuttaa elämäsi aivan uuteen muotoon. Saabiset symbolit kertovat minusta myös häkellyttävän hienosti siitä, mistä tässä kuviossa on nyt kysymys. Pluto 8°23' Kaurista on "Harppua kantava enkeli" ja Uranus 8°23' Oinasta on "A crystal gazer" eli "Kristallinen tuijottaja". Nämä viittaavat tilanteen kriittiseen tarkasteluun, asioiden ytimeen porautuvaan katseesen ja jännitteiseen tilanteeseen, jossa on tärkeää höllentää otetta, luopua itseä vahingoittavista asioista ja löytää oma, alkuperäinen vireensä uudelleen.

Tässä ajassa on siis oleellisen tärkeää löytää oikea vire, oikea jännite elämäänsä. Se edellyttää riittävää itsetuntemusta ja sitä, että tiedät milloin olet epävireessä, itsesi vieressä ja milloin "soit omaa säveltäsi". Mitä jos emme puhuisikaan muutoksesta, vaan virittämisestä? Enkä tarkoita nyt sitä mitä teinipojat tekevät mopoilleen. Jos muutos olisikin oikean sävelen löytymistä elämään? Olisiko se silloin niin kamalaa? Ja mikä alunperinkin sai sinut pois omalta taajuudeltasi? Etkö haluaisi luopua siitä? Tarkkaile pelkojasi, ehdottomia uskomuksiasi ja eri tilanteissa heräävää ärtymystäsi. Ne ovat kuin taskulamppuja, jotka osoittavat kohti muutosta puoleensa vetäviä kohtia elämässäsi. Älä pelkää muutosta, pelkää jähmettymistä. Jäykimmät rakenteet sortuvat ensimmäisenä ja paljon dramaattisemmin kuin ne elämämme rakenteet, joihin emme ole takertuneet pakonomaisella epätoivolla. Parhaimmillaan Uranus-Pluto transiitti tuo elämäämme rohkeutta, kykyä irrottautua, riuhtaista ja päästää menemään. Kyseessä ovat nyt merkittävät, uutta luovat energiat, jotka on mahdollista valjastaa käyttöönsä, ellei käytä viimeisiä voimiaan muutoksen vastustamiseen ja menneisyyteen takertumiseen. Goethen sanoin: Mitä tahansa pystyt tekemään, tai uneksit pystyväsi, tee se. Rohkeudessa on neroutta, voimaa ja taikaa.


10.6.2012

Onnenkukka aukeaa - onnenpistetulkinta



No niin, nyt on työt tehty ja matkalle lähtö pakkaamista vaille valmis. Latasin juuri monta äänikirjaa pikkuruiseen bikinien vyötäisille sujahtavaan mp3-soittimeeni, koska en aio lomalla kantaa mitään enkä rasittaa silmiäni millään. Pakko lainata kollegani Tarjan loistavaa kielikuvaa työnteosta "silmät tomaatteina", sillä siitä juuri on ollut kysymys tässä viime päivinä, ja se juuri aiotaan nyt korjata.

Huomasin taannoin että tänne blogiin on eksynyt näiden parin viikon aikana iso joukko ihmisiä etsiskellessään tulkintaa omalle onnenpisteelleen (pystyn tilastotiedoista näkemään millaisilla hakusanoilla blogiini päädytään), ja ajattelin antaa teille ihan konkreettisen esimerkin miten sitä onnenpistettä tulkitaan. Tulkintoja voitte myös tilata minulta, niin saatte varmalla henkilökohtaisen ja ajatuksella laaditun kuvauksen onnenpisteestänne. Tulkinnan hinta on 45€ alveineen. Puhelimessa puolet tuosta. (mainosmainosmainos)

Lupasin jatkoa 31.5.12 julkaisemalleni onnenpiste-kirjoitukselle Aarretta etsimässä, mutta koska en ole jaksanut askarrella samanlaista mallikarttaa kuin tuossa aiemmassa jutussa, homma on jäänyt. Näin sitä voi keskittyä aivan epäoleellisiin juttuihin ja kokonaisuus kärsii (Neitsyt taas asialla). Tuossa aiemmassa artikkelissa siis käsittelin onnenpisteen (Part of Fortune eli Pars Fortuna) laskumenetelmää sekä sen tulkintaa, mutten maininnut sitä, että monet astrologit (erityisesti traditionaaliset astrologit, jollainen itse en ole) ovat tarkkoja sen kanssa, että tuon antamani laskukaavan lisäksi käytetään myös toista, niin sanottua yökavaa. Siis ne joiden kartalla Aurinko on horisontin alapuolella, löytävät onnenpisteensä niin, että Askendentti + Aurinko - Kuu, ja se aiemmin mallikartan kanssa havainnollistamani onnenpisteen laskutapa on Askendentti + Kuu - Aurinko, jota käytetään joko kaikilla, tai sitten tyylisuuntauksesta riippuen vain heillä, joiden Aurinko on horisontin yläpuolella.

Tässä alla on eräälle asiakkaalleni tekemäni tulkinta, ja ajattelin että sen myötä saatte ideaa siitä, miten onnenpisteitä voi tulkita. Ottakaan kuitenkin huomioon, että vaikka olen muokannut tätä julkaisukelpoiseksi poistamalla kaikki tietynlaiset yksityiskohdat henkilön yksityisyyttä suojatakseni, on tämä kuitenkin henkilökohtainen tulkinta onnenpisteestä. Vaikka sinullakin olisi sattumalta sama sijainti, onnenpiste Vaa'assa 12. huoneessa, tulkinta tulisi todennäköisesti olemaan erilainen. Ei ole kahta samanlaista ihmistä, ja siksi ei pitäisi olla kahta samanlaista astrologista tulkintaakaan, vaikka joidenkin tekijöiden sijainnit täsmäisivätkin.

Onnenpisteesi on Vaa'assa 12. huoneessa

Vaa'an merkki kertoo siitä, että harmonian kokeminen ihmissuhteissa tuo sinulle suurta onnea. On tärkeä huomata, että onnenpisteesi ei viittaa vain rakkaus- tai parisuhteisiin, vaan ihmissuhteisiin yleensä. Kyky liittyä muihin ihmisiin tasavertaisena (ei parempana eikä huonompana) keskittyen yhteenkuuluvaisuuteen oman erillisyytensä unohtaen on oleellisen tärkeää elämässäsi. Kahdestoista huone viittaa siihen, että kyseessä voisivat olla henkisesti samanmieliset ihmiset, joita myös kiinnostavat tavanomaisia materiaalisia asioita korkeammat arvot.

Yksinolemisen oppiminen (= kun et enää ole yksinäinen itsesi kanssa) ja siitä nauttiminen tuntien olevasi kokonainen ja täysi oman sielusi ja sydämesi kanssa, on oleellisen tärkeää onnenpisteesi toteutumisen kannalta. Opettele virittäytymään sisäisille taajuuksillesi (rukouksen, meditaation, luonnosta nauttimisen tms. avulla), sillä onnenpisteesi merkitys toteutuu harmonian ja kauneuden luomisen, sekä omaan korkeampaan itseesi liittymisen muodossa. Onnenpisteesi sijainti viittaa siihen, että et tule löytämään onneasi kenestäkään toisesta ihmisestä, etkä mistään mikä on itsesi ulkopuolella. Rakastavan yhteyden kokeminen muihin ilman että tarvitset heitä "onnellistuttamaan" itseäsi on ratkaisevaa. Monet etsivät onneaan rakkaudesta, he etsivät ihmistä joka rakastaisi heitä (heidän omilla ehdoillaan) ja täyttäisivät kaipuun ja tyhjyyden sydämessä. Mutta vain sinä itse voit täyttää sen tyhjyyden. Jos koet että elämästäsi puuttuu jotain, niin se mikä puuttuu on jotain mitä sinä et anna itsellesi. Onnenpisteesi sijainti ohjaa rakkaudesta ja harmoniasta nauttimiseen omassa sydämessään, ja sen oivaltamiseen että onnellisuus on asenne ja oma valinta, ei jotain joka voidaan sinulta evätä tai jonka joku voi sinulle antaa.

Onnenpisteesi sijainti Vaa'an merkissä viittaa harmoniseen yhteistyöhön ja toisten huomioon ottamiseen rakkaudesta, ei velvollisuudesta. Tämä sijainti tuo usein voimakkaan tarpeen kuulua johonkin. Parhaimmillaan tämä pääsee toteutumaan, kun voit kokea yhteenkuuluvaisuutta kaikkien kanssa, ilman erottelua. Sydämestä lähtöisin oleva yhteenkuuluvaisuudentunne koko maailman ja sen kaikkien ihmisten kanssa on yksi niistä asioista, joka tuo elämään suuren tyytyväisyyden. Kun pystyy kokemaan tällaista yhteenkuuluvaisuutta, monien ihmissuhteiden pohjalla oleva ja epäharmoniaa aiheuttava hyväksikäyttö ja riisto ("tarvitsen sinua, tee minut onnelliseksi, poista tyhjyyteni") lakkaavat. Onnenpiste Vaa'assa opettaa meitä lempeästi olemaan ihmisenä muiden joukossa, vaatimatta heiltä mitään. Tämä ei tarkoita kynnysmatoksi ryhtymistä, vaan sitä perimmäistä harmonian tilaa, jossa onni ei ole riippuvainen siitä mitä toiset tekevät tai eivät tee, antavat sinulle tai eivät anna. Onni on sinussa, se on sinun, eikä kukaan voi tekemisillään tai sanomisillaan viedä sitä sinulta pois. Kun tämä on todellisuutta käytännössä, voi sanoa että onnenpisteesi on löytynyt ja käytössä elämässäsi.

Kaikki harjoitukset, jotka vievät sinua lähemmäs itseäsi ja omaa sisintäsi, ovat askelia eteenpäin onnesi polulla. Elämän virrassa kiitollisena lipuminen, takertumatta asioihin ja tapahtumiin, on tärkeä opetus 12. huoneen onnenpisteeltä. Hiljaisuus, yksinäisyys ja sisäänpäinkääntyminen toimivat usein oppaanamme, ja ellemme löydä sen arvoa ja kauneutta elämässämme, voi onnenpisteen onni jäädä löytymättä. On vaikea löytää onnea, jos etsii sitä koko ajan kaikkialta muualta, kuin siitä mikä on nyt läsnä ja todellista. Onnenpiste 12. huoneessa voi olla aivan erityisen hieno sijainti, sillä sen kautta meillä on mahdollisuus päästä lähemmän Jumalaa - tai mikä tämä korkeampi henkinen ulottuvuus itse kullekin on; luonto, rakkauden voima tai jokin muu. Mutta jotta 12. huoneen onnenpiste aukeaisi kuin lootuksen kukka, tarvitsemme todellisen sisäisen oivalluksen, havahtumisen siitä mitä se omassa elämässä tarkoittaa. Sitä eivät mitkään sanat voi kenellekään tuoda, sen voi vain itse kokea.

Olisi oikein mukava kuulla miten te, joilla onnenpiste on Vaa'assa tai 12. huoneessa tuon tulkinnan koitte? Löytyikö jotain tuttua? Arvokasta tietoa blogin kehittämisen kannalta olisi myös se, että onko tällaisista esimerkkitulkinnoista hyötyä? Toivoisitteko niitä jatkossakin?

Muistuttaisin vielä, että vaikka astrologi on poissa toimistolta viikon verran, blogi päivittyy kuitenkin joka aamu klo 8.00.

9.6.2012

Elementit tasapainoon

Koska olen lähdössä maanantaina viikon lomalle, olen yrittänyt tehdä kaikki ensi viikon työt etukäteen valmiiksi. Koneella on tullut oltua sen verran pitkä rupeama, että mieli ei tahdo hiljentyä yölläkään. Lomalla ei onneksi ole mukana tietokonetta, puhelinta eikä mitään muutakaan työhön viekoittelevaa. Haadeksen raunioilla ehkä käydään jos jaksetaan, sehän on melkein työjuttu, eikö?

Olen viime aikoina miettinyt ihmisten sisäisiä energiavarkaita, mustia aukkoja ja sellaisia ylikorostuneita, elämää dominoivia juttuja, jotka imuvoimallaan tuppaavat viemään kaiken liikenevän ajan ja energian. Jos omalta kartaltani sellaisen nimeäsin, sanoisin että se on tuo pirullinen Merkurius/Jupiter-yhtymä. Tähän ei ole mitään laskukaava. Mieti vain omaa elämääsi ja sitä mihin elämäsi tunnit hupenevat. Lastenhoitoon, ruuanlaittoon ja pyykinpesun loppumattomaan virtaan? No Kuuhan se siellä silloin dominoi arjen vaatimuksillaan. Kirjoittamiseen, lukemiseen, puhelimessa puhumiseen tai yleiseen juoruiluun - terve vaan Merkurius. Venus tuokin enemmän vaihtoehtoja peliin, kun se saattaa suunnata huomion ylenpalttiseen sosiaaliseen elämään, rakkauselämän kiemuroihin, kauneudesta ja omasta vetovoimaisuudesta huolehtimiseen tai silkkaan nautiskeluun ja rahan haaskaamiseen. Jatkuva ihmissuhteiden märehtiminen, kadehtiminen ja ulkonäöstä stressaaminenkin menevät Venuksen piikkiin. Touhottajat, himourheilijat, tehopakkaukset ja adrenaliini- tai aggressioriippuvaiset ovat koukussa Marsiinsa. Ylenpalttinen ja epätasapainoinen Mars-energia kartalla saattaa tosiaan näkyä jatkuvana kiukkuisuutena ja kyvyttömyytenä rauhoittua ja olla vaan. Listaa voi jatkaa kaikki planeetat läpi, keksi itse lisää.

Elementtien jakautuminen syntymäkartalla voi myös kertoa paljon elämän energiatasapainosta ja sitä mikä kaipaisi huomiota. Niillä joilla elementit jakautuvat tasaisesti ongelma (jos sellaista on) löytyy ruuhkaisimmasta huoneesta tai tuosta yllä mainitsemastani "musta aukko" -planeetasta. Me muut, joilla elementtien epätasainen jakautuminen puhuu karua kieltään, voimme sitten keskittyä miettimään miten elementtejä voisi tasapainottaa.

Omalla kohdallani syntymäkarttani ylivoimaisesti ylikorostunein elementti on ilma. Henkilökohtaisista eli nopeista planeetoistani kolme on ilmamerkissä ja yhtä monta ilmaa löytyy myös hitaista planeetoistani. Kartallani on kaksi suurkolmiota, jotka ovat omiaan luomaan painokkuutta jollekin tietylle elementille, ja missäpä muussa ne kartallani olisivat kuin ilmamerkeissä. Huh - kaipaan raitista ilmaa!

Eli kun jokin elementti on näin korostunut, on selvä että elämä herkästi nyrjähtää tämän elementin toteuttamiseen, muiden elementtien kustannuksella.

Ylikorostunut tuli viittaa usein tarpeeseen tulla, mennä, touhottaa ja polttaa kynttilää molemmista päistä. Jos heikoimpana lenkkinä on ilma, toiminnalle ei välttämättä ole mitään suuntaa eikä suunnitelmaa. Maan ollessa heikoimmassa asemassa toiminta ei välttämättä tuota minkäänlaista tulosta, kunhan kohelletaan saamatta mitään aikaiseksi. Ja jos veden elementtiä on tuli-painotteisella kartalla vähiten, on luonteessa herkästi tiettyä kovuutta ja kyvyttömyyttä ymmärtää omaa sisintään tai kuunnella omien tunteidensa viestejä.

Ylikorostunut maa toteutuu elämässä turvallisuuden tavoitteluna, käytännöllisyytenä ja jopa elämään kieltävänä pragmatismina (paitsi jos maamerkeistä Härkää on eniten). Jos kartalta puuttuu tulta, riskinotto kyky, rohkeus ja kyky heittäytyä elämän vauhtiin ovat kaivattuja ominaisuuksia. Veden puutteessa maakartta kuihtuu ja synnyttää materiakeskeistä, tunteille ja vaistoille vierasta elämää. Ilman ollessa heikoimmassa asemassa kaikenlainen spontaanisuus ja luova hulluus on hyvin vierasta. Tämä kertoo myös usein tyypillisestä skepsismistä, jolloin aito ihmettely ja avoimuus elämän ilmiöille puuttuu, ja henkilö usko vain sen mitä näkee ja voi koskettaa. Eikä aina sitäkään.

Ylikorostunut ilma johtaa todennäköisesti hermoparantolaan voi ilmentyä yliaktiivisena mielenä, joka kerran vauhtiin päästyään suoltaa ideaa, ajatusta, tekstiä ja sanomaa 24/7. Kuulostaa manialta, mutta ei hätää, ylikorostunut ilma se vain pyörittää aivotoimintaa ylikierroksilla. Jos ilmakartalla vesi on kovin vähäistä, elämä voi olla hyvin älyllistä, eikä tunteille ole tilaa. Ajatukset voivat lopulta olla niin objektiivisia ja korkealentoisia, että niissä ei ole enää mitään henkilökohtaista tai intiimiä jäljellä. Karikatyyrinä töihinsä ja sanomalehtiinsä (ja iPadeihinsa) uppoutunut professori. Maaelementin vähäisyys näkyy ilma-ihmisen elämässä epäkäytännöllisyytenä ja teoreettisuutena.

Tohtoriväitöksiä voi olla taskussa vaikka kaksi, mutta kananmunan keittäminen ei ilman ohjekirjaa onnistu, eikä onnistu muuten sen ohjekirjan kanssakaan. Jos tulta on kartalla vähiten, elämä voi olla viileän älyllistä ja fyysisesti niin passiivista, että kaikki hienot ideat ja suunnitelmat - oikeastaan koko elämä - tapahtuu vain mielikuvissa ja päänsisäisinä juttuina. Voimakas ilmapainotus erityisesti heikoilla maa- ja tuli-elementillä saattaa viedä ihmisen elämän nettiin siinä määrin, että oikeaa elämää (missä laitetaan ruokaa, käydään kaupassa, tavataan ihmisiä ja liikutetaan kehoa eri syiden vuoksi, myös ulkoilmassa) ei ole lainkaan. On vain kuvitelma elämästä. Vahva Neptunus syntymäkartalla toki antaa tähän vielä aivan uutta ulottuvuutta. Omassa mielikuvituksessa.

Ylikorostunut vesi voi tehdä ihmisestä supertunteellisen ja hieman rajattoman empaatikon, jonka vaihtuvat tunnetilat määräävät elämän tahdin. Jos kartalta vielä puuttuu maata, voi elämä velloa paikoillaan ja vähän samaan tapaan kuin ylikorostuneen ilman kanssa, ihminen saattaa vetäytyä pois todellisuudesta ja paeta tai hukkua omiin sisäisiin maailmoihinsa. Veden ollessa kyseessä saatetaan liikkua sielullisilla tasoilla, henkimaailmassa tai tunteitten syövereissä. Epäkäytännöllisyys liittyy tähän yhdistelmään myös voimakkaasti. Jos vesikartalla on vähän ilmaa, niin kaikki on niin kovin henkilökohtaista ja subjektiivista ja ainutkertaista. Se synnyttää helposti asenteen: "Minun tunteeni, minun kokemukseni, joita ei voi selittää ja joita kukaan ei voi ymmärtää." Ja jos tuli on vähäistä vedenpaisumuskartalla, niin aloitteellisuus, innostuneisuus, kyky puolustaa itseään ja yleinen energisyys voivat tehdä elämästä vähän lässähtäneen kokemuksen. Jota sitten voi nyyhkiä ja surkutella oikein sydämensä kyllyydestä.

Tietenkin myös sillä on merkitystä mitkä merkeistä ovat korostuneet - vesipainotteinen kartta tuntuu aika erilaiselta, jos dominoivana merkkinä on Skorpioni eikä Kalat - ja koko kartan rakenne muutenkin kertoo millä tavalla nämä ylikorostuneet elementit saattavat elämässä toteutua. Niin, ja kun mietit asiaa hetken, tiedät varmaan itsekin miten ne elämässäsi ilmenevät. Mutta tässä joitakin yleistyksiä, joista voitte itse sitten lähteä laajentamaan ja tarkentamaan kunkin yksilöllisen karttansa mukaan.

Arvaattekos miksi tämä teema on ollut mielessä tässä lähipäivinä? Jupiter, tuo ylenpalttisuuden ylijumala on juuri runsauden ruhtinattaren Härän merkissä ja sen viimeisellä, kriittisellä asteella. Ja kun se sieltä on suonut huomiotaan 10. huoneelleni sekä parjaamalleni Merkurius/Jupiter -yhtymälle neliötransitin muodossa, niin tarvitseeko sanoa enempää. On tullut vähän tehtyä töitä. Mutta vain siksi, että pääsisin maanantaina (kun Jupiter siirtyy Kaksosiin) viettämään hyvin ansaittua lomaa lasteni kanssa. Jupii, ei kun JIPII!

8.6.2012

Just keep breathing, babe!


Keskustelin viime viikolla erään asiakkaani kanssa, jolla on meneillään isot transiitit ja iso elämänmuutos. Hänen ajankohtaiset transiittinsa sopivat kuvaamaan tilannetta erinomaisesti. Pluton oppositio Venukselle, Uranuksen neliö Kuulle ja Saturnuksen oppositio Marsille. Kovat ajat ravistelivat pitkää parisuhdetta, kotielämää sekä työkuvioita. Terveyskin oli vaakalaudalla. Mutta se mikä teki tästä keskustelusta niin mieleenpainuvan oli tämän henkilön asenne, sekä se miten hän oli onnistunut kaiken sen musertavan kaaoksen keskellä keskittymään siihen, mikä toi hänelle voimia jaksaa.

Näiden mainitsemieni vahvojen ja haasteellisten transiittien lisäksi transitoiva Saturnus teki kolmiota hänen Venukselleen. Ja siihen hän (astrologiaa sen enempää tuntematta, vain sisimpäänsä kuunnellen) keskittyi täysillä. Vaikean erotilanteen ja kokonaisvaltaisesti ravistelevan suuren muutoksen keskellä yllättävä apu voi tulla joltakin vähemmän tärkeältä vaikuttavalta transiitilta. Myrskyisten transiittiensa keskellä hän tarttui siihen mihin pystyi, ja toteutti kaunista Saturnuksen kolmiota Venukselleen rakentamalla tietoisesti omanarvontuntoaan ja itsensä rakastamista.

Tässä muutama lause siitä miten hän kuvaili tilannettaan: "Ensin meinasin hajota ja tuntui siltä että on niin paljon kaikkea mitä täytyy muistaa ja jaksaa ja hoitaa - ja sitten päätin että ei ole mitään muuta tärkeää kuin se, että omistan itselleni tunnin joka aamu. Kuukaudessa se on 30 tuntia ja vuodessa jo toinen luonto. Tähän tuntiin sisältyy metsäkävely, rakastamisharjoitukset peilin edessä ja jooga. Siinä on elämäni ja hyvinvointini pohja. Kun sen vaan muistan, pysyn kasassa ja kaikki hoituu. Elämä on lopulta niin yksinkertaista. Mä en tarvitse mitään muuta kuin mun juoksukengät, joogamaton, tehosekoittimen ja raakaruokatarvikkeet. Mä en tarvitse muuta kuin sen että rakastan itseäni niin paljon, että rakennan itselleni hyvän elämän, että sitoudun siihen rakkauteen ja itsestäni välittämiseen niin, että teen jotain konkreettista sen eteen joka päivä."

Niin moni vastaavassa tilanteessa keskittyy siihen mitä on menettänyt (kannattaa kysyä itseltään että jos sen kerran voi menettää, niin oliko se koskaan sinun alunperinkään?), niin moni keskittyy siihen miten saisi sen miehen takaisin, työtilanteen entiselleen, miten voisi mennä ajassa taaksepäin tai ajassa eteenpäin. He kysyvät: "kauan tämä helvetti kestää, kerro milloin se kamala transiitti joka saa tämän aikaan päättyy?", sen sijaan että keskittyisivät itseensä, panostaisivat siihen mihin pystyvät ja tekisivät siitä mitä heillä on niin hyvää kuin mahdollista.

Olette varmaan jo ihan kypsinä televisiosarjaviittauksiini, mutta ei voi mitään, ammennan ideoita ja inspiraatiota vaikka Aku Ankasta jos niikseen tulee. Suuret viisaudet saapuvat välillä mitä merkillisimmissä paketeissa. Eilisessa True Blood -jaksossa nimittäin eräs sarjan päähenkilöistä menetti rakastettunsa varsin rajulla tavalla, ja kun hän tuskissaan sängynpohjalle käpertyneenä kysyi miten jatkaa elämäänsä siitä eteenpäin, miten kestää se kaikki kipu ja tuska, niin vastaus tuli viestinä tältä kuolleelta rakastetulta: "Just keep breathing babe, it's so simple." (Jatka vain hengittämistä, kulta, se on niin yksinkertaista.)

7.6.2012

True Blood -eläinrata


Astrologia on moniulotteinen juttu. Sen tietävät kaikki jotka ovat perehtyneet asiaan Aurinkomerkkejä, viikkohoroskooppeja ja kuka-tykkää-kenestäkin tähtimerkkikirjoja syvemmälle. Ja niin kuin musiikissa (onhan se sentään astrologian sisar), astrologiassakin on erilaisia "tyylisuuntauksia" (astrologian lajeista olen laatimassa seikkaperäistä ja pitkä(veteist)ä kirjoitusta myöhemmäksi, joten niitä emme käsittele tässä yhteydessä). Niin kuin on olemassa klassista musiikkia, jazzia, kansanmusiikkia ja heavy metallia, on myös poppia, rokkia ja suomi-iskelmää. Ja vaikka mitä. Viekö se uskottavuutta musiikilta, että jamppa laulaa serkkupojan häissä nuotin vierestä karaokea, tai tekeekö se musiikin jotenkin vähempiarvoiseksi, jos latinokaunotar lurauttaa muutaman horjuvan sävelen tuhatpäiselle yleisölle uimapukua pienemmässä asussa?

Ei tietenkään. Ei musiikki kulu, eikä sen arvoa tai totuudellisuutta hetkauta se mitä sillä tehdään tai jätetään tekemättä. Olisipa sama mahdollista astrologiankin kohdalla, koska niin sen mielestäni pitäisi mennä. Vaan kun joku tekee surkean tulkinnan tähtikartasta tai erehtyy ennustamaan vaalituloksen väärin, niin "astrologia ei toimi". Kun joku tekee (vaikka hyvinkin) horoskooppimerkkihömppää, niin sekin tuntuu lokaavan astrologian herkkää hipiää. Kun ei ymmärretä että jos joku astrologiaan liittyvä "ei toimi" tai on kevyttä ja viihdyttävää, se ei tarkoita sitä etteikö astrologiasta olisi paljon muuhunkin, etteikö pintatasojen ja sivuhaarojen lisäksi olisi myös jotain hyvin syvää ja merkityksellistä.

Viihteellinen "pop-astrologia" jakaa mielipiteitä sekä ammattilaisten että harrastelijoidenkin piireissä. Jonkun mielestä astrologian viihteellistäminen on astrologiaa halventavaa ja sen ennestäänkin kyseenalaista mainetta heikentävää. Toiset ovat toista mieltä. Minä olen sitä mieltä, että astrologialla saa leikkiä. Sen avulla voi tehdä erinomaista viihdettä, mutta maukkainta se on ammattimaisesti tehtynä, eikä viihdettä ei saa myydä valheellisin perustein. Horoskooppiviihdettä ei saa myydä "todellisena astrologiana" eivätkä pelkällä Aurinko-, Kuu ja nousumerkkituntemuksella pelaavat näkijät ja tietäjät tai muut vastaavat saa myydä itseään astrologeina. Se ei ole eettistä, eikä oikein kuluttajaa kohtaan. Mutta huh-heijaa, minun piti tehdä tänään oikein tosi, tosi kepeä ja viihdyttävä juttu, mutta tässä sitä taas vaahdotaan otsasuoni pullottaen. Voi tuota sisäistä Saarnaajaa...

Astrologian peruskursseilla annan usein oppilaille tehtäväksi miettiä erilaisia fiktiivisiä hahmoja, jotka omasta mielestä sopivat kuvaamaan eri tähtimerkkejä. Tunnetut kirjat, elokuvat, tv-sarjat ja sarjakuvat sopivat erinomaisesti. Itse leikittelen mielelläni näillä tähtimerkki-hahmoilla, kun vaikka seuraan jotakin tv-sarjaa. Tiistaina jo tunnustin nauttivani lauantaisin tulevasta BBC:n fantasiasarjasta Merlin, ja tänään paljastan että torstai-iltoihin ajoittunut HBO:n vampyyrisarja True Blood on yksi ehdottomia suosikkejani (se on myös avaruustähtitieteen professori Esko Valtaojan lempisarja, joten en ihan huonossa seurassa ole mieltymysteni kanssa). Tämä on nyt erityisen ajankohtainen aihe, sillä TV2 lähettää tänään neljännen tuotantokauden 2 viimeistä jaksoa, joita odotan malttamattomasti. Ja sen jälkeen odotan malttamattomasti viidettä tuotantokautta, jota saammekin odotella ainakin ensi kevääseen.

Sarjan loistavien henkilöhahmojen innoittamana olen siis tehnyt oman True Blood -eläinradan. Jos sarja on tuttu, ota osaa kommentoimalla valintojani tai lähettämällä oma versiosi. Jos vampyyrifantasia ei voisi vähempää kiinnostaa, lupaan seuraavalla kerralla tehdä eläinratahahmotelman jostakin kulturellimmasta kirjallisesta teoksesta (kuten Muumit).



True Blood -zodiac

Oinas - Tara Thornton

Suorasukainen, vahva ja ajoittain aggressiivinenkin Tara on loistava esimerkki fyysisestä, aloitteellisesta ja itsenäisestä Oinaasta. Because she doesn't take shit from nobody.

Härkä - Sam Merlotte

Sam on luotettava, vakaa ja maanläheinen, paitsi silloin kun joku uhkaa hänen omaisuuttaan. Pitkäpinnainen mutta ärsytettynä massiivisesti räjähtävä Sam on yleiseltä olemukseltaan rauhallinen ja lempeä.

Kaksoset - Jessica Hamby

Kaunis ja sosiaalinen Jessica on vampyyrinä vasta lapsi, eikä totutteleminen uuteen elämään ole aina niin helppoa. Jessica on iloinen ja sosiaalinen, mutta hieman levoton ja ristiriitainen tyttö, joka ei oikein tiedä kumpaa puolta personastaa kuuntelisi.


Rapua kuvaa täydellisesti Sookien ja Jasonin edesmennyt mummi, joka on kasvattanut lapset perinteisessä, kotoisassa ja lämpimässä ilmapiirissä. Hyviä tapoja, Jumalaa ja perinteisiä arvoja kunnioittaneella Adelella on kuitenkin muutama salaisuus taskussaan (ainakin kirjasarjassa).

Hoyt on täydellinen mammanpoika, joka on elänyt ikänsä voimakkaan ja manipuloivan äitinsa helmoissa. Hoyt on uskollinen, luotettava ja kiltti kotikeskeinen mies, jonka kotileikki vampyyri Jessican kanssa sai hänet irtaantumaan äidistään, mutta ei muuten oikein osoittautunut Hoytin toiveiden mukaiseksi.

Leijona - Eric Northman

Kuka voisikaan edustaa paremmin Leijonan luonnetta, kuin tämä tuhansia vuosia vanha yli 2 metrinen vaalea viikinkikuningas. Vaikkakin ylpeä, omanarvontuntoinen, turhamainen ja itseriittoinen, hänen kylmässä rinnassaan on myös lämmin ja oikeudenmukainen sydän. Vertauskuvallisesti ainakin. Ericin näyttelijä ruotsalainen Alexander Skarsgård kertoikin ottaneensa mallia leijonista ja omaksuneensa parhaansa mukaan niiden liikkeet, eleet ja olemuksen toteuttaessaan tätä näyttelemäänsä hahmoa.

Neitsyt - Terry Bellefleur

Terry on Vietnamin sodassa henkisesti vaurioitunut mies, joka rakastaa luontoa, eläimiä ja palvelusten tekemistä muille ihmisille. Hän on hyväntahtoinen ja kiltti, käytännöllinen henkilö, jonka vuosikymmenien yksinäisyys päättyi vastikää hänen ryhtyessä uusioisäksi työtoverinsa/puolisonsa lapsille.

Vaaka - Pam

Ericin "lapsi" ja oikea käsi Pam on luotettava ja lojaali ystävä, jos tähän asemaan joku sattuu pääsemään. Ulkoisesti hän on aina sävysävyyn huoliteltu (jakkupukuja ja konservatiivista muotia), tyylikäs ja kovin turhamainen, mutta luonteeltaan raudanlujaa johtaja-ainesta. Hän edustaa mielestäni sitä harvinaista Vaaka-tyyppiä, joka on oppinut olemaan jahkailematta ja luottamaan siihen että tietää mitä haluaa. Pam on rautaa!

Skorpioni - Bill Compton

Bill on hillitty, kontrolloitu ja tyypillinen romanttisten rakkauskertomusten "tumma ja salaperäinen rakastaja". Hänen rakkautensa Sookieta kohtaan on syvää, lujaa ja kaiken kestävää. Vaikka hän on päällisin puolin vakaa, oikeudenmukainen ja hyväntahtoinen, Billillä on myös salatut valtakuvionsa, ja hallitun ulkokuoren alta löytyy myös hiven julmuutta ja juonittelua.


Alcide on tumma ja tulinen, ja erittäinen maskuliininen ihmissusi, joka rakastaa vapautta, riippumattomuutta ja omia polkujaan. Alcide ei halua sitoutua ryhmiin eikä perustaa perhettä, sillä tärkeintä hänelle on saada tehdä omia juttujaan vapaana ja kahlitsemattomana.

Sookien veljessä Jasonissa on luonnonlapsimaista viehätysvoimaa. Hänen parhaat puolensa ovat fyysisten avujen lisäksi iloisuus, mutkattomuus, huumori ja ikuinen optimismi. Hänen viisautensa ei ole kirjoista peräisin, mutta hän osoittaa tietynlaista "mattinykäsmäistä" filosofointikykyä mitä yllättävimmissä tilanteissa.

Kauris - Nan Flanagan

Nan on viileän älyllinen, kunnianhimoinen ja päämäärätietoisuudessaan armoton vampyyri, joka toimii julkisuudessa vampyyrien asioita ajavana tiedottajana (ja nykyisen kuninkaan, Billin takapiruna). Tärkeintä on se, että julkisivu säilyy moitteettomana ja kaikki muistavat asemansa.

Vesimies - Lafayette Reynolds

Taran serkku Lafayette ei ole mikään tavanomainen burgerin paistaja. Lafayette erottuu joukosta yksilöllisen pukeutumisensa ja suorasukaisten juttujensa ansiosta. Hän on myös kekseliäs ja nokkela, eikä yritteliäisyyttäkään tältä mieheltä puutu.


Lettie Mae on Taran pahasti alkoholisoitunut äiti, joka saa myöhemmin elämässään uuden mahdollisuuden kun pahat henget on manataan hänestä pois. Lettie Mae löytää onnensa paikallisen papin vaimona, eikä hän väsy kiittämään Jeesusta uudesta elämästään.

Andy on v-huumeeseen koukkuun jäänyt poliisi, jonka hommat eivät aina mene ihan putkeen. Heikko itseluottamus ja kova tarve todistella omaa pätevyyttään ovat suistaneet Andyn elämän ohjakset pois hänen käsistään. Onneksi serkkupoika Terry välittää ja auttaa.

Voi miten paljon muitakin mielenkiintoisia henkilöitä tähän sarjaan mahtuu, ja moneen merkkiin olisi ollut tunkua, mutta tässä nyt nämä ensimmäisenä mieleen tulleet. Kummallista oli se, että en keksinyt tyydyttävää tähtimerkkiä sarjan sankarittarelle, telepaattiselle tarjoilija Sookielle. Hän on käytännöllinen, siisti, nokkela ja sarkastinen, vahva ja pärjäävä, mutta isoäitinsä arvoja kunnioittava hyvä ihminen. Maanläheisyys, luotettavuus ja ahkeruus on hänessä aivan selkeää ja vetäisi meitä Neitsyen suuntaan - Merkurius on aivan selvästi hyvin voimakkaasti esillä - mutta se ei jotenkin tunnu riittävän tälle hyvin realistisella ja monikerroksiselle hahmolle.

Mitä itse ehdottaisit Sookien tähtimerkiksi?

Tämän artikkelin kuvat omistaa hbo.com.

6.6.2012

Mato ei kaadu


Tämän blogin aloittamisen myötä olen pohtinut paljon ihmisten alitajuisia odotuksia siitä, miten he tulevat vastaanotetuiksi. Monella taitavalla ja älykkäällä henkilöllä on syvälle juurtunut oletus siitä, että heidän yrityksensä torjutaan, että se mitä he tekevät ei kelpaakaan ja että heille nauretaan. Toiset taas mennä porskuttavat ja ryhtyvät monenlaisiin projekteihin, aloittavat yrityksiä ja tarttuvat toimeen sen kummempia miettimättä tietäen että kaikki sujuu, että heidän toimensa vastaanotetaan lämpimästi ja ihmiset tukevat ja kannustavat heitä. Ja kummallista kyllä, usein käykin juuri niin. Mielemme on kuin hakukone, joka työskentelee taukoamatta löytääkseen todistusaineistoa uskomuksilleen. Kun uskomme että maailma torjuu tekemisemme vaikka kuinka yrittäisimme, se on juuri se mitä havaitsemme tapahtuvan. Sitä saa mitä tilaa.

Kuu syntymäkartallamme kertoo varhaisen vuorovaikutuksen kokemuksistamme.
Se kertoo siitä miten olemme lapsena tulleet vastaanotetuksi ja miten meihin ja tekemisiimme on suhtauduttu. Vaikka Kuu kertoo niistä kokemuksistamme miten äiti (tai sen henkilön joka meidät on lapsena hoitanut ja ruokkinut) on antanut meille hyväksyntää ja huolenpitoa, se ei kuitenkaan kuvaa konkreettista äitiämme vaan niin sanottua "sisäistä äitiämme". Kuu on siis on sisäistetty äitikuva ja se on latautunut niillä tulkinnoilla, joita lapsuudessamme olemme äidistämme tai huolenpitäjästämme tehneet. Tämän filtterin kaltaisen kuvan läpi olemme häntä havainnoineet, ja edelleen se toimii sisällämme muokaten kokemuksiamme ja havaintojamme todellisuudesta.

Omalla kartallani Kuu on Skorpionissa - tuossa epäluuloisessa ja varautuneessa merkissä, joka on taipuvainen synkistelemään ja suojautumaan. Näin kerrotaan. Se tekee myös yhden karttani tarkimmista ja haasteellisimmista aspekteista Saturnuksen kanssa, mikä on omiaan kuvaamaan pelkoa ja epävarmuutta siitä, että kun yrittää jotain, niin tuleekin torjutuksi, hylätyksi ja nolatuksi. Ettei koskaan kelpaa. Olen viime aikoina tullut kiusallisen tietoiseksi siitä, miten huolissani olen ollut omien tekemiseni tai sanomiseni vastaanotosta. Tajuan että tuo pelko on ollut suurin ja ehkä jopa ainoa este monen ideani toteuttamisen tiellä. Ehkäpä olin vasta nyt valmis murtautumaan tuosta itse luomastani vankilasta ja aloittamaan pitkään lykkäämieni ideoiden toteuttamisen käytännön tasolla. Haluaisinkin kiittää sydämeni pohjasta kaikkia teitä tämän blogin lukijoita, jotka olette soittaneet tai lähettäneet minulle kannustavaa palautetta kirjoituksistani. Olen ollut äimistynyt sekä tästä lukijamäärästä (parissa viikossa lähes 4000 kävijää!) että saamastani lämpimästä vastaanotosta. On aina yhtä ihanaa huomata olevansa väärässä, ja että ne omat pelot ja epäluulot olivatkin vain hataria heijastumia jostakin, mikä on tapahtunut ikuisuuksia sitten.

Kun mietimme työasioita astrologisesti, Kuun merkitys jää herkästi Auringon, Marsin ja MC:n varjoon. Itse kuitenkin ajattelen, että Kuu (kuten varhaisen vuorovaikutuksen vaikutukset persoonassamme) on kaiken sen pohjalla mitä teemme. Haasteellisesti sijoittunut Kuu voi kertoa sellaisesta lannistuneisuudesta ja epäonnistumisen pelosta, ettei koskaan tule yrittäneeksi mitään. Kyse on turvallisuudesta. Kun ei mitään yritä, ei voi epäonnistua. Mato ei kaadu.

Kuu kertoo alitajuisista asenteistamme ja odotuksistamme ihan kaikissa elämämme asioissa. Esimerkiksi Kuun ja Saturnuksen haasteellinen suhde voi kertoa armottomasta itsekritiikistä, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden kokemuksesta. Siitä saattaa seurata ylikompensaatiota, joka ilmenee usein ahkerana yrittämisenä, velvollisuudentuntoisuutena ja ylivastuullisuutena. Tällöin hyväksytyksitulemisen tunnetta yritetään ostaa olemalla mahdollisimman hyvä ja kiltti ja tunnollinen, vaikka sisäinen todellisuus väittää muuta. Siksi raadannasta saatu kiitos ei koskaan riitä, eikä tuo aidosti koskettavaa mielihyvää, sillä kuten kannettu vesi ei pysy kaivossa, ei ulkoapäin tuleva kiitoskaan voi lopulta paikata pohjalla olevaa huonommuuden tunnetta. Ellei ole siitä valmis luopumaan. Tämän vuoksi Saturnus-Kuu -haaste on usein hyvin uuvuttava kuvio ja alitajuiseksi käyttäytymismalliksi muuttuneena yksi elämän energiavarkaista.

Miten Kuun sijainti (merkki, huone, aspektit) omalla kartallasi kertoo siitä miten odotat tulevasi vastaanotetuksi - hyväksytyksi tai torjutuksi? Mikäli sinulla on haasteellinen Kuu kartallasi, miten olet työskennellyt rakentaaksesi luottamustasi ja päästäksesi turvallisuudentunnetta uhkaavista peloistasi?

5.6.2012

Velhoja ja lohikäärmeitä - tarina Pluto-ajasta


Rakastan tarinoita. Ja vielä enemmän kuin tarinoiden juonta, rakastan tarinoihin kätkettyä symboliikkaa, metaforia ja mielikuvia, jotka uskomattomalla herkkyydellä ja tarkkuudella kuvaavat ihmisten elämässään kohtaamia vaiheita ja ilmiöitä. Jumaltarustoissa on astrologian juuret. Päähäni pälkähti kerran ajatus, että mytologia on ihmispsyyken arkeologiaa, vaikkakin ajankohtaista yhtä edelleen - ja niin kauan kuin ihmiset vihaavat ja rakastavat, saavat lapsia ja eroavat, kärsivät, toipuvat, rakastuvat uudelleen, menettävät, toivovat ja lopulta kuolevat. Vaikeissakin elämäntilanteissa tarina voi yltää sinne, minne mikään muu ei voi koskettaa. Tarina voi antaa ymmärrystä ja voimaa jaksaa silloinkin, kun tuntuu että mikään muu ei enää auta. Mutta miksi? Siksi koska tarina on totta. Jokaisella meillä on omat tarinamme, jotka ovat meille totta. Sellaisen tarinan kuuleminen ja sen sisäistäminen herättää usein voimakkaita tunteita. Tuntuu kuin koko olemuksemme resonoisi tämän tarinan taajuudella. Useimmilla meistä on ollut lapsena tietyt sadut, joista olemme pitäneet enemmän kuin muista. Voit saada arvokasta tietoa itsestäsi muistelemalla lapsuutesi lempitarinoita tai niitä kertomuksia jotka viehättävät sinua nyt. Voit huomata, että niissä on aina jokin samankaltaisuus, jokin henkilökohtainen vastaavuus siihen kuka olet, missä olet ja miksi olet.

Astrologian kursseilla tapahtuu joskus häkellyttävä ilmiö, kun jokin tarina (esimerkiksi Cereksen sydäntäriipaiseva tarina tyttärensä menettämisestä Hadekselle) yhtäkkiä energisoi ilmatilan, kaikki sähköistyvät, hiljenevät ja tuntevat tarinan voiman koskettavana syvällä omassa sydämessään. Nenäliinapaketti jakoon. En ole koskaan huomannut, että teoreettinen opettaminen tai PowerPointien esittely uppoaisi samalla tavalla suoraan kaikkien mielen rakennelmien ja järjen verkostojen läpi suoraan välittömäksi kokemukseksi. Luettelemalla Chironia käsittelevät avainsanat ja teoreettiset ydinideat ihmiset oppivat asioita jotka liittyvät Chironiin. Kertomalla tarinan viisaasta ja epäitsekkäästä Kheiron kentaurista (joka parantumattomasta tuskastaan huolimatta ei katkeroitunut, vaan auttoi ja opetti muita voimakkaan kutsumuksensa ja vilpittömän rakkautensa vuoksi) kuulijat saavat välittömän kokemuksen siitä, mistä Chironissa oikeasti on kysymys.

Viime lauantaina Sub-kanava alkoi taas pitkästä aikaa lähettää BBC:n laadukasta fantasiasarjaa nimeltä Merlin, joka pohjautuu Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien legendaan. Kyseessä on nuoren Arthurin ja hänen palvelijansa Merlinin kasvutarina. Merlinistähän ajan myötä kehittyi maailman mahtavin velho, joka on tuttu joka ipanalle niin Walt Disneyn piirrettyjen kuin Harry Pottereidenkin kautta. Merlin -sarjan jokainen jakso on täynnä arkkityyppisiä hahmoja, tilanteita ja astrologista symboliikkaa. Viime jakso oli häkellyttävin Pluto -presentaatio, jota olen pitkään aikaan nähnyt. Ohjelman keskellä oli eräs pätkä, jota hyvällä syyllä voisi käyttää opetusmateriaalina Plutoa käsittelevällä kurssilla tai luennolla. Kuvaan sen teille tässä sanallisesti mahdollisimman tiivistetyssä muodossa, ja papukaijamerkki sille, joka löytää siitä oleellisimmat Pluto-symbolit ja Pluto-aikaan tai Pluto-persoonallisuuteen liittyvät metaforat.

Kuningas oli kasvattanut vuosikaudet kaunista ottotytärtään Morganaa kuin omaansa. Monien sattumusten myötä tämä Kuninkaaseen uppiniskaisesti ja kaunaisesti suhtautunut nuori neito, Lady Morgana, oli kadonnut jälkiä jättämättä ja ollut melkein kaksi vuotta kadoksissa. Hänen löydyttyään tyttö näytti muuttuneen täysin. Hän oli nöyrä, kuuliainen ja kunnioittava. Tarkkanäköisen Merlinin epäilykset heräsivät viimeistään siinä vaiheessa, kun vartija löytyi murhattuna ja Kuningas alkoi nähdä näkyjä kuolemaan tuomitsemistaan henkilöistä. Kuningas vaipui epätoivoon ja menetti järkensä. Kuninkaan poika masentui, kieltäytyi ottamasta isänsä paikkaa, ja näin ollen hallitsijaa vailla oleva valtakunta oli heikentynyt ja vaarassa. Eräänä iltana Merlin lähti seuraamaan Morganaa, joka juoksi suuren viittansa alla piilotellen linnaa ympäröivään synkkään metsään. Merlin näki kuinka Morgana tapasi siellä ilkeän noidan (sisarensa) ja kertoi tälle juonensa onnistuneen. Morganan Kuninkaan sängyn alle asettama mustaa myrkkylientä tihkuva alruunanjuuri oli tehnyt tehtävänsä ja aiheuttanut Kuninkaan hulluuden.

Morgana oli kuitenkin huomannut että Merlin oli seurannut häntä, ja hänen paha ja voimakas noitasisarensa kietoi Merlinin taikakahleisiin, jotka kiristyivät jokaisella yrityksellä irtautua niistä. Sisarukset jättivät Merlinin yksin metsään kuolemaan, ja lähtivat valloittamaan linnaa apuun kutsumansa kuolleiden armeijan kanssa. Merlin yritti taikavoimillaan saada kahleita rikki, mutta ne vain kiristyivät entisestään. Pian hän huomasi jättiläiskokoisten skorpionien lähestyvän häntä piikit iskuvalmiina. Siinä hän nyt oli. Keskellä synkkää metsää, kahleissa ja maassa makaavana, kyvyttömänä tekemään mitään estääkseen hiljalleen lähestyvän varman kuoleman. Skorpionit olivat jo piirittäneet hänet ja olivat juuri iskemäisillään, kun Merlin sai jostakin sisäistä voimaa ja koko olemuksensa keskittäen huusi ilmoihin kutsun vieraalla kielellä. Lohikäärme, joka oli joskus ollut hänen neuvonantajansa, mutta jota hän myös pelkäsi ja vihasi, mutta jonka hän oli aikoinaan sen kanssa solmimansa sopimuksen vuoksi vastahakoisesti vapauttanut, ilmestyi kuin tyhjästä ja puhalsi tulellaan kaikki skorpionit kuoliaiksi. Hän poimi maassa makaavan, kahlitun Merlinin mukaansa ja lensi ilmojen halki takaisin linnaan, jossa sota oli jo alkanut...


Jätän nämä mielikuvat nyt tulkitsematta, sillä uskon että jokaiselta teistä löytyy kyky ymmärtää tarinan symboliikkaa. Jungilaisen unientulkinnan tapaan tarinoita tulkitaan niin, että kaikki siinä esiintyvät asiat kuvaavat yhden psyyken sisältöä. Kuten unissa, niin tarinoissakin jokainen olento, jokainen ilmiö on yhden henkilön oma puoli. Eli jos tämä olisi sinun unesi tai sinun tarinasi, valtakunta kuvaisi sinua, sinä olisit myös hulluksi tullut Kuningas (kirjoitan arkkityypit yleensä isolla), masentunut Kuninkaan poika, olisit myös petollinen Sisar (Morgana), Noita, Velho ja Lohikäärme. Kaikki sinun psyykesi eri puolia. Kaikki sinun omaa sisäistä tarinaasi tässä ajassa ja tässä tilanteessa.

Kuten aiemmin Uranuksen transiitteja käsittelevässä kirjoituksessani sanoinkin, uskon vilpittömästi siihen, että kun jokin transiitti koittaa, se on juuri sitä mitä olemme sydämessämme rukoilleet. Pluton transiiteista luennoidessa olen moneen otteeseen käyttänyt vertausta, että Pluto on kuin hyväntahtoinen mutta kauhistuttava lohikäärme, joka on tullut auttamaan meitä ja pelastamaan meidät. Mutta jos pelkäämme sitä kuollaksemme ja mieluummin tuhoudumme kuin annamme lohikäärmeen auttaa (= muutoksen tapahtua), niin sitten se on niin. Pluto-aikana emme useinkaan voi valita sitä mitä tapahtuu, mutta voimme valita sen olemmeko itse muutoksen puolella vai sitä vastaan. Ja se muutos tapahtuu joka tapauksessa.

En voi estää itseäni mainitsemasta vielä tuosta Merlinin tilanteesta, että tuo kahleissa oleminen, tunne siitä että on sidottu, jumissa tai jopa täysin lamaantunut, on tyypillinen kokemus erityisesti isojen Pluto-transiittien alkaessa. Siitä se lähtee. Tässä makaan enkä muuta voi. Kun tapahtuu nöyrtyminen oman elämänsä edessä ja sen tajuaminen, että ei ole enää kuin yksi suunta, ja se on ylöspäin, niin silloin lohikäärme saapuu.

4.6.2012

Järki ja tunteet


"Ehkä se on tämänpäiväinen Superkuu, Kuunpimennys, Chironin neliö, Neptunuksen oppositio, Saturnuksen yhtymä, tai mahdollisesti Pluton ja Cereksen keskipisteessä oleva Merkurius..." Minulla ainakin on tänään kummallisen alavireinen ja jotenkin jumiutunut olo. Tutkin äsken itsemurhan tehneiden karttoja, mutta ei se mieltäni tummentanut, olo oli jo ennen sitä. Ehkä se oli juuri se syy, joka suuntasi kiinnostukseni tänään näköalattomiin ja synkkiin aiheisiin. "Kyllä se on tämä pimennys." Superkuu Jousimiehessä (14°13') pimenee tänään klo 14:11 ja aktivoi muuttuvien merkkien asteet viidestä viiteentoista. Ei se oikein osu kartalleni, tai osuu johonkin, ainahan ne osuvat johonkin. Mutta oli miten oli, unohdan karttani, sillä tämä olo on tässä ja nyt, kartoista piittaamatta. Tekee mieli hiljentyä, vetäytyä sisäänpäin ja levätä hetki tummissa vesissä. Siinä on syvästi koskettavaa rauhaa.

Tunteiden tuntemisesta, tulkitsemisesta ja analysoimisesta halusin kirjoittaa. Vaikka ensin kyllä piti puhua Plutosta, mutta sanoilla tuntuu olevan oma tahto. Ne vievät sinne minne haluavat, minä vain assistentin roolissa tyydyn näppäilemään niitä näkyville.

Tunteet. Kuu. Tapaan toisinaan ihmisiä, jotka etsivät jokaiselle tunteenliikahdukselleen tai tekemiselleen selitystä tähdistä. Kirjoitukseni alku viittaa juuri tähän ilmiöön. "Minusta tuntui tänään pahalta - no tietenkin, kun Kuu yhtyi Saturnukseen kello kaksi ja Chironkin neliöi Neptunusta." "Sain tänään kauhean raivarin töissä, mutta Mars olikin neliössä kymppihuoneeni Uranukseen." Tuttua, eikö? Useimmiten kyseessä ovat ihmiset, jotka tietävät kyllä että ei se Mars tai Chiron aiheuttanut heidän tunteitaan tai reaktioitaan, mutta kun ne kuvaavat vaan niin osuvasti, että ei voi kuin ihmetellä. Hyvänen aika, teen tätä jatkuvasti itsekin. Ja kun näkee tutun planetaarisen vastineen kartalla, niin kummasti huomio kiinnittyy löydöksen aiheuttamaan innostukseen ja saattaa vielä poikia parin tunnin session SolarFiren parissa, kun pitää katsoa kaikki kolmen edellisen vuoden Marsin kontaktit Uranukselle, että mitä niinä muina kertoina tapahtui, kun tällä kertaa se energia purkautui suuttumisena.

Mutta se tunne. Mikä se oli? Mistä se tuli? Mitä se kertoo?

Astrologiaa voi käyttää elämän ja itsensä objektiiviseen tarkasteluun, mutta sitä voi käyttää myös tunteiden ja elämän älyllistämiseen. Tutkimalla tähtikuvioita on mahdollista paeta välitöntä kokemusta ja todellista, omassa sisimmässä piilevää syytä ja seurausta. Astrologia ei voi tarjota meille vastauksia. Parhaimmillaan se tarjoaa kysymyksiä, jotka johdattavat meidät sisimpäämme kätkettyihin vastauksiin. Paitsi tietysti sellaisissa poikkeustapauksissa, että harjoittaa horaariastrologiaa ja haluaa kysyä mihin avaimet ovat kadonneet. Itse en ole horaariastrologi. Monet avaimet ovat kadonneet ikiajoiksi, mutta kun minusta tuntuu joltakin, haluan kokea sen tunteen ilman mitään älyllisiä suodattimia tai selityksiä. Olla vain siinä ja tunnustella mistä on kysymys.

Hassu juttu muuten, mutta vasta tämän kirjoitettuani muistin, että näin yöllä unta 1800-luvun alun Englannista (jossa mielelläni asuisin). Olin nuori nainen keskellä Jane Austenin tarinaa "Järki ja tunteet". Oma mielikuvitukseni oli maustanut kertomusta vielä vähän dramaattisemmilla aineksilla, ja mukana oli piilevää väkivaltaa, petoksia, murhayritys, myrkyttämistä ja pinnanalaista juonittelua. Aamulla ensimmäinen ajatukseni oli, että tänään haluan kirjoittaa Plutosta. "Ai siitähän tämä minun oloni johtuikin..."

3.6.2012

Askelmia haaveiden tiellä


Kun jokin planeetta pysähtyy vaihtaakseen suuntaa, sen katsotaan olevan erityisen intensiivisesti läsnä ajan tunnelmassa. Venus perääntyy parhaillaan Kaksosissa kesäkuun loppupuolelle saakka, Saturnus ja Pluto jurnuttavat takaperoisesti vielä jonkin aikaa Vaa'assa ja Kauriissa, ja Neptunus Kaloissa liittyy aivan pian tähän joukkoon iloiseen. Tällä hetkellä Neptunus on pysähtyneenä ja ikään kuin kaivautumassa lähtökuoppiinsa, jotta olisi torstaina valmis perääntymisjaksonsa aloittamiseen. Totuus kuitenkin on, että eivät ne planeetat oikeasti mitään suuntaa vaihda, eivätkä yhtäkkiä ala pakittaa pitkin kiertorataansa. Näin maasta katsottuna niiden kulku vain vaikuttaa siltä, ja siitä käytämme nimitystä retrograde eli perääntyminen.

Herkän haaveelliset tunnelmat ovat siis Neptunuksen alkavan perääntymisen ja Kaloissa kulkemisen vuoksi nyt hyvinkin ajankohtaisia ja voimakkaammin pinnassa kuin yleensä. Itse ainakin olen pohdiskellut viime aikoina monia neptunisia teemoja ja erityisesti unelmia ja niiden vaikutusta elämään. Kaikki alkoi oikeastaan noin kuukausi sitten, kun erään oman unelmani suhteen tapahtui jotain merkillistä. Niin kuin useimmilla, minulla on muutamia unelmia joita olen vaalinut lähes koko elämäni ajan. Kenties olen syntynyt niiden kanssa. Mutta unelmalla on unelman luonne, ja niillä on taipumus jäädä unelmiksi. Jotkut unelmat ovat niin suuria, että koko elämä voi kulua ensimmäistä askelta aikoessa. Jotkut unelmat taas on valjastettu onnen kuvitelmaan, jolloin koko elämä voi olla pelkkää valmistautumista siihen, että oikea elämä alkaa "sitten kun" unelma on toteutunut. Mitä ei yleensä koskaan tapahdu. Tai jos se "sitten kun" päivä koittaakin, saatamme huomata että ei se niin ihmeellistä ollutkaan. Neptunuksen luonteen mukaisesti, unelman kääntöpuolella häämöttää pettymys.

Tein joitakin vuosia sitten aarrekartan, jonka keskellä komeili lehdestä leikattu, ties kenenkä julkkiksen viisaasti tokaisema lause: "Muutin villit unelmani päämääriksi." Unelma on ensimmäinen askel, sen myötä saamme tietää mitä todella haluamme, mutta se ei pidä sisällään kykyä toteuttaa itseään. Siihen tarvitaan apua muilta jumalilta kuin Neptunukselta. Parhaassa tapauksessa apuun saapuvat Jupiter ja Saturnus. Jupiter yksinään saattaisi paisuttaa unelmaa niin, että siinä ei olisi enää realismin häivääkään. Se saattaisi ajaa arvioimaan omia mahdollisuuksia aivan liian optimistisesti ja ottamaan ylimitoitettuja riskejä. Tai toisella päällä ollessaan se saattaisi asettaa Unelmoijan lepotuoliin odottelemaan onnekasta sattumaa, joka toteuttaisi haaveen hannuhanhimaisesti ilman mitään omaa panostusta.

Jos sen sijaan Saturnus saapuisi yksin Haaveilijan luo, se katsoisi unelmaa niin kriittisellä silmällä, että se saattaisi säikähtää ja silkasta häpeästä kutistua olemattomaksi ja hävitä pian kokonaan Haaveilijan mielestä. Saturnus sanoisi vakuuttavasti, että eihän sinulla ole tuohon lahjoja, olet liian vanha, liian köyhä, liian tyhmä ja kaiken lisäksi sinulla ei ole tuohon aikaa. Tekisit jotain hyödyllisempää. Unelmoija tajuaisi heti miten paljon Saturnuksen sanoissa on järkeä, ja menisi kuorimaan perunoita perheelleen saadakseen typerät hupsutukset pian pois mielestään.

Mutta jos Saturnus ja Jupiter tulisivat yhtä aikaa Unelmoijan avuksi, siitä voisi syntyä jotain konkreettista. Ensin Jupiter loisi uskoa ja toivoa: kyllä tästä hyvä tulee, upea juttu, hieno tilaisuus, ajattele mitkä kasvun mahdollisuudet, tämä homma onnistuu varmasti. Saturnus puuttuisi puheeseen ja sanoisi että se kuitenkin vaatii työtä, keskittymistä, sitkeyttä, panostamista ja selkeän toimintasuunnitelman.

Jos haluat toteuttaa unelmasi, luovu unelmastasi. Tee siitä suunnitelma. Tämän siis ymmärsin joitakin viikkoja sitten kun puhuin hyvän ystäväni kanssa. Yhtäkkiä huomasin että se vanha ja toisteltu lause "olisipa ihanaa toteuttaa se juttu" ja sen kaveri "mä niin toivoisin että joskus voisin toteuttaa sen jutun" olivatkin muuttuneet muotoon "minä teen sen". Jokin tuntui erilaiselta sisällä. Jokin oli muuttunut. Ja siinä samalla kun sanoin sen ääneen, tiesin vailla epäilyksen häivääkään, että se ei vain tapahdu, vaan minä todella toteutan sen, olen jo aloittanut! Ja se tuntui aivan uskomattoman hyvältä. Paremmalta kuin mikään haaveilu ikinä.

Ensin on unelma. Täytyy tietää mitä haluaa. Sitten tarvitaan suunnitelma. Täytyy tietää mitä pitää tehdä ensimmäiseksi. Ei tarvitse nähdä koko polkua unelman toteutumiseen saakka, ensimmäinen askel riittää. Sitten täytyy uskoa siihen. Täytyy avata ovia, olla valppaana ja antaa maailmakaikkeudelle mahdollisuus auttaa. (Jonkun jääkaapin ovessa oli lappu: "Maailmankaikkeus on salaliitossa toteuttaakseen toiveeni." Ehkäpä niin, mutta se että sinulla on suunnitelma ja olet talkoissa mukana, ei varmasti haittaa yhtään.) On myös tärkeää odottaa oikeaa ajankohtaa. Se ei tarkoita sitä, että lykkää suunnitelmansa toteuttamisen aloittamista siihen kunnes on riittävän laiha tai kunnes kuopus on ylioppilas tai kunnes on enemmän rahaa tai mitä ikinä ne tekosyyt ovatkaan, joilla lykkäämme itsellemme tärkeiden asioiden toteuttamista. Se tarkoittaa sitä, että olet kuulolla itsesi ja ajanlaadun suhteen, että teet oikeita asioita oikeaan aikaan.

On myös tärkeää että uskot itseesi. Tunne siitä että tiedät suunnitelmasi toteutuvan on taikaa joka siirtää vuoria. (Jos se sattuisi olemaan unelmasi.) Tarvitaan myös sitoutumista, paneutumista ja pitkäjänteistä työskentelyä. Ja oikeastaan uskon että näiden eväiden kanssa mikä tahansa on mahdollista. Richard Bachin sanoin: "Meille ei anneta sydämeemme toivetta, ellei meillä samalla ole voimaa toteuttaa sitä." Ja hyvänä lisänä tuohon tämä tuntemattoman ajattelijan viisaus: "You can have what you want. But not your second choice too."

Aivan selkeästi tämä neptuninen unelma-teema on elänyt muidenkin ihmisten mielissä juuri tänä aikana, blogimaailmassa sen ainakin voi huomata. Muun muassa Jutta kirjoittaa Kaunis päivä tänään -blogissa unelmista niin kauniisti, että halusin lainata siitä pienen pätkän.
Muutos alkaa haaveilusta, siitä hetkestä jolloin sydän huomaa, että jo olemassa olevan lisäksi saattaa sittenkin olla jokin entistä houkuttelevampi todellisuus. Haaveen tunnistamisen jälkeen vanha todellisuus ei yksinkertaisesti enää riitä, ja valinta tekee itse itsensä. Uusi polku alkaa muotoutua totutun tien viereen ja alkaa sentti sentiltä kasvaa siitä erilleen. Ensimmäiset askeleet tuntuvat tieltä poikkeamiselta, mutta kun niitä ottaa useamman, omia jalanjälkiään alkaa uskaltaa kutsua uudeksi reitiksi. Tieksi, jota kuljetaan jostakin erityisestä syystä.
Ja Jutan tavoin haluaisin myös kysyä teiltä:

"Jos sinulla olisi rajattomasti rohkeutta, minkä haaveen toteuttaisit ensimmäiseksi?"

2.6.2012

Kuninkaiden tiede?


Usein meiltä astrologeilta kysellään lempiplaneettaa tai suosikkialuetta astrologiassa. Tyypillisesti vastaan Kuu, Neptunus tai Pluto, ja että en niinkään ole kiinnostunut astrologiasta, kuin ihmisistä ja elämästä. Astrologia on minulle väline tutkia ihmisyyden ja elämän ilmiöitä. Se tarjoaa niihin mielenkiintoisen näkökulman ja auttaa hahmottamaan asioita ainutlaatuisella tavalla. Minulle astrologia on aina ollut menetelmä, tienviitta tai polku, ei koskaan itse päämäärä. En oikein jaksa innostua "astrologiaa astrologian vuoksi" harrastamisesta, vaikka ymmärrän että monelle nimenomaan itse astrologia on suuren intohimon kohde. Mielestäni on hurjan tärkeää seurata omaa intohimoaan. Jos astrologiset laskelmat ja tekniikat ovat se mikä sytyttää niin ettei malta mennä illalla nukkumaan ja joita tutkiessa unohtaa ajan kulun, niin antaa palaa! Tiedän kyllä mistä siinä on kysymys, koska astrologisen taipaleeni ensimmäiset vuoden olivat juuri tuollaisia. Kunnes se ei enää riittänyt. Aloin kysyä miksi? Mitä hyötyä tästä on? Millä tavalla tämä muuttaa minua ja elämääni käytännössä? Vai muuttaako mitenkään? Tekeekö astrologian harrastaminen minut paremmaksi ihmiseksi?

Jos astrologia todella on "Kuninkaiden tiede" ja tie oman itsensä ja elämänsä ymmärtämiseen ja sen myötä transformoitumiseen, niin eikö astrologian harjoittajien tulisi olla onnellisia ja hyviä ihmisiä? En ollut huomannut tällaista. Tunsin että astrologiaa harrastaessa olin jäänyt leikkimään tienviitan kanssa sen sijaan että olisin kulkenut sen osoittamaa polkua eteenpäin. Ehkäpä voisi ajatella, että silloin lopetin astrologian harrastamisen. Olen aina ollut ärsyttävän ehdoton aatteissani. Jos en ole onnistunut löytämään syvempää merkitystä jostakin asiasta, olen menettänyt kiinnostukseni siihen. Kyse ei ole niinkään siitä että olisin tehnyt tietoisen päätöksen, vaan siitä että liekki sammuu. En tunne vetoa asioita kohtaan, joiden en tunne vievän minua lähemmäs oman olemiseni ja elämäni ydintä. En tee kompromisseja. Puolinainen ei kelpaa.

Olen ollut myös huono toteuttamaan elämässäni mitään sellaista, johon minulla ei ole ollut sisäistä paloa. En ole pystynyt koskaan kovin pitkään jatkamaan ulkoapäin annettujen asioiden suorittamista. En ainakaan sairastumatta. Ehkäpä herkkä fysiikkani on ollut suuri lahja, sillä se on estänyt minua urautumasta ja uhrautumasta. Kaikki mitä olen elämässäni toteuttanut, on syntynyt melko spontaanista ja määrittelemättömästä sisäisestä tarpeesta, oli kyse sitten musiikista, opiskelemisesta, valkosuklaa-macadamiakeksien leipomisesta, astrologiasta tai kirjoittamisesta.

Aloitin ensimmäisen astrologiablogini kirjoittamisen helmikuussa 2009, mutta syystä tai toisesta se ei ottanut tulta alleen. Aikaani ja energiaani veivät lapset, opiskelu, asiakastyö ja Astro-TV. En ollut koskaan suunnitellut aloittavani uudestaan bloggaamista, mutta yhtäkkiä huomasinkin suoltavani astrologista tekstiä nettiin kuin mielipuoli. Auringonpimennys aktivoi Merkurius/Jupiter yhtymäni sekä 10. huoneeni. Myös Jupiter tekee tällä hetkellä ylenpalttista neliötä Merkuriukseeni, joten ei kai ole ihme että tässä ollaan. Paperille luonnosteltuna on ainakin 20 aihetta joista malttamattomasti haluan kirjoittaa, ja lisää tulee koko ajan. Esimerkiksi toissapäivänen Onnenpiste-kirjoitus vaatii ehdottomasti jatkoa, sillä en tilanpuutteen vuoksi käsitellyt (enkä tyhmyyttäni edes maininnut) sitä, että yöllä syntyneiden (Aurinko horisontin alapuolella) onnenpisteelle on myös oma laskukaavansa. Onneksi Facebookissa ja kommenteissa on ollut mahdollista vastailla kysymyksiin, täsmentää ja tarkentaa.

Tarkoituksenani oli kirjoitella lyhyesti henkilökohtaisella ja rennon humoristisella otteella astrologiasta ja muustakin itselleni tärkeästä, kuten jungilaisesta psykologiasta, unien tulkinnasta, luovuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Mutta kuinkas kävikään. Opettaja-arkkityyppi minussa otti ohjat käsiinsä ja kerran aloitettuaan ei meinaa saada tarinaa katkeamaan (Merkurius/Jupiter). Tuttu juttu. Ja vaikka kuinka pitkästi kirjoittaa, aina jää paljon tärkeitä asioita, näkökulmia ja yksityiskohtia pois. Sitten pitää karsia ja hioa, muokata kuvia, tarkistaa pilkkuja, sanamuotoja ja ilmaisuja. Ja poistaa niitä omituisia välihuomautuksia, joiden epäilen aukeavan vain samantapaisella huumorintajulla ja ajatusmaailmalla varustetuille ihmisille. (Olen saanut toistuvasti kuulla että niitä ihmisiä ei ole kovin monta. Toivon hartaasti asian olevan toisin.) Lopputuloksena huomaan etten ole viikkoon tehnyt mitään muuta kuin istunut koneella. Saldona päänsärky, silmästä katkennut verisuoni ja äidin poissaolevuuteen tympääntyneet lapset. Joka päivä olen luvannut itselleni että menen pitkälle kävelylle, ja joka päivä blogin hinkkaaminen on saanut minut unohtamaan lupaukseni. Täytyy siis muistuttaa itseään alkuperäisestä ideasta ja hakea horjahtanut balanssi takaisin elämään.

Ja kun joku kysyy minulta lempiplaneettaani, en koskaan vastaa Jupiter.

1.6.2012

Kollektiiviset kuplat


Hitaiden planeettojen liikkeet, niiden merkkisijainnit ja keskinäiset transiitit, kuvaavat yleisesti ottaen erilaisia kollektiivisia trendejä ja ajankohtaisia universaaleja teemoja. Ne luovat oman leimansa eri vuosikymmeniin ja näyttävät karvansa erilaisissa maailmanlaajuisissa tapahtumissa. Tämän vuoden tärkeimpiä transiitteja ovat kesäkuussa tarkaksi tuleva Uranuksen ja Pluton välinen neliö (josta enemmän toisella kertaa), sekä helmikuun alussa tapahtunut Neptunuksen siirtyminen kokonaan omaan merkkiinsä Kaloihin, jossa se pysyy vuoteen 2025 asti.

Neptunus juontaa symboliikkansa antiikin kreikan merenjumala Poseidoniin, ja vaikka "herkästä jätkästä" onkin kysymys, ei pidä aliarvioida hänen voimaansa ja valtaansa. Neptunus liitetään perinteisesti petoksiin, uhrautumiseen, antautumiseen, eskapismiin, harhakuvitelmiin, illuusioihin, valheisiin, päihteisiin ja pettymyksiin. No ei kuulosta kivalta. Mutta Neptunuksen valtakuntaan kuuluvat myös herkkyys, myötätunto, epäitsekkyys, auttavaisuus, universaali rakkaus, ykseyden kokeminen, luovuus, henkisyys ja unelmat. Se, viittaako Neptunus kartallasi mystikkoon vai marttyyriin, riippuu paljon omasta asenteestasi ja siitä miten tietoisesti elämääsi elät.

Neptunus on minulle henkilökohtaisesti läheinen ja rakas planeetta, se johon ihan ensimmäiseksi tutustuin syvemmin omaa syntymäkarttaani tutkiskellessa. Mutta sen sijaan että kirjoittaisin nyt seikkaperäistä selontekoa Neptunuksesta psykologisessa mielessä, loikkaankin pois mukavuusalueeltani ja hapuilen usvan seasta Neptunuksen kollektiivisia merkityksiä tässä ajassa. Jotta ymmärtäisimme paremmin tätä Neptunuksen uutta sijaintia, täytyy ensin tehdä pieni pyrähdys menneisyyteen. Pohjustukseksi kannattaa lukea kirjoittamani artikkeli Neptunus-sukupolvet, jossa käsittelen Neptunuksen merkkisijaintien näkymistä maailmantapahtumissa vuosina 1928-1969, sillä alla oleva on suoraan jatkoa siihen mihin tuossa aiemmassa kirjoituksessani jäin.

Ennen tätä ajankohtaista Kaloihin kotiutumista Neptunus on viettänyt muutaman vuosikymmenen itselleen hyvin vieraalla maaperällä Saturnuksen hallitsemissa merkeissä Kauriissa ja Vesimiehessä (jonka perinteinen hallitsija Saturnus edelleen on). Jutun juoni vaatii myös sen ymmärtämistä, että ennen Neptunuksen saapumista Kauriiseen kuriin ja herran nuhteeseen, se rällästi Jousimiehessä vuosina 1970-1984. Juppiterin hallitsemassa merkissä ei oltu köyhiä eikä kipeitä, ja ajan illuusio onnesta ainakin tuon jakson loppuvuosina oli näyttää menestyneeltä, kuluttaa huolettomasti, elää leveästi, harrastaa kalliisti, lentää kaukomaille kaksi kertaa vuodessa ja pitää huoli siitä että Lacosten krokotiili vilkkui sukissa ja pikeepaidan rintamuksessa. Ja mikäpä muu kuin tämä ylioptimistinen kerskakulutus oli lopulta syynä kurinpalautukseen Neptunuksen viimeisinä vuosina Kauriin merkissä.

Neptunus saapui Kauriiseen vuonna 1984, mikä ainakin länsimaissa oli aikaa jolloin kunnianhimo, uralla yleneminen ja taloudellinen pärjääminen olivat korostuneita arvoja. Yrityksiä perustettiin ja lainoja otettiin, kunnes sitten 1990-luvun alussa laman myötä Neptunus puhkaisi tämän materian kuplan. Yrityksiä haettiin konkurssiin, ihmisiä jäi työttömäksi ja Neptunuksen varjopuolet; alistuminen, lannistuminen ja pettyminen toteutuivat nimenomaan Kauriin hallitsemilla alueilla. Kuvitteelliselle kalliolle rakennetut haaveet ja kiviholveihin talletetut varat liukenivat kuin liitupiirros sateessa. Status saattoi romahtaa yhdessä yössä ja herrasta tulla työtön, katkera ja velkainen kansalainen.

Vuonna 1998 Vesimieheen siirryttyään Neptunus oli edelleen hankalassa maastossa, vai pitäisikö sanoa ilmastossa. Järkiperäinen ja kiinteä merkki ei ole paras mahdollinen paikka impressionistiselle surrealistille (ah, sivistyssanoja!), jolla on hellät tunteet ja hajanaiset ajatukset. Ajan illuusio onnesta liittyi teknologian läpimurtoon ja internetin ihmemaan syntymiseen. Mutta jos Neptunuksen vierailu Kauriissa puhkaisi kuplan nimeltään materia ja osoitti että raha ja status ei tuo onnea, niin Vesimiehessä kyseenalaistettiin mielen ja ajattelun ylivalta. Monet henkiset mestarit (kuten esimerkiksi Eckhart Tolle) löivät läpi kirjoilla, joiden ikivanhoihin viisauksiin pohjautuva ydinsanoma johdatti lukijoita ajattelevan mielen tuolla puolen olevaan viisauteen. Mielen hiljentämistä ja ajatusten elämää dominoivan virran tiedostamista alettiin harjoittaa muuallakin kuin henkisissä piireissä, ja Mindfulness aloitti voittokulkunsa niin terveys- ja sosiaalialan kuvioissa kuin maallikkojenkin keskuudessa. Neptunus Vesimiehessä tuntui opettavan meille että mieli on hyvä renki mutta huono isäntä. Rationaalisen mielen ja tiedon palvonnan kupla alkoi heikentää otettaan myös siksi, että ajan teemaan kuului oivallus siitä, että tiedekin voi olla epäluotettavaa ja tuottaa pettymyksen. Niinpä maailma alkoi olla valmis Neptunuksen uuteen tulemiseen herkässä, luovassa, mystisessä ja epäitsekkään rakkauden sanomaa julistavassa Kalojen merkissä.

Mitä siis Neptunuksen oleilu kotimerkissään oikein voisi tarkoittaa tänä aikana? Viimeksi Neptunus vieraili kotikunnaillaan Kaloissa vuosina 1848-1861, ja osviittaa voi toki hakea tuon aikajakson tapahtumista. Mutta nyt ajat ovat toiset ja ihmiset ovat valmiimpia vastaanottamaan Neptunuksen ylimaallista sanomaa aivan uudella tasolla. Luovuus, mediaalinen ja psyykkinen herkkyys sekä intuitio ja vaistonvaraisuus ovat ainakin minun kokemusteni mukaan lisääntyneet huikeasti. Ihan tavalliset ihmiset kertovat enneunistaan, kontakteista henkimaailmaan, selvännäköisyytensä aukeamisesta, parantamis- tai parantumiskokemuksistaan, luovuutensa lisääntymisestä ja hämmentävän voimallisen rakkauden tulvimisesta sydämessään.

Hitaiden planeettojen merkkivaihdokset kuvaavat mielestäni aina muutosta kollektiivisessä tietoisuudessa ja uudelle tietoisuuden tasolle siirtymistä. Mutta valon lisääntyessä myös varjot syvenevät, eikä Neptunuksen vaellus Kaloissa ikävä kyllä tuo pelkkää rakkautta ja harmoniaa. Niistä asioista voitte lukea sanomalehdistä, sillä minä aion päättää tämänkertaisen astrologisen pohdiskeluni luottavaiseen toiveeseen siitä, että tämän Neptunus/Kalat -jakson aikana saamme nähdä hämmästyttävää henkisyyden lisääntymistä aivan tavallisen kansan keskuudessa ja näkymättömien todellisuuksien avautumista tavoilla, joista vuosisatojen ajan on voitu vain haaveilla.

Tässä vielä muutaman vuoden takainen, huonosti editoitu video Neptunuksesta. Toivottavasti siitä on iloa.



(Lause joka jää kesken kohdassa 8:23 olisi jatkunut niin, että sellainen ihminen jolla on Aurinko 0° Härässä ja suurin osa muistakin henkilökohtaisista planeetoista samassa merkissä, olisi todennäköisesti hyvä koulukirjaesimerkki Härästä.)